Lakiesitys vanhojen kotihoidon uudistamisesta saa kritiikkiä – huoli henkilöstön riittävyydestä kasvaa, Kuntaliitto vaatii kattavaa selvitystä uudistusten henkilöstövaikutuksista

Viime aikoina lisääntynyt huoli sotehenkilöstön riittävyydestä näkyy myös lausunnoissa, joita on annettu lakiesityksestä vanhuspalvelujen uudistuksen kotihoitoa koskevasta osasta.

Lausuntoaika päättyi viime viikolla. Valtaosa lausunnonantajista suhtautuu suurella epäilyksellä lakiesitykseen, johon sisältyy velvoite järjestää kotihoito henkilön tarpeen mukaan vuorokauden ajasta riippumatta.

Sote-uudistusta ollaan viemässä käytäntöön samalla, kun hallituksen linjaamat muut uudistukset, jotka vaikuttavat sote-henkilöstön tarpeeseen eri tavoin, rullaavat eteenpäin. Toistaiseksi henkilöstövaikutusarviointeja on tehty eri uudistusten palasista.

Hoitajia edustava Tehy muistuttaa, että koulutustason vaatimusten alentaminen kotihoidossa merkitsisi ”vakavia riskejä asiakasturvallisuudelle ja asiakkaiden perusoikeuksien toteutumiselle”.

Työterveyslaitos varoittaa, että hoitajien työtaakan kasvattaminen, jos kotihoitoa aletaan tarjota ympärivuorokautisesti, nostaa huolta henkilöstön jaksamisesta ja työhyvinvoinnista, koska työn kuormitustekijät lisääntyvät yötyön myötä.

–  Vanhuspalveluissa työskentelevien työhyvinvointi on heikentynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ja heidän työkykynsä näyttäytyy heikompana kuin muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa, TTL muistuttaa.

Sosiaalialan osaamiskeskusten lausunnon mukaan lakiesityksen yksi keskeinen tavoite, kotihoidon resurssien vahvistaminen jää esityksessä vain nimelliseksi, eivätkä muutokset tule ratkaisemaan tällä hetkellä vallitsevaa alan työvoimapulaa.

– Säädöksillä ei voi parantaa laatua, jos määrät ja resurssit eivät riitä. Teknologiset ratkaisut eivät yksin ratkaise nykyisessä kehitysvaiheessaan kotihoidon haasteita, yhteydenpito ja ylläpito vaatii työntekijäresursseja. 

Ei arviota henkilöstövaikutuksista

Keuruun kaupungin lausunnossa nostetaan henkilöstöhaaste ja se, että lakiesityksessä ei henkilöstövaikutuksista ole mitään täsmällistä.

– Henkilöstön riittävyys on nostettu esille, mutta ei ole mitään laskennallista suositusta määritelty henkilöstön määrästä, Keuruun lausunnossa todetaan.

Myös Kuntaliitto toivoo erityisesti kunnollista vaikutusarviota henkilöstövaikutuksista. Kuntaliitto muistuttaa, että ikääntyneiden palveluiden lainsäädäntömuutokset vaikuttavat samoihin ammattilaisiin, kuten lähihoitajiin ja sairaanhoitajiin, joiden tarpeeseen on kohdistunut muutoksia myös muussa lainsäädännössä.

– Erittäin suurena riskinä on, että ajaudutaan tilanteeseen, jossa heikosta henkilöstön saatavuudesta johtuen palvelujen järjestäjät ja tuottajat eivät pysty täyttämään lakisääteisiä velvoitteita niistä riippumattomista syistä, Kuntaliiton lausunnossa todetaan.

Uudistusten eri osien yhteisestä henkilöstövaikutuksesta tulisikin tehdä laaja kartoitus, sanoo Kuntaliiton vanhuspalveluiden erityisasiantuntija Anna Haverinen.

Hallituksen esityksissä on arvioitu kulloisenkin esityksen omaa henkilöstövaikutusta, ja esimerkiksi vanhuspalvelulainsäädännön uudistamisessa niin sanotussa ykkösvaiheessa, jossa linjattiin henkilöstömitoituksesta ympärivuorokautista hoivaa tarjoavissa yksiköissä, henkilöstövaikutusarvio oli tehty.

Kotihoidossa on jo nyt haasteita henkilöstön riittävyydessä, Anna Haverinen sanoo.

– Lähihoitajia tarvitaan myös varhaiskasvatukseen ja hoitotakuu vaikuttaa sairaanhoitajien tarpeeseen. Missään ei ole summattu, mitä tämä tarkoittaa. Ja se on iso huoli.

Käytännössä kartoituksessa voitaisiin Haverisen mukaan katsoa tämänhetkistä tilannetta ja lainsäädäntövaikutusta, ja sitten verrata niitä ikäluokkien kehittymiseen ja mahdollisuuksiin kouluttaa lisää henkilökuntaa,

Haverinen toivoo kartoitukseen ja ratkaisujen pohtimiseen eri tahojen yhteistyötä.

– Nyt käytännössä lakiin kirjataan henkilöstömitoitus ja sitten se on palvelunjärjestäjän – toistaiseksi vielä kuntien – murhe, miten ne sen homman hoitaa.

Yhteisvaikutuksista muistio

Iäkkäiden toisen vaiheen lakiehdotus oli kesän aikana lausuntokierroksella. Hallituksen esitys ja sen osana myös vaikutusarviot muokataan saatujen lausuntojen perusteella mahdollisimman pian, kertoo neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Tarkoituksena on myös liittää hallituksen esitykseen taustamuistio, johon kootaan koko iäkkäiden uudistuksen vaikutuksia.

Karppanen muistuttaa, että riippumatta siitä, mitä nyt säädetään, edessä on merkittävä lisäys henkilöstötarpeeseen vuosikymmenen loppuun väestön ikärakenteen muutoksesta seuraavasta palvelutarpeiden kasvusta johtuen.

– Lainsäädäntöhankkeiden taustalla on se, että palveluja ei ole nykyisillä järjestelyillä saatu tuotettua sillä tavoin että asiakkaiden tarpeisiin vastattaisiin. Palvelujärjestelmä kriisiytyi 2019 vuonna pahoin ja sen seurauksena katsottiin, että riittävistä resursseista on säädettävä lain tasolla.

Hän muistuttaa, että työvoimapula ei ole vain vanhuspalvelujen ongelma, vaan ongelmia henkilöstön saatavuudessa on monilla aloilla.

– Palveluiden lisääminen kasvavalle iäkkäiden joukolle ei voi perustua vain työntekijöiden lisäämiseen, vaan tarvitaan muitakin keinoja.

– Sen takia lakiluonnoksessa on esitetty keinoja siihen, millä tavoin nykyistä henkilökuntaa voitaisiin tehokkaammin hyödyntää esimerkiksi toiminnanohjauksen välineillä ja teknologiaa hyödyntämällä.

Tiukka sääntely mietityttää Kuntaliitossa

Tiukka sääntely palvelun järjestämisessä on toinen Kuntaliiton lausunnossa kritiikkiä saanut kohta.

Kuntaliitto katsoo, että ehdotetuissa lakimuutoksissa säädetään entistä tiukemmin palvelujen järjestämisen tapaa sekä käytännön toteuttamisen sisältöjä, mikä kaventaa mahdollisuuksia hyödyntää paikallisia ja alueellisia vahvuuksia sekä jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä.  

Esimerkiksi henkilöstön riittävyyden turvaamista koskevat säännökset on Kuntaliiton lausunnon mukaan kirjoitettu ”erittäin seikkaperäiseksi pykäläksi”, jossa yksityiskohtaisella listauksella säädetään käytännön kotihoidon suunnittelusta ja toteutuksesta.

– Tämä ei ole tarkoituksenmukaista lain säätämistä tilanteessa, jossa ollaan tekemässä merkittävää sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamisen uudistamista. Pykälän sisällöt ovat myös pitkälti sellaisia, että kotihoitoa on niiden suuntaisesti kehitetty jo pitkään mm. laatusuositusten ohjaamina osana kotihoidon tuottavuuden ja laadun kehittämistä. Käytännön toimeenpanon lisäksi listauksen seikkaperäisyys voi aiheuttaa haasteita myös valvonnalle, Kuntaliiton lausunnossa todetaan. 

Kiristyvä lainsäädäntö on myös ristiriitaista tilanteessa, jossa ollaan vahvistamassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä sote-uudistuksen avulla, Kuntaliitto muistuttaa.

-Käytännössä esimeriksi kotihoidon järjestämisestä ja toteuttamisesta kirjataan tarkkaan, miten kotihoitoa pitää suunnitella, ja, jos esimerkiksi henkilöstöä ei ole riittävästi, miten siitä pitää raportoida seuraavalle esimiestasolle, Anna Haverinen sanoo.

Yksityiskohtaiset kirjaukset supistavat Haverisen mukaan omalta osaltaan palvelun järjestämisen ja toteuttamisen mahdollisuuksia.

– Voi olla että on hyviä käytäntöjä joita on kehitetty, ja nyt kun tulee tarkat pykälät, todetaan että ei enää voida toimia näin, kun laki sanoo että pitää tehdä toisin. 

Pykälistä huolta

Eduskunnan oikeusasiamies ilmaisee vastauksessaan säännösten toimeenpanon haasteita koskevaan kysymykseen huolensa esitettyjen oikeusnormien sisältämistä riskeistä, joita ei ole mahdollista kontrolloida yksinomaan uuden lainsäädännön huolellisella ohjeistamisella ja toimeenpanolla, vaan riskien hallinta edellyttää esityksen korjaamista.

– Osa ehdotetuista pykälistä tulisi korjata, osa poistaa kokonaan tai korvata muun sääntelyn avulla, apulaisoikeusmiehen lausunnossa todetaan.

Myös työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota esitetyn lain pykälien tulkintoihin liittyviin haasteisiin.

– Lain tahto on selkeä ja siitä ilmenee, että ikääntyneiden hoivan laatua halutaan parantaa ja saatavuutta parantaa. Kuitenkin tilanteissa, joissa asiakkaan oikeudet eivät toteudu, on joidenkin pykälien osalta riskinä, että lain rikkomista ei pystytä osoittamaan, vaikka sellainen olisi selvästi tapahtunut. Tämä vaarantaa asiakkaan oikeusturvan ja mahdollistaa ”laaduttoman” palvelun tarjoamisen asiakkaille tietoisesti.