Kuntaliiton linjaukset sote-valmisteluun herättävät keskustelua - "Ei kannanotto minkään mallin puolesta"
kuva: Sonja Eloranta
Kuntaliiton hallitus otti kantaa sote-valmisteluun torstaina 21. maaliskuuta.
Kuntaliiton hallitus hyväksyi viime viikon torstaina kantansa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistamiseksi valmistelun tässä vaiheessa.
Liiton kanta on tiivistetty kymmeneen linjaukseen:
1. Sote-uudistus tarvitaan: alkuperäiset tavoitteet edelleen kannatettavia
2. Maakunnissa ja kunnissa tehty työ pitää hyödyntää
3. Eteneminen on nyt mahdollista kunta-ja kuntayhtymäpohjaisesti kehittäen lainsäädäntöä edelleen
4. Rajoituslaki on edelleen tarpeellinen: kehotetaan kuntia harkitsemaan tarkoin kiinteistöjen myyntiä ja sotenosien ulkoistuksia
5. Valtakunnallinen valmistelu parlamentaarisesti
6. Alkuvaiheessa vain sote-toiminnat
7. Kunnat voivat yhdessä sopia myös muiden tehtävien järjestämisestä yhteistyössä (esim. ympäristöterveyshuolto, pelastustoimi)
8. Sama malli ei sovi koko maahan
9. Pääkaupunkiseutu tarvitsee oman ratkaisunsa
10. Valinnanvapautta voidaan lisätä palvelusetelijärjestelmällä ja myöhemmin henkilökohtaisella budjetilla
”Linjaukset luettava kokonaisuutena”
Kuntaliiton linjaukset ovat herättäneet keskustelua sen jälkeen, kun Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo tulkitsi Iltalehdessä, että Kuntaliiton hallitus otti kantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntapohjaisen järjestämisen puolesta ja tuli siten lähelle kokoomuksen ja suurten kaupunkien linjauksia.
Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Paatero, sd., sanoo, että kyseessä ei ole kannanotto minkään mallin puolesta.
– Kuntaliitto ei ota kantaa mihinkään yksittäiseen malliin ennen kuin maassa on hallitus, joka on tehnyt asiassa esityksensä. Jokainen näköjään nyt tulkitsee näitä linjauksia sen mukaan, minkä omalle kannalleen parhaimmaksi näkee.
– Sitä toivomme, että niillä alueilla, missä suurempien kokonaisuuksien valmistelua on käynnissä, valmistelua jatkettaisiin.
Myös Kuntaliiton hallituksen toinen varapuheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Tapani Tölli torjuu Orpon tulkinnan.
– Tässä ei ole otettu kantaa minkään puolueen mallin suuntaan. Tämä tulee selvästi ilmi, kun linjaukset lukee kokonaisuutena, Tölli sanoo.
– Linjaukset ovat myös kannanotto nykytilanteeseen: maakunnissa jo tehtyä työtä pitää hyödyntää.
Kokoomusta edustava ensimmäinen varapuheenjohtaja Sari Rautio toteaa Paateron ja Töllin tavoin, että kyseessä ei ole kannanotto eri puolueiden malleihin.
– Linjaukset ovat selkeä jatkumo Kuntaliiton kannanottoihin soteuudistuksen matkan varrella. Sosiaali- ja terveyshuollon uudistaminen on edelleen tarpeen ja alkuperäisiin tavoitteisiin hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen, kustannusten kasvun hillitsemiseen, asiakaslähtöisyyden ja valinnanvapauden lisäämiseen tulee edelleen pyrkiä.
– Alueelliset erot tulee huomioida, sillä sama malli ei sovi koko maahan. Valmistelun tulee olla kuntalähtöistä ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa sekä nykylainsäädäntöön perustuen voidaan lähteä heti liikkeelle. Kunnat on otettava vahvasti ja aidosti valmisteluun mukaan. Keskeisintä uudistuksessa on palveluiden saatavuus ja saavutettavuus, Rautio kommentoi Kuntalehdelle sähköpostitse.
