Helsinki aloitti sosiaalisen raportoinnin: Asumisen kalleus ajaa köyhyyteen
Sosiaalinen raportointi tuottaa kehittämisehdotuksia myös kuntapäättäjille, Auri Lyly muistuttaa. (Kuva: Seppo Haavisto)
Uusi sosiaalihuoltolaki edellyttää kunnilta rakenteellista sosiaalityötä, jonka yksi keino on sosiaalinen raportointi. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston tuore sosiaalinen raportti paljastaa sen, että Helsingissä asumisen kalleus voi olla jopa ainoa syy toimeentulotuen tarpeeseen.
Sosiaalisen raportoinnin tarkoituksena on nostaa esiin pirullisia ongelmia, sellaisia, jotka eivät ole helposti ratkaistavissa, tiivistää raportista vastaava kehittämissuunnittelija Auri Lyly.
Helsingissä sosiaalisen raportoinnin tiedonkeruuta kokeiltiin viime syksynä aikuissosiaalityössä ja lastensuojelun avohuollossa. Helsingin kokeilu voisi Lylyn mielestä näyttää suuntaa myös muille kunnille.
– Ainakaan tässä laajuudessa raportointia ei ole käsittääkseni muualla tehty, hän sanoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) vahvistetaan, että Helsinki on edelläkävijä sosiaalisessa raportoinnissa.
– Tarkoituksena on, että Helsingin kokemuksia hyödynnetään myös muualla, sanoo hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila STM:stä.
Uudessa sosiaalihuoltolaissa velvoitetaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä rakenteelliseen sosiaalityöhön. Se tarkoittaa sitä, että sosiaalihuollon asiakkaiden asemaan ja palveluntarpeeseen liittyviä asioita tehdään näkyväksi.
Helsingissä sosiaalityöntekijät keräävät tietoa siitä, mitkä syyt ovat johtaneet asiakkaat ongelmiin.
He yrittävät selvittää myös palveluiden vaikutuksia ja antavat konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Saatu tieto ei ole sote-henkilöstölle uutta ja mullistavaa, mutta kuntapäättäjät eivät välttämättä tiedä sosiaalityön sisällöstä paljoakaan.
– Tämä tuottaa kehittämisehdotuksia heillekin, Lyly muistuttaa.
Tavoite:
Ei liikaa ylimääräistä työtä
Helsingissä on pohdittu sitä, miten sosiaalista raportointia voitaisiin tehdä systemaattisesti niin, että se sisältyisi sujuvasti ja luonnollisesti asiakastyöhön. Tavoitteena on, ettei tiedon keruu tuottaisi liikaa ylimääräistä työtä.
Raportointi työllistää nyt kokopäiväisesti vain Lylyn, joka on vuoden loppuun asti virkavapaalla erityissosiaalityöntekijän virasta.
Kokeilu toteutettiin aikuissosiaalityössä niin, että työntekijät kävivät läpi sellaisten asiakkaiden tilanteet, jotka olivat heillä syyskuussa ”aktiivisina asiakkaina” ja tekivät heidän tilanteistaan arviot.
– Pointtina on, että kuvataan asiakkaiden tilanteita, mutta ei kuitenkaan yksilötasolla. Tarkoitus on saada selville yhteisiä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ilmiöitä, Lyly selventää.
Aikuissosiaalityön ja lastensuojelun avohuollon parikymmentä eri tiimiä työsti tuloksia omilla tavoillaan. Tiimeissä käydyn keskustelun kautta selvisi, mitä asioita ja ilmiöitä nousi esille. Kukin tiimi kirjoitti omista asiakkaistaan koosteen. Lyly sai raporttiaan varten 25 koostetta, joista hän teki yhteenvedon.
Asiakkaiden elämää vaikeuttavina ilmiöinä nousivat esille asumisen kalleus, talousvaikeudet ja velkaantuminen, osattomuus, ylisukupolvinen huono-osaisuus, lastensuojeluperheiden aikuisten kanssa työskentely sekä huolto- ja tapaamisriidat.
Asumiseen liittyvät ongelmat, erityisesti korkeat asumiskustannukset, tuotiin esille jokaisessa koosteessa. Se on selvästi pääkaupunkiseudun ilmiö. Kohtuuhintaisten asuntojen puute ei koske pelkästään huono-osaisia, vaan myös pieni- ja keskituloisia.
Erityisesti puute näkyy tietysti vuokramarkkinoilla ja siten sosiaalityön asiakaskunnassa, sillä suurin osa toimeentulotukea saavista asuu vuokralla.
Toisaalta liian kalliissa asunnoissa asuvat helsinkiläiset ovat köyhyysloukussa, koska suuri osa käytettävissä olevista rahoista menee asumiseen. Korkeiden asumiskulujen seurauksena voi olla jopa häätö ja asunnottomuus.
Raportissa nousee esille myös maahanmuuttajien asunnottomuus, joka hidastaa kotoutumista.
Ratkaisuehdotukset on jaettu niin, että erikseen ovat esimerkiksi kaupunkitasolla tehtävät toimet, esimerkiksi vuokrien sääntely, ja erikseen sosiaali- ja terveysvirastossa tehtävät, kuten kriisimajoituspaikat erityisesti nuorille.
Eerikan kohtalo
vaikutti lakiin
Lastensuojeluperheiden aikuisten kanssa työskentely koetaan haastavaksi. He tarvitsevat enemmän tukea aikuisuuteen ja elämänhallintaan kuin mitä nyt pystytään tarjoamaan.
