Henkilöstömitoituslain siirtymäajassa nähdään runsaasti ongelmia – VM: ”Lakiluonnos ei sovi yhteen hallituksen talousarvioesityksen kanssa”
Kuva: Kari Långsjö
Valtiovarainministeriö (VM) näkee paljon huolenaiheita luonnoksessa lakiesitykseksi vanhustenhoidon sitovasta henkilöstömitoituksesta.
Lausunnossaan VM katsoo muun muassa, että mitoituksen laskukaavan määrittelyn antaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tehtäväksi vaatii tarkempaa perusoikeudellista tarkastelua ja sääntelyä.
Esityksen mukaan THL määrittelisi henkilöstömitoituksen laskentakaavan ja seuraisi sen toteutumista. Ministeriön mukaan THL:n toimivalta mitoituksen laskemisessa voi olla ongelmallinen.
VM muistuttaa, että laki henkilöstömitoituksesta toisi kunnille merkittäviä laajenevia tehtäviä ja velvoitteita, ja että toteutuneen henkilöstömitoituksen laskennalla voi olla huomattavia taloudellisia vaikutuksia kunnille.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
VM:n mukaan lakiesitysluonnos jättävää auki olennaisia henkilöstömitoituksen laskemisen kannalta tärkeitä seikkoja, kuten mitä henkilöstöryhmiä mitoitukseen laskettaisiin ja millä perusteella työpanos huomioidaan mitoituksen laskemisessa.
VM:n mukaan THL:n toimivallan ongelmallisuutta korostaa se, että esityksen perustelujen mukaan niin sanottu välillinen työ olisi tulkittavissa kunnille uudeksi velvoitteeksi, mutta se tulisi näkyväksi ainoastaan THL:n tekemässä määrittelyssä.
Kuntatalousvaikutukset edellyttävät jatkovalmistelua
VM:n mukaan luonnos edellyttää jatkovalmistelua erityisesti kunta- ja julkistaloutta koskevien vaikutusten osalta.
VM muistuttaa, että valtionosuuslain mukaan uusissa ja laajentuvissa valtionosuustehtävissä valtionosuus on 100 prosenttia uusien ja laajentuvien tehtävien laskennallisista kustannuksista, ellei valtionosuustehtäviin tehdä vastaavan suuruisia vähennyksiä.
”Lailla annettavien tehtävien ja velvoitteiden määrittelyllä on näin ollen olennainen merkitys myös kuntien rahoituksen ja sitä kautta toimintaedellytysten turvaamisen kannalta”, VM:n lausunnossa todetaan.
Rahoitusnäkökulmasta ministeriö pitää haastavana siirtymäaikaa, joka lakiesitysluonnoksessa esitellään. Vaikka säännös sitovasta henkilöstömitoituksesta 0,7 tulisi voimaan 1.8.2020, siirtymäajalla 31.3.2023 asti mitoitus voisi alittaa 0,7:n (mutta sen tulisi olla vähintään 0,5) tietyin edellytyksin. VM:n mukaan linjaus tulisi olla yksiselitteisempi, ja siirtymäaikana uusi velvoite tulisi olla 0,5:n henkilömitoitus.
”Esitystä tulee täsmentää siten, että kunnan uusien tehtävien ja velvoitteiden ja erityisesti niiden rahoituksen näkökulmasta velvoitteen syntyaika on yksiselitteinen”, VM linjaa lausunnossaan.
”Muutoksille ei ole varattu rahoitusta”
VM:n mukaan lakiluonnoksessa esitetyille muutoksille ei ole varattu riittävää rahoitusta hallituksen vuoden 2020 valtion talousarvioesityksessä eikä julkisen talouden suunnitelmassa vuodelle 2023.
”Menokehyksen sisältä on hyvin haasteellista löytää rahoitusta luonnoksessa esitetyille merkittävästi muuttuneelle kustannusarviolle”; VM:n lausunnossa muistutetaan.
VM:n mukaan kokonaiskustannukset ja kustannusvaikutukset tulisi tarkastella sekä julkisen talouden suunnitelman kaudelle (2023 asti) että myös vuoteen 2030 asti.
”Luonnoksen jatkovalmistelussa puuttuva rahoitusosuus on huomioitava siten, että esitysten sisältö vastaa hallituksen vahvistamaa käytettävissä olevaa valtion rahoituksen määrää. VM painottaa, että hallitusohjelman ja hallituksen kehyspäätöksen linjan tulee ohjata luonnoksen jatkovalmistelua sitovalla tavalla”, lausunnossa sanotaan.
Rahoituksen riittävyys huolestuttaa myös oikeuskansleri Tuomas Pöystiä. Pöysti varoittaa lausunnossaan, että lakiesityksen tavoitteiden – laadukkaat palvelut palveluasumisen ja laitoshoidon asiakkaille, asiakas- ja potilasturvallisuuden parantaminen – toteutuminen on vaarassa, mikäli kunnilla ja kuntayhtymillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa henkilöstömitoitusta esimerkiksi arvioitua suurempien kustannusten vuoksi tai siksi, ettei tarvittavaa henkilökuntaa ole saatavissa.
