Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ruuhkautuneet pääkaupunkiseudulla - perustason palveluissa runsaasti puutteita, hoitoon ei pääse sujuvasti
Kuva: Ville Miettinen
Pääkaupunkiseudun kaupunkien tavat järjestää lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut eroavat toisistaan, mutta yhteistä kaupungeille on ruuhka palveluihin, todetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) yhteisarvioinnissa erikoissairaanhoidon mielenterveyspalvelujen piiriin pääsemisestä.
Kaupunkien yhteisen tiedotteen mukaan erikoissairaanhoidon lähetemäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Sekä lastenpsykiatriassa että nuorisopsykiatriassa yli kolme kuukautta hoitoon pääsyä odottaneiden potilaiden määrä on kasvanut vuonna 2018 ja myös hoitoon pääsyn odotusaika on pidentynyt.
Arvioinnin mukaan perustason palveluissa on runsaasti puutteita: Opiskeluhuollon psykologeja ei ole riittävästi tai tarjolla ei ole psykiatrisen sairaanhoitajan palveluita. Lääkäreistä on pulaa. Palvelua järjestäviä tahoja on useita ja tiedonkulku eri tahojen välillä on puutteellista. Erikoissairaanhoidon lähetekäytäntö on raskas ja jatkohoitoon ohjaus ei aina toimi.
Arvioinnissa kuultiin lastensuojelun näkemyksiä. Niiden mukaan kaikkein vaikeimmin oireilevia lapsia ja nuoria voidaan jopa joutua sijoittamaan kiireellisesti, koska