Kehitysvammaisen nuoren tie työelämään ei ole helppo

Maanantaina käynnistyi peruskoululaisten yhteishaku toisen asteen opintoihin. Kehitysvammaisten nuorten kohdalla tilanne on haastava, sillä läheskään kaikki eivät opiskelupaikkaa löydä, vaikka halua ja kykyä opiskeluun olisi.

 

Erityistä tukea tarvitseville nuorille on opiskelupaikkoja yleisissä ammattiopistoissa ja eri puolilla maata sijaitsevissa erityisammattioppilaitoksissa, joita ovat muun muassa Helsingin Keskuspuiston ammattiopisto ja Luovi. Koulutusjärjestelmä on sirpaleinen ja alueelliset erot ovat suuria.

 

– Meiltä puuttuu kattava selvitys ja kartoitustieto siitä, mitä näissä kouluissa tehdään ja mikä on opetuksen taso, sanoo Kehitysvammaliiton erityisasiantuntija Heikki Seppälä.

 

– Hyvä puoli on se, että erityistä tukeva tarvitseville on luotu perusopetuksen ja ammattikoulutuksen väliin valmentava ja kuntouttava koulutus. Siellä nuoret voivat selkiyttää ajatuksia ja päästään paremmin katsomaan, mihin ihmisen taidot riittävät. Aika moni valmentavaan koulutukseen osallistuva ei välttämättä hakeudu lopulta lainkaan ammatilliseen koulutukseen, Seppälä arvioi.

 

 

– Siihen saakka yhteiskunta satsaa paljon nuoren koulutukseen, mutta tukipalvelut loppuvat kuin seinään, kun pitäisi siirtyä työelämän. Meiltä puuttuu kehitysvammaisen tarvitsema henkilökohtainen työnohjaus työelämään ja työpaikoilla opastaminen. Tämä on kuntien ja

työvoimahallinnon yhteinen päänsärky, Seppälä painottaa.

 

Lääkkeeksi Seppälä tarjoaa kunnallisia työvalmentajia. Tuettuun työllistämiseen panostaminen tulee takaisin kunnan kassaan korkojen kera.

 

-Ensin satsataan todella paljon nuoren kouluttamiseen, mutta sitten ei kunnasta löydy yhtä työvalmentajaa, jonka kanssa nuori voisi lähteä ensimmäiseen työpaikkaan. Mikäli tavoitteena ei ole työllistyminen, niin kehitysvammaisen ammattikoulutus on vain päiväsaikaisen silmälläpidon järjestämistä, erityisasiantuntija Heikki Seppälä huomauttaa.