Kati Myllymäki: Sote-mammutin nielaiseminen kerralla näyttää mahdottomalta

Sote-uudistamisen ongema on, että haetaan kompromissien kompromissia, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän toimialajohtaja Kati Myllymäki.

Myllymäki istui Jyrki Kataisen, kok., hallituksen kuntauudistusyritykseen kytketyn sote-uudistuksen palvelurakennetyöryhmässä, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi sekä valmistella lakia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, rahoittamisesta, kehittämisestä ja valvonnasta.

Ryhmä suunnitteli kolme vaihtoehtoa soten järjestämiseksi uudella tavalla, mutta kuntauudistus jäi telineisiin eikä soteakaan kyetty uudistamaan.

Laajan asiantuntijatyöryhmän raporteilla ei lopulta ollut mitään käyttöä.

Eräänlainen kompromissien kompromissi on haussa myös nykyhallituksella, jonka uudistus on siirtynyt uusille urille alkuperäisistä tavoitteista.

Kokonaisuus on haastava. Myllymäen mielestä mahdollisesti jopa liian haastava.

– Mammutin nielaiseminen yhdellä kertaa vain näyttää olevan jokseenkin mahdotonta, Myllymäki sanoo.

– Mutta näillä mennään, ja nyt täytyy yrittää tehdä uudistuksesta mahdollisimman hyvä.

Hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen ja professori Minna Kaila näkevät uudistuksia ohjaavan vahvana voimana ennemmin uskomuksen kuin tutkimukseen perustuvan tiedon.

– Ehkäpä ideologia ja vahvat lobbarit ohjaavat uudistusta voimakkaimmin, Kati Myllymäki arvioi.

Hän näkee syntymässä olevan todella pirstaleisen mallin monituottajamallin ja valinnanvapauden nimissä.

– Kova huoli on, että tavoitteena ollut sote-integraatio ei toteudu. Samoin näyttäisi, että palveluissa painopiste saattaa keikahtaa terveemmän väestön palveluihin. Tavoiteltu kustannusten hallinta saattaa jäädä haaveeksi ja pahimmillaan terveyserot jopa kasvavat.

Kati Myllymäen Twitter-profiili:

Monien muiden asiantuntijoiden tavoin Myllymäki olisi kannattanut linjausta, että valinnanvapautta lisätään asteittain.

– Ja vaikka niin, että maakunnan julkinen liikelaitos olisi kilpailuttanut ja toiminut tilaajana.

Myllymäen mukaan terveyskeskuslääkäriin pääsy olisi voitu ratkaista 1 000 lääkärivakanssin lisäyksellä.

– Mutta nyt on päädytty 200 000 työntekijän siirtelyyn organisaatiosta toisen, sairaanhoitopiireiltä ja kunnista maakunnille ja erilaisiin liikelaitoksiin ja yrityksiin.

– Eniten ihmetyttää, että työterveyshuolto jätettiin ulkopuolelle.