”Kuitenkin esityksessä ehdotetut vähimmäismitoitukset olisivat sitovia ja niiden noudattamatta jättäminen tarkoittaisi laissa asetetun velvoitteen laiminlyöntiä. Kuten esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestysperustelut, kohta 3.2) on todettu, on perustuslakivaliokunta vakiintuneesti korostanut, että kuntien tehtävistä säädettäessä on samalla huolehdittava, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua velvoitteistaan.”
”Sen vuoksi kiinnitän painokkaasti huomiota siihen, että esityksen tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi on huolehdittava siitä, että kunnilla ja kuntayhtymillä on käytettävissään tarvetta vastaavat resurssit lainmuutoksen käytännön täytäntöönpanoon ja että muutoksen edellyttämää henkilöstönlisäystä varten on riittävästi saatavissa ammattihenkilöitä”, Pöysti painottaa lausunnossaan.
”Rahoitusperiaatteen vastaista”
Myös Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Matti Muukkonen kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että siirtymäajan mahdollistamasta mitoituksesta 0,5 huolimatta kuntien on kuitenkin talousarvion laadintaperiaatteiden mukaan budjetoitava toimintansa korkeamman vaatimuksen 0,7 mukaan.
”Tähän ei käsitykseni mukaan ole varattu riittäviä resursseja valtioon taholta, joten kustannukset tulevat jäämään kuntiin. On hyvin arveluttavaa säätää tällainen velvoite, johon ei ole varattu riittäviä resursseja. Se on myös kunnallisen rahoitusperiaatteen vastaista”, Muukkonen muistuttaa.
Hän myös pitää epätodennäköisenä, että henkilöstöä ehdittäisiin määräaikaan kouluttaa riittävästi 0,7-mitoituksen täyttämiseen.
”Nyt vaikuttaa siltä, että valmistelevan ministeriön poliittisen johdon aiemmat kannanotot ja poliittinen paine johtavat ”sääntelybyrokratiaan, joka ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista. Kukaan ei oikeastaan tiedä sääntelyn perusteella mitä mitoitusta lainsäädäntö 1.8.2020-31.3.2023 edellyttää”, Muukkonen toteaa lausunnossaan.
Kunnat vaativat selkeyttä kirjaukseen
Henkilöstömitoituksen sitovuuden siirtymäajan ongelmallisuuteen on kiinnitetty huomioita myös muissa lausunnoissa.
Kuntaliiton lausunnon mukaan esitetty siirtymäaika on logikaltaan erikoinen.
”1.4.2023 alkaen mitoituksen tulisi siis olla kategorisesti vähintään 0,7, vaikka asukkaat olisivat saaneet siihen asti alemmallakin henkilöstömitoituksella lain edellyttämän tarpeensa mukaisen ja laadukkaan hoidon ja palvelun”, Kuntaliitto huomauttaa.
Jyväskylän kaupungin lausunnossa siirtymäaikaa pidetään epämääräisesti ilmaistuna.
”Jos mitoitus kirjataan lakiin, sen toteutus asteittain tulee tehdä nopeammalla aikataululla”, Jyväskylän kaupungin perusturvalautakunnan laatimassa lausunnossa todetaan.
Helsingin kaupunki arvioi esitetyn mitoituksen saavuttamisen vievän vuosia ja vaatii sekin selkeyttä lain voimaantuloon.
”Mikäli lainsäädännönvoimaantulo sisältää ehdollisia määrittelyjä, se jättää usean vuoden epävarmuuden palvelun järjestämiseen ja tuottamiseen. Käytännössä siirtymäaikana toimintaa valvovat viranomaiset määrittäisivät yksikkökohtaisesti vaadittavan henkilöstömitoituksen osana valvontatehtäväänsä, mikä pahimmillaan vain lisäisi yksiköiden ja palveluntuottajienvälisiä eroja”, Helsingin lausunnossa varoitetaan.
Myös Espoon lausunnossa siirtymäajan mitoitusta pidetään epäselvänä.
”Lainsäädännön voimaantulolle tarvitaan selkeä ja yksiselitteinen määrittely”, Espoon kaupungin lausunnossa sanotaan.
Kyllähän hoitajamitoituksesta on tehty päätös. Siihen luotetaan. Jos nyt ei ole varattu talousarvioon rahaa – se on otettava lainana, joka on halpaa ja miinuskorkoista useita vuosia vielä. Tämähän lisää sitä paljon puhuttua työllisyyttä, kun hoitajat tekevät työtään ja kakkosväki tekee keittiö ja siivoustöitä.
1. Koulutettava tarvittava hoitohenkilöstömäärä rahat siihen.
2. Jos nyt luistellaan hoitajat on petetty.
3. Kunnat ovat lähteneet luistelemaan 24/7 hoidosta ja lisänneet kotihoitoa ja lopettaneet 24/7 hoitopaikkojaan. Näin on tapahtumassa suuri virhe ja heitteillejättö, jota mikään ei pysty korvaamaan. Kela ja invataksikuljetukset tulevat räjähdysmäisesti kasvamaan. Ja hoitajienkin on helpompi hoitaa ikäihmisiään paikan päällä hoitolaitoksessa, kuin polttaa bensaa tien päällä ja ergonomisesti heikoissa olosuhteissa. Yksinäisyys ja onnettomuudet lisääntyvät. Niinkö hakutaan?
Jos rahaa siis tarvitaan se on lainoitettava jos muuta keinoa ei ole. Laskutikku käyttöön.