Aikuisten elämänhallinnan vaikeudet saattavat johtaa lastensuojeluilmoitukseen, jolloin tilanne on jo kärjistynyt ja apu tulee liian myöhään, raportissa muistutetaan.
Lastensuojelun yhteydessä tulee väistämättä mieleen 8-vuotiaan helsinkiläisen Eerikan surma äitienpäivänä 2012. Isänsä ja tämän naisystävän rääkkäämän lapsen tilanteesta oli huolta monella taholla, mutta kenellekään ei muodostunut kokonaiskuvaa tilanteesta ennen kuin oli myöhäistä.
Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa Kallion virastotalolla Eerika muistetaan. Sosiaalihuoltolain uudistuksen valmistelu oli alkanut jo Eerikan kuoleman aikoihin, mutta sillä oli hallitusneuvos Hämeen-Anttilan mukaan suora vaikutus valmisteluun.
Lastensuojelun työryhmän ehdotuksia lähdettiin toteuttamaan osana sosiaalihuollon kokonaisuudistusta.
– Näin ehdotusten toteuttaminen saatiin nopeasti liikkeelle, Hämeen-Anttila sanoo.
Eerikaan liittyy johtopäätös, joka nousi nyt Helsingin raportin kärkeen. Apua pitäisi saada varhaisemmin, ja sitä pitäisi olla tarjolla peruspalveluissa.
– Avun pitäisi olla helposti saatavilla ja monialaisen yhteistyön pitäisi olla ketterämpää, Lyly viittaa asiakkaisiin, jotka voivat tarvita apua monesta paikasta – vaikkapa mielenterveyspalveluista ja aikuissosiaalityöstä.
Helsingissä odotetaan tilanteen kohenevan, kun valtava palvelu-uudistus toteutuu. Sote-palvelut organisoidaan terveys- ja hyvinvointikeskuksiin, perhekeskuksiin ja monipuolisiin palvelukeskuksiin.
Miten maan hallituksen ajama sote-uudistus vaikuttaa pääkaupunkiseutuun, on vielä avoinna.
Helsingin kokeilu sosiaalisesta raportoinnista jatkuu.
– Nyt tietoa kerätään ja työstetään vammaispalveluissa, ikääntyneiden sosiaalityössä sekä ohjaamossa, joka matalan kynnyksen palvelupisteessä, jossa on sosiaalityöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä ja TE-toimistojen työntekijöitä, Lyly kertoo.
Lyly on esitellyt raporttia Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Päättäjät olivat hyvin kiinnostuneita. Sosiaalisen raportoinnin avulla saadaan sellaista laadullista tietoa, jota tietojärjestelmät eivät pysty tuottamaan.
– Kyllä tästä aiotaan tehdä pysyvä järjestely, Lyly vakuuttaa.
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 7/2016
Jokuhan tässä maassa on vialla,kun työtätekevät/työttömät… jotka eivät ole sairaita tai kuulu esim. toimeentuloasiakkaisiin eivät tunnu saavan apua ajoissa,jotta ongelmat voitaisiin jo alkuvaiheessa todeta ja auttaa.Nämä ihmiset saavat kyllä esim. asumistukea,mutta siihen apu jää,sos.toimistot eivät ymmärrä näiden ihmisten hätää tilapäisestikään.
Mutta jos olet sairas mm. mielenterveysasiakas,niin heille syydettävä raha on aivan käsittämätöntä.He saavat kunt.tuen ja asumistuen,joka voidaan tuhlata menemään alkoon,tupakkaan.. ja sitten mennään valittamaan sos.toimistoon ja saadaan toim.tulotukea vaikka tulojen perusteella ei olisi mahdollista.Tai kunt.tuki hakemus viivästyy,saat tomi.tulotukea ja kun kunt.tuki tulee takautuvasti,peritään liika maksettu takaisin,mutta miten sen maksaa kun kuntoutuja on tuhlannut sen ja näin ollen aika useasti sen ”saa anteeksi”,koska on kyseessä sairas.
Yhteiskunnan pitäisi velvoittaa tällaisia ihmisiä toisella tavalla normaaliin elämiseen kuin tukia syytämällä.Toinen ongelma on ne maahanmuuttajat,joilla on mielenterveysongelma.He osaavat vaatia kaiken mahdollisen ja näyttävät saavankin.Näitä ihmisiä ei pitäisi asuttaa sos.toimen kautta,jolloin sos.toimi maksaa asunnot ja antaa toimeentulotuen,se on loputon suo sosiaalietuisuuksia HUKKAAN. Nämä ihmiset pitäisi laittaa kuntoutusputkeen ja hyvin usein esim. palvelutalo-tai tuettuun asumiseen,koska he eivät pärjää muuten ja heille annettava tuki on loputon.Niin loputon,että muiden ihmisten auttaminen jää toissijaiseksi.
Jotenkin ihmettelee maahanmuuttovirastonkin toimintaa,onko heidän tarkoitus todella myöntää paikka ihmiselle,joka sen jälkeen elää vain soliaalietusuuksilla.
Kovasti puhutaan tänään elämisen kalleudesta ja eritoten Helsingin.Puhutaan säästöistä,joita ei ainakaan Helsingin kaupungin näköjään tarvitse noudattaa,Helsinki kuvittelee olevansa jotenkin erityinen kapunki ja sillä perusteella voi nimittää itsensä kalliiksi ja sillä perusteella ei voi aina nostaa hintoja.Tosiasiassa täälä ei kuitenkaan mikään toimi sen paremmin kuin muualla Suomessa,huonomminkin välillä. Ja olisko täälä halvempaa,jos kaikki sosiaalipummit sijoitettaisiin muaalle kuin tänne?