Kesähelmi: Soiten entinen johtaja Minna Korkiakoski-Västi kertoo, minkä takia saamme jatkossakin asiantuntevia sosiaali- ja terveyspalveluita
Hyvilin toimitusjohtaja Minna Korkiakoski-Västi elää sujuvasti kahden kaupungin, Kokkolan ja Helsingin arkea. Kuvaushetkellä hän on Helsingissä.
Leena Hirvonen, teksti
Laura Oja, kuvat
Ihmisten johtaja.
Niin Keski-Pohjanmaan Soiten entinen johtaja Minna Korkiakoski-Västi itsensä määrittelee. Niin hänet on helppo määritellä myös keskustelukumppanin ja jo lyhyen kohtaamisen jälkeen.
Keskustellessa Korkiakoski-Västin kanssa käy nimittäin nopeasti ilmi, että työ, jota hän teki soiten johdossa viime helmikuun irtisanoutumiseen asti ja jota hän nyt tekee terveys- ja hyvinvointialan konsultointipalveluita tarjoavan Hyvil Oy:n toimitusjohtajana, on hänelle sydämen asia.
Hyviliin Korkiakoski-Västi valittiin pian irtisanoutumisensa jälkeen, viime huhtikuussa.
Koko sote-sektori on Korkiakoski-Västille sydämenasia. Mutta työ ei ole tärkeä työn vuoksi – vaan ihmisten.
Pohtiessaan suomalaisen hyvinvointijärjestelmän tilaa ja tulevaisuutta, hän lähes herkistyy ja korostaa useaan otteeseen tärkeää työtä tekevien sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten arvoa.
– Ne, ihmiset arjessa, ovat kantava voima, hän sanoo.
– En ole huolissani suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista tai siitä, millaista hoitoa suomalaiset saavat. Olen nimittäin varma, että suomalaiset saavat asiantuntevaa hoitoa. Ja miksi? Koska ne ammattilaiset, jotka käytännön työtä arjessa tekevät, hoitajat, lääkärit, terapeutit ja kaikki, työskentelevät täydestä halusta ja sydämestään.
Ymmärrys ja kohtaaminen ovat sanat, joita Minna Korkiakoski-Västi mielellään käyttää.
Oma johtamistapa
Entinen sotejohtaja korostaa, että ihmisiä tulisi kuunnella. Eikä vain kuunnella, vaan kohdata. Hän uskoo, että järjestelmämme ongelma ei ole järjestelmässä itsessään vaan siinä, miten työtä ja muutosta viedään läpi – miten ihmisiä johdetaan – tai ei johdeta.
– Ei ole olemassa kahden kerroksen väkeä, vaikka sellaista jakoa paikoin ylläpidetään. Johtajat voivat kyllä tehdä vaikka mitä voltteja ja tuijotella exceleitä, mutta mikään ei muutu, ellei ihmisiä kohdata siellä arjessa ja auteta heitä tekemään muutosta. Johtamiseen tarvitaan paljon oppia ja ymmärrystä arjesta.
Kommentilla Korkiakoski-Västi ikään kuin sivuaa myös omaan väistymistään Soiten johdosta.
– Olen surullinen, kun katselen sitä vaihetta, sitä, miten se meni, mutta en voinut toimia toisin. Joskus on kuunneltava omaa itseään ja omia arvojaan. Minulla on minun tapani johtaa ja toisilla on toisenlaisia tapoja.
Ei ole kriisiä
Entinen soite-johtaja on kaikesta huolimatta luottavainen ja hyväntuulinen. Hänestä suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä saa aivan liikaa huonoa kaikua, sillä kokonaisuudessa, nimenomaan ammattitaitoisen arjen henkilökunnan ansiosta, hoito on ympäri maan hyvää.
Hänestä julkisuudessa puhutaan liian paljon uhkakuvista ja liian vähän mahdollisuuksista, siitä, mikä on hyvin.
– Esimerkiksi hoitoon pääsy on jopa nopeutunut aiemmista vuosista. Muutoksen läpiviennissä on kyse myös asenteesta, siitä, miten suhtaudumme muutoksiin ja viestimme niistä. On selvää, että järjestelmämme pitää muuttua ja että ehkä fyysistä päivystystä ei välttämättä saa samalla tavalla samasta paikasta kuin ennen, mutta apua voi saada jollakin muualla tavoin, Korkiakoski-Västi pohtii ja viittaa esimerkiksi digitaalisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin.
– Muutos ei silti aina ole huono asia eikä muutos ole aina uhka. Voisimme enemmän miettiä sitä, mitä hyvää saamme koko ajan aikaan. Eivät asiat suinkaan ole niin huonosti kuin saatamme ajatella.
Hyvinä seikkoina sosiaali- ja terveydenhuollossa Korkiakoski-Västi pitää esimerkiksi digitaalisia palveluita ja etäpalveluita sekä erikoissairaanhoidon tasokkuutta.
Lisäksi hän mainitsee uudenlaisten, yhteisöllisten hoivakotimallien olevan tervetulleita ajassa ja yhteiskunnassa, joka tuntuu korostavan yksilöllisyyttä yksinäisyyteen asti.