EDIT: Lisätty Sari Raution kommentti 25.3. klo 16.19.
Kuntaliiton uskottavuuden ja riippumattomuuden suureksi esteeksi on muodostunut se, että liiton hallinnossa vaikuttavat vahvasti kansanedustajat, samat henkilöt jotka kansanedustajina ovat sitoneet kätensä joko hallituksen linjausten puolustamiseen tai oppositiossa hallituksen esitysten vastustamiseen. Kuntaliitosta on tullut pikkuparlamentti, jolla ei enää ole itsellistä kuntien edunvalvontajärjestön asemaa. Jos kuntaliiton asiantuntijat ovat jotain mieltä, poliittinen valta kontrolloi heitä ja käy kuin Karhuselle, joka hyvinkin perustellusta näkemyksestä joutui heti Pekkarisen hampaisiin. Tuskinpa hän olisi ärähtänyt, jos ei olisi ollut hallituspuolue keskustan asialla sotekäsittelyn kriittisessä vaiheessa. Tämä vain yhtenä tuoreena esimerkkinä siitä, kuinka Kuntaliitosta on tehty alisteinen poliittinen käsikassara poliittiselle päätöksenteolle, kun sen ydin tehtävä olisi auttaa kuntia ja kunnallishallinnon suoriutumaan tehtävästään suomalaisen yhteiskunnan olennaisena toteuttajana. Mikähän olisi se polku, jolla Kuntaliiton menetetty arvovalta kuntien etujärjestönä voitaisiin palauttaa . Istuvat kansanedustajat liiton hallinnossa eivät sitä tee.
Kuntaliiton hallitukseen pitää valita pienten kuntien kunnanjohtajia. Alle 2.000 asukkaan kuntia on 46.
Kuntaliiton kanta: ”Rajoituslaki on edelleen tarpeellinen: kehotetaan kuntia harkitsemaan tarkoin kiinteistöjen myyntiä ja sotenosien ulkoistuksia.”
Kuntien oma etujärjestö ei siis luota jäsentensä eli kuntien kykyyn ja ymmärrykseen itse päättää kunnan palvelujen järjestämisestä kuntalaistensa parhaaksi?
Kuntaliitto luottaa kuntiin ja siksi haluamme että kunnat ovat jatkossa tiiviimmin mukana valmistelussa ja toteutuksessa mm. sote-palveluiden tuottajana. Samalla toivomme kunnilta malttia odottaa vaalien jälkeistä hallitusohjelmaa, joka toivottavasti tuo ratkaisuja esimerkiksi hoidon ja hoivan parempaan saatavuuteen ja vahvempaan rahoituspohjaan.
Tämäkin on totta. Euroopan Unioni teki vuonna 2005 Valkoisen kirjan, jossa todettiin mm., että Suomi harmaantuu kaikkein eniten Euroopassa. Selvitysmies, professori Sirkka-Liisa Kivelä jätti 14.6.2006 silloiselle Matti Vanhasen hallitukselle Vanhustenhoidon valtakunnan tason selvityksen. Vanhustenhoidossa käydään nyt kiivasta keskustelua. Kivelä nosti siis jo vuonna 2006 raportissaan vanhusten-hoidossa olevat puutteet ja tarvittavat parannusehdotukset. Liian vähän henkilökuntaa, liian paljon lääkkeitä, vanhuksen tarvitsema oikea hoitopaikka ei ole taattu, henkilökunnalle lisää koulutusta ja korvamerkityt Valtionosuudet vanhustenhoitoon ja valtion ohjauksen edelleen tiuken-taminen. Esitykseen sisältyi myös Vanhusasiamies. Aikaan on siis ollut lähes 13 vuotta laittaa Vanhustenhoito kuntoon. Miksi Suomen kuntaliitto tätä ei ole vieläkään tehty?