Kati Myllymäki: Sote-mammutin nielaiseminen kerralla näyttää mahdottomalta
Sote-uudistuksessa kiidätetään kiireellä monen mielestä liian suurta kokonaisuutta eteenpäin. (Kuva: Ville Miettinen)
Sote-uudistamisen ongema on, että haetaan kompromissien kompromissia, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän toimialajohtaja Kati Myllymäki.
Myllymäki istui Jyrki Kataisen, kok., hallituksen kuntauudistusyritykseen kytketyn sote-uudistuksen palvelurakennetyöryhmässä, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi sekä valmistella lakia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, rahoittamisesta, kehittämisestä ja valvonnasta.
Ryhmä suunnitteli kolme vaihtoehtoa soten järjestämiseksi uudella tavalla, mutta kuntauudistus jäi telineisiin eikä soteakaan kyetty uudistamaan.
Laajan asiantuntijatyöryhmän raporteilla ei lopulta ollut mitään käyttöä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Eräänlainen kompromissien kompromissi on haussa myös nykyhallituksella, jonka uudistus on siirtynyt uusille urille alkuperäisistä tavoitteista.
Kokonaisuus on haastava. Myllymäen mielestä mahdollisesti jopa liian haastava.
– Mammutin nielaiseminen yhdellä kertaa vain näyttää olevan jokseenkin mahdotonta, Myllymäki sanoo.
– Mutta näillä mennään, ja nyt täytyy yrittää tehdä uudistuksesta mahdollisimman hyvä.
Hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen ja professori Minna Kaila näkevät uudistuksia ohjaavan vahvana voimana ennemmin uskomuksen kuin tutkimukseen perustuvan tiedon.
– Ehkäpä ideologia ja vahvat lobbarit ohjaavat uudistusta voimakkaimmin, Kati Myllymäki arvioi.
Hän näkee syntymässä olevan todella pirstaleisen mallin monituottajamallin ja valinnanvapauden nimissä.
– Kova huoli on, että tavoitteena ollut sote-integraatio ei toteudu. Samoin näyttäisi, että palveluissa painopiste saattaa keikahtaa terveemmän väestön palveluihin. Tavoiteltu kustannusten hallinta saattaa jäädä haaveeksi ja pahimmillaan terveyserot jopa kasvavat.
Kati Myllymäen Twitter-profiili:
Monien muiden asiantuntijoiden tavoin Myllymäki olisi kannattanut linjausta, että valinnanvapautta lisätään asteittain.
– Ja vaikka niin, että maakunnan julkinen liikelaitos olisi kilpailuttanut ja toiminut tilaajana.
Myllymäen mukaan terveyskeskuslääkäriin pääsy olisi voitu ratkaista 1 000 lääkärivakanssin lisäyksellä.
– Mutta nyt on päädytty 200 000 työntekijän siirtelyyn organisaatiosta toisen, sairaanhoitopiireiltä ja kunnista maakunnille ja erilaisiin liikelaitoksiin ja yrityksiin.
– Eniten ihmetyttää, että työterveyshuolto jätettiin ulkopuolelle.
Kati on oikeassa. Ehdotettu valinnanvapaus hyödyttää vain suuria terveysyrityksiä, jotka ovat ainoat tyytyväiset hallituksen esityksiin. He tulevat houkuttelemaan mahdollisimman terveitä ihmisiä rekisteriinsä ja lähettävät sairaat pois. Potilaan valinnanvapaus päätyy niiden hyväksi, jotka noukkivat rusinat pullasta eli hoitavat vain niitä, jotka nyt maksavat itse ja haluavat nopeaa palvelua, jos on ”nuha tai naarmu”. Kapitaatiokorvausta ei voi rakentaa yksittäisen potilaan valinnan varaan, vaan siinä tuottajalla pitää olla vastuu suuremmista kokonaisuuksista. Kuka nämäkin hallituksen ehdotukset on keksinyt?
Ettei vaan Kati Myllymäki ja muut ns. päivystävät asiantuntijat olisi ideologisella mielellä liikkeellä? Lehtitietojen mukaan THL on juuri laskemassa kapitaatiokorvaukseen liittyviä sanktio- ja porkkanaosia, jonka tavoitteena on juuri estää ”kerman kuorinta”. Sairaista ja iäkkäistä asiakkaista/potilaista saisi suuremman kapitaatiokorvauksen kuin terveistä ja nuoroista.
Ettei vain Pekka Paatonen olisi ideologisella mielellä liikkeellä ja tukisi yksityistämistä yksityisten yritysten eduksi?
Minulla taas on sellainen ideologia, jonka mukaan Suomessa on rakennettava kattava sosiaali- ja terveyskeskusten verkko. Sen pitää tarjoata sekä paljon että vähän palvelua tarvitseville luotettavat ja mahdollisimman monipuoliset avopalvelut mahdollisimman lähellä. Tämän perustason pitää elää tiiviissä yhteistoiminnassa erityispalvelut tuottavavien yksiköiden kanssa. Yhteistyö onnistuu parhaiten maakuntien järjestämällä rahoituksella, jossa maakunta vastaa yhteistyön toimivuudesta. Maakunnan pitää kuitenkin vahtia erityisesti sitä, että perustaso ottaa vastuun kaikista palvelun tarvitsijoista. Tässä ei sotekeskusten ja muiden yksittäisten palvelutuottajien keskinäinen kilpailu auta. Yhteinen kehittäminen myös käyttäjien kanssa sen sijaan auttaisi.