– Esimerkiksi ne yritykset tai ihmiset, jotka hoitavat kotonaan vanhuksia tai vammaisia, tekevät äärimmäisen tärkeää ja meille kaikille tärkeää työtä. He luovat yhteisön. Niin minä ajattelen omaakin vanhuuttani, että olisipa ihanaa, jos voisin vanheta jossakin noin, kodinomaisessa ympäristössä, arjen ja elämän keskellä.
Sukupolvet yhdessä
Minna Korkiakoski-Västi on maatilan kasvatti. Hän varttui kahden sisaruksensa kanssa keskisuomalaisessa maalaismaisemassa yhdessä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Hänelle lapsuus isovanhempien läsnä ollessa on ollut rikkautta.
– Kolmen sukupolven yhdessä asuminen on opettanut minut arvostamaan yhteisöllisyyttä ja eri-ikäisten kanssakäymisen tärkeys.
Hän sanoo olevansa surullinen huomatessaan vastaavan yhteisöllisyyden väistyneen Suomesta.
– Suku ja perheet ovat vahvuutta, sitä resilienssiä tiukoissa paikoissa. Kun nykyään tuntuu, että me huudamme apuun yhteiskuntaa, sosiaali- ja terveyspalveluita, jo ystävienkin tarjoamisessa. Aivan kuin sen, läheisten ihmissuhteiden, pitäisi olla viranomaisten velvollisuus.
Korkiakoski-Västi uskoo, että eriytyminen suvuista, yksinäisyyden korostuminen, ja ”soten syyttäminen lähes kaikesta” on osin yhteiskunnan suomalaisille opettamaa. Meitä on ikään kuin kannustettu nojaamaan viranomaisiin silloinkin, kun apua ja tukea pitäisi järjestyä läheltä.
– Kaikilla on kiire. Kalenterit täynnä suoritetaan elämää ja ajatellaan, että joku muu hoitaa. Ehkä tämä muutos, jonka keskellä nyt yhteiskunnassa ja tiukassa taloustilanteessa olemme, tuo mukanaan väistämättä myös jotakin hyvää – kuten yhteisöllisyyttä ja toisista huolehtimista. Meidän on pakko oppia huolehtimaan toisistamme silloinkin, kun se ei ole ammattimme. Huolehtiminen on yhteisöllisyyttä ja inhimillisyyttä, osa ihmisyyttä.
Työkokemuksensa kautta Minna Korkiakoski-Västi tietää hyvin, miten hyvinvointialueet toimivat.
Siltoja rakentamassa
Ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä ja kohtaamisen taitoa Korkiakoski-Västi pyrkii rakentamaan myös uudessa tehtävässään Hyvilin johtajana. Hyvil on yritys, joka palvelee hyvinvointialueen päättäjiä eli luottamushenkilöitä, viranhaltijoita tai työntekijöitä tarjoamalla muun muassa sote-muutostukea, neuvontaa, lainsäädäntötyöhön vaikuttamista sekä verkostoja kokemusten vaihtamiselle ja yhteiselle vaikuttamiselle.
– Sanoisin, että olemme sillanrakentajia ja pyrimme lisäämään ymmärrystä eri ammattiryhmien, toimijoiden ja sektoreiden välille, jotta muun muassa hyvinvointialueiden johtaminen ja työ kokonaisuudessaan olisivat hyvässä kunnossa, Korkiakoski-Västi luonnehtii.
Iso painoarvo on viestinnällä – siis kommunikoinnilla ja kohtaamisella. Näiden varaan Korkiakoski-Västi on aina uskonut, sillä viestintä – siis kommunikointi ja kohtaaminen – ovat ihmisten johtamista ja yhteistyötä parhaimmillaan.
– Mutta sitä, mikä Hyvil on tulevaisuudessa, en vielä osaa sanoa. Strategia on muovautumassa.
Arki matkalaukussa
Jos on muovautumassa strategia ja muutoksessa maailma, niin ovat Korkiakoski-Västin arjen liikeradatkin. ”Matkalaukkuelämää”, määrittelee entinen soite-johtaja arkensa, mutta hyväntuulisesti. Ei haittaa, vaikka ne edustusvaatteet toisinaan sattuvat olemaan tilaisuuden tullen juuri jossakin muualla kuin kädenulottuvilla.
Vuodesta 1997 koti ollut Keski-Pohjanmaalla, nyt Kokkolassa meren äärellä, asuntomessualueella, pienessä omakotitalossa. Toinen koti on Helsingissä, jossa Korkiakoski-Västi työnsä puolesta viettää tiivisti aikaa.
– Aika mukavaa tämä vaihe, vähän kuin olisin opiskelija. Valitsin mukaani Helsinkiin kolme Muumi-mukia ja kalusteet Ikeasta, hän nauraa.
– Saan nauttia kahden kaupungin parhaista puolista.
Tosin hän myöntää olevansa niin työorientoitunut, ettei juuri ehdi nauttimaan kulttuuririennoista tai ylenpalttisesta vapaa-ajasta. Vastapainoa työlle tarjoavat luonto ja kotoilu.
– Harjoittelen vapaa-ajan viettämistä. Toisaalta olen sitä mieltä, että myös työstä saa nauttia. Joskus se on niin mukavaa ja merkityksellistä, ettei siitä palautumiseksi tarvitse mitään erityistä vastapainoa tai vapaa-ajan harrastusta.
Lue myös:
Luitko jo?
