KT:n selvitys: Sote-alan henkilöstö pysyy hyvin alalla – työntekijäpuoli muistuttaa, että pinnan alla tyytymättömyyttä
Arkistokuva: Seppo Haavisto
Kuntatyönantajien (KT) selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysalan henkilöstö pysyy hyvin oman alansa työtehtävissä. Erityisen hyvin alalla pysyvät hoitajat ja kunta-alan sote-työntekijät.
KT:n laajaa tilastoaineistoon perustuva analyysi osoittaa, että pelkkä toimialatarkastelu sote-alan tutkinnon suorittaneiden työskentelystä koulutustaan vastaavissa tehtävissä ei anna luotettavaa kuvaa alan todellisesta työvoimatilanteesta.
Tilastokeskuksen Työssäkäyntitilasto 2016, Palkkarakenneaineisto 2017 ja Kuntasektorin palkat -aineisto 2018 kertovat, että muilla toimialoilla työskentelee ainoastaan noin seitsemän prosenttia kaikista sote-alan tutkinnon omaavista. Hoitajista muualla on vain noin viisi prosenttia, kun toimialan lisäksi huomioidaan työntekijän ammattinimike.
Kunta-alalla luvut ovat vielä merkittävästi pienempiä. Sote-alan tutkinnon suorittaneiden kohdalla päästään vain 1–2 prosenttiin, hoitajilla jopa alle prosentin. Osuudet alan vaihtajista vastaavat tavanomaista alan vaihtoa.
Lukumääräisesti koko sote-sektorilla puhutaan hoitajien kohdalla reilun 7 000–10 000 työntekijän joukosta. Kaikkien koulutettujen kohdalla lukumäärä on 21 000–27 000 työntekijää valitusta aineistosta riippuen. Kunta-alalla vastaavat luvut ovat 800–1 400 ja 2 500–4 500 työntekijää.
– Sote-alan työvoiman ”pyöröovea” ja kriisiä on suuresti liioiteltu edunvalvontatarkoituksessa. Ainakaan kunta-alalla sitä ei ole käytännössä ollenkaan, sanoo KT:n tutkimuspäällikkö Mika Juutinen.
Syitä siihen, miksi sote-alalla pysytään ei tutkimuksesta Juutisen mukaan selviä.
Yhtäältä moni alan työntekijä arvostaa työtään. Vuonna 2018 kunta-alan sote-henkilöstöstä 95 prosentti piti työtään tärkeänä ja merkityksellisenä. Noin neljä viidesosaa arvioi fyysisen tai henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi.
Toisaalta esiin on nostettu myös se, että alanvaihto voi olla monille sosiaali- ja terveysalan työntekijöille koulutuksen ja asuinpaikan vuoksi vaikeaa.
Tarve sote-alan työntekijöille kasvaa
Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden määrä on viime vuodet kasvanut, ja alalle tarvitaan myös jatkossa lisää työntekijöitä.
Sairaanhoitajan ja vastaavien tutkintojen suorittaneiden työntekijämäärä on kasvanut vuosina 2003–2018 vajaa 29 prosenttia, eli 10 000 työntekijän verran. Vastaavasti lähihoitajatutkinnon ja vastaavien tutkintojen omaavien määrä on noussut lähes 44 prosenttia, eli noin 18 000 työntekijän verran.
– Vaikka sote-henkilöstö pysyy hyvin oman alan töissä, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutusmääriä on joka tapauksessa lisättävä muuan muassa hallitusohjelman päätösten vuoksi, sanoo Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen.
Huolta on herättänyt se, mistä uusia sote-alan työntekijöitä saadaan. Jo nyt työvoimapula on sote-alalla levinnyt pohjoisesta myös etelään ja aina pääkaupunkiseudulle asti.
Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela muistuttaa, ettei Suomella ole juuri kilpailuetua esimerkiksi sairaanhoitoalalla. Työntekijäpula on laajempi pohjoismainen ja kansainvälinen ongelma. Suomen palkat ovat muihin Pohjoismaihin nähden matalat ja suomen kieli vaikea.
Pinnan alla uupumusta
Kun työvoimaa ei löydy esimerkiksi sijaisuuksiin, töissä olevat joutuvat tekemään omien töidensä lisäksi ylimääräisiä tehtäviä. Tilanne johtaa uupumukseen.
Työntekijäpuoli korostaa sitä, että uupumus ja alan työolojen heikkeneminen on pitkään jatkunut ongelma. Edunvalvojat eivät allekirjoita KT:n Mika Juutisen kommenttia siitä, että sote-alan kriisiä olisi liioiteltu edunvalvontatarkoituksessa.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy:n puheenjohtaja Millariikka Rytkönen arvioi Twitter-tilillään, että Juutisen syytös on melko kova.
– Että sote-alalla kaikki hyvin. Jep jep, Rytkönen kirjoittaa.
Sairaanhoitajaliiton puheenjohtajan Nina Hahtelan mukaan pinnan alla on paljon tyytymättömyyttä, joka ei vielä näy tilastoissa. On paljon alalta lähtöä harkitsevia, jotka eivät vielä ole tehneet mitään. He suunnittelevat kuitenkin alan vaihtoa, jos työolot eivät korjaannu.
Erityisesti nuoret työntekijät suhtautuvat työhön eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet, ja ovat valmiita lähtemään, jos ala ei vastaa odotuksia. Viimeaikoina tyytymättömyys on levinnyt myös keski-ikäisiin työntekijöihin.
Sairaanhoitajien liitto julkaisee kahden vuoden välein sairaanhoitajien työolobarometrin. Viimeisin on vuodelta 2018. Kun ennen tyytymättömiä olivat lähinnä alle 35-vuotiaat, viimeisimmässä kyselyssä alle 45-vuotiaat ilmaisivat tyytymättömyyttä.
–Alkaa olla kautta linjan väsynyttä porukkaa. Työpaikoilla on kurja mieliala, Hahtela sanoo.
Keskeistä on hänen mukaansa se, että sairaanhoitajat kokisivat työnsä arvostetuksi. Tämän tulisi näkyä sekä työoloissa että palkkauksessa. Nyt osalla sairaanhoitajista on työpäivän jälkeen olo siitä, ettei ole kyennyt hoitamaan työtään kiireen vuoksi yhtä hyvin, kuin olisi halunnut.
– On hyvä, että esimerkiksi hoivamitoitusta mietitään, mutta mistä työntekijät löydetään? Alalla ei varsinaisesti ole työttömiä tai muuta reserviä. Jos nykyiset työntekijät uupuvat ja äänestävät jaloillaan, olemme oikeasti aika pulassa.
Ei hoitaja välttämättä vaihda suoraan toiselle alalle vaan helpompaan yksikköön. Akuuttipuolella ja kotihoidossa porukka väsyy. Veikkaan että 2019 luvut ovat paljon tylymmät kuin nuo 2018.
Itse vaihdoin ammattia sote-alan sisällä. Ennen olin sairaanhoitaja, joka jatkuvasti odotti kiitosta ja arvosusta tekemästä työstään. Kun tätä ei 13 vuoden aikan tullut vaihtui ammatti farmaeuttiin ja työ lääketeollisuuteen
Rahaa on löydyttävä Valtion budjetista 2020 siihen, että vanhukset saavat inhimillisen hoidon ja palvelut, jotka heille on luvattu. Myös hoitajien on saatava työolot, joissa työn tekeminen on mahdollista. Vanhuspalvelulakia ja Työturvallisuuslakia ei voida loputtomasti rikkoa.