Kuntaliiton selvitys: Helsingissä kalleimmat asukaskohtaiset sosiaali- ja terveydenhuollon menot ja Heinolassa pienimmät
Ennen koronaepidemiaa tilanne oli aivan toinen myös sote-kustannusten suhteen. Arkistokuva: Ville Miettinen
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvoivat yhteensä 8,8 prosenttia tammi- ja elokuun välisenä aikana edellisvuoden samaan ajanjaksoon verrattuna, Kuntaliitto tiedottaa alustavista tiedoista.
Voimakkainta nousu on ollut perusterveydenhuollossa (15,8 prosenttia), jossa menoja kasvatti koronan testauksesta, tartunnan jäljityksestä ja koronarokotuksista aiheutuneet kulut.
Yhteensä terveydenhuollon kustannukset kasvoivat 9,2 prosenttia, josta erikoissairaanhoidon osuus oli 6,1 prosenttia. Sosiaalitoimen nettotoimintamenot sen sijaan olivat 7,7 prosenttia edellisvuotta suuremmat.
Kustannusten kasvussa näkyy se, että viime vuonna koronaepidemian vallitessa tiettyjen sote-palveluiden kysyntä laski ja palveluita ajettiin myös alas.
Hoito- ja palveluvelkaa on purettu tänä vuonna, mikä näkyy tuoreissa tuloksissa, Kuntaliiton selvityksessä kerrotaan.
Ääripäinä Helsinki ja Heinola
Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut asukaskohtaiset kustannukset olivat tammi- ja elokuun välisenä aikana keskimäärin 2 563 euroa tänä vuonna. Kustannukset vaihtelivat 2 910 euron ja 2 061 euron välillä.
Helsingissä asukaskohtaiset kustannukset olivat 14 prosenttia suuremmat ja Heinolassa 20 prosenttia pienemmät kuin yhteenvedon kunnissa keskimäärin.
Kustannusten tarvevakioinnissa on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kesällä 2021 päivittämiä tarvekertoimia (THL 1.7.2021). Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekertoimen laskennassa on hyödynnetty alue- ja kuntakohtaisia tietoja väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta, sairastavuudesta ja sosioekonomisesta asemasta.
Suuntaa antavia tietoja
Edellä olevat tiedot perustuvat Kuntaliiton julkistamaan yhteenvetoon, jossa on mukana 44 suurinta kuntaa sekä kahdeksan kuntayhtymää. Mukana olevissa kunnissa ja kuntayhtymien alueella asuu yhteensä 77 prosenttia Manner-Suomen väestöstä.
Kuntaliiton selvityksessä on tarkasteltu sosiaali- ja terveydenhuollon ja sen eri toimintojen nettotoimintamenoja. Liiton yhteenvedossa muistutetaan sen sisältävän ensitietoja. Esimerkiksi kaikilta osin kustannukset eivät ole vielä kirjautuneet, kun yhteenveto on tehty.
Terveydenhuollon kustannukset ja niiden erot syntyvät sairastavuudesta. Koronakin osoitti, että ihmisten ei ole tarkoitettu elää niin tiiviisti kuin Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla koronan ilmaantuvuus on ollut koko epidemian ajan yli tuplasti maan keskiarvon. Ihan viime aikoina luvut ovat hieman tasaantuneet. Jo Tampere ja Turkukin ovat epidemiologisesti katsottuna liian suuria ja tiiviitä. Myös monien sosiaalisten ongelmien esiintyvyys noudattaa järjestystä suuret kaupungit, pikkukaupungit, taajamat, maaseutukunnat.
Suuruudella on myös etunsa. Yliopistokoulutuksen järjestäminen ja monet kulttuurilaitokset ovat tarvinneet syntyäkseen suuremman asukaspohjan. Kiitos suurille kaupungeille teattereista ja museoista. Niidenkin toiminta on digitalisaation myötä mahdollistunut muuallakin kuin suurissa kaupungeissa. Suuruutta ei pitäisi enää asettaa asumispolitiikassa yksinomaiseksi tavoitteeksi. Nythän Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovatkin selkeätä muuttotappioaluetta. Hyvä niin, jos ajatellaan kansanterveyttä ja terveydenhuollon kustannuksia.
Heinolan ikävakioidut sairastavuus- ja kuolleisuusindeksit ovat 109 -111 kun maan keskiarvo on 100. Olisiko Heinolassa ollut syytä käyttääkin rahaa enemmän?
Tarkennuksena mielipiteeseeni, että se oli yksinkertaistava ja koskee korona-aikaa. Suurissa kaupungeissa epidemia on koetellut palvelujärjestelmiä harvaan asuttuja alueita enemmän ja luonut hoito- ja palveluvelkaa. Normaaliaikoina sairastavuus esiintyy hyvin toisella tavalla. Uusimaa on sairastavuusindeksillään manner-Suomen terveintä aluetta. Korkein sairastavuusindeksi on Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Suurissa kaupungeissa on enemmän rahaa terveydenhuoltoon. Niissä terveyspalvelut ovat monipuolisimmat ja sairastavuusmenot sitäkin kautta suuremmat. Monien sosiaalisten ongelmien kohdalla kaupungin suuruus lisää ongelmien määrää. Korona-aika on lisännyt terveydenhuollon kustannusten lisäksi sosiaalisia ongelmia.