Kuva: Ville Miettinen
Tukihenkilö on usein apu myös perheissä, joiden taloudellinen tilanne sallii kuin hyvin vähän rahaa käytettäväksi lasten ja nuorten tekemisiin. Noin 100 000 lasta asuu toimeentulotukea saavissa perheissä.

Kymmeniä lapsia odottaa kaupungin lasten ja nuorten palveluiden tukihenkilöä Helsingissä. Tampereella jonossa on noin 70 lasta. Tarvetta on muuallakin, eivätkä kysyntä ja tarjonta kohtaa aina kovin ripeästi.

Tukihenkilöt ovat tärkeä tukipalvelu perheille, ja sen saatavuutta tulisi parantaa, mutta pulmana on tukihenkilöiksi ja -perheiksi hakeutuvien vähäisyys, sanoo Kuntaliiton lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.

– Lastensuojelun kuntakyselyn mukaan vain 39 prosentissa kunnista tukihenkilö tai -perhe järjestyy kohtuullisella työmäärällä ja viiveellä tai useimmiten tarpeenmukaisena, Puustinen-Korhonen kertoo.

Lähes viidennes kunnista on saman kyselyn mukaan tilanteessa, että palvelu jää useimmiten kokonaan saamatta.

Lasten ja nuorten tukihenkilötoiminta oli aiemmin lastensuojelulain mukainen palvelu, mutta vuoden 2015 sosiaalihuoltolain uudistuksessa se siirrettiin sosiaalihuoltolakiin, jossa se on osana perheiden muita varhaisia sosiaalipalveluja, kuten kotipalvelua, sosiaaliohjausta, perhetyötä, lasten valvottuja tapaamisia ja perhesosiaalityötä.

Kyse on ohjatusta ja tavoitteellisesta vapaaehtoistoiminnasta, jonka avulla pyritään edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia tarjoamalla henkilökohtainen, luotettava ja turvallinen aikuinen ystävä, joka tarjoaa lapselle tukea, aikaa ja välittävää läsnäoloa.

Toiminnan punainen lanka on, että asiakaslapsi saa turvallisen rinnalla kulkijan elämäänsä, aikuisen kaverin joka mahdollistaa kivoja juttuja, kuvailee lastensuojelun ja erityisen tuen tukihenkilötoiminnan sosiaaliohjaaja Mari Mehtonen Helsingin kaupungilta.

– Tämä palvelu helpottaa myös vanhempien jaksamista, kun lapsella on oma luottoaikuinen, jota hän tapaa säännöllisesti. Monesti perheiden omat verkostot ovat pienet, ja vanhempien omat voimavarat ovat vähissä.

Monet kunnat tekevät yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Järjestöjen toimintaan voivat hakea kaikki, eikä sosiaalitoimen asiakkuutta tarvita. Sen sijaan esimerkiksi Tampereella kaupungin tukihenkilötoiminta on yksi lapsiperheiden sosiaalityön muoto, joten kuntalainen ei voi itse hakea tukihenkilöä, vaan tukihenkilöhakemuksen tekee aina sosiaalityöntekijä arvioituaan perheen tuentarpeen, kertoo vs. sosiaalityöntekijä Anna-Mari Junes Tampereen kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluista.

Kunnan itse järjestämänä vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta mahdollistaa pitkäaikaiset tukisuhteet, joihin Helsingissä pyritään, Mari Mehtonen sanoo.

– Kaupunkiorganisaation rahoituspohja on pysyvämpi kuin kolmannen sektorin toiminnoissa. Lisäksi tukihenkilön koulutus- ja tukirakenteet mahdollistuvat samasta organisaatiosta, jossa asiakkaan asioita muutenkin hoidetaan.

Pojat joutuvat odottamaan

Helsingin kaupungilla tukihenkilöitä on aktiivisissa tukisuhteissa 240. Viime vuonna alkoi 71 uutta tukisuhdetta. Tampereen kaupungin tukihenkilötoiminnassa aktiivisia tukisuhteita on noin 200. Molemmissa kaupungeissa on siis kymmenien lasten jono odottamassa tukihenkilöä.

Jonossa oleva poika joutuu usein odottamaan tukihenkilöä kauemmin kuin tyttö. Pojalle toivotaan usein juuri miestä tukihenkilöksi, erityisesti jos miehen malli puuttuu elämästä muuten.

– Valitettavasti koulutukseen osallistuvista vapaaehtoisista vain noin viidesosa on miehiä. Koska miehiä ei saada koulutuksiin, pojat joutuvat odottamaan omaa tukihenkilöään tyttöjä kauemmin, jopa vuoden ajan, Anna-Mari Junes kertoo

Myös Helsingissä toimintaan mukaan lähtevistä uusista vapaaehtoisista miehiä on joukossa huomattavasti vähemmän kuin naisia suhteessa tukihenkilöä odottavien poikien toiveisiin, Mari Mehtonen sanoo.

Anna-Mari Juneksen mukaan tukihenkilön tarpeeseen saattavat vaikuttaa perherakenteiden muutokset.

– Eroperheitä on paljon, ja aika usein tukihenkilöä haetaan yksinhuoltajaperheen lapselle. Useimmiten yksinhuoltajana toimii äiti, jolloin pojille toivotaan miespuolista tukihenkilöä, jonka kanssa voi tehdä asioita, joita äidin kanssa voi olla hankala toteuttaa, esimerkiksi uimahallissa käynti.

Anna-Mari Juneksen mukaan tukihenkilötoiminta on suurelta osin ennaltaehkäisevää toimintaa.

– Parhaimmillaan, jos tukihenkilötoiminta saadaan kohdistettua oikea-aikaisesti, voimme auttaa koko perhettä, eikä muita palveluita ehkä tarvitakaan.

Tampere järjestää tukihenkilöiksi haluaville koulutusta tammikuussa, Helsinki maaliskuussa.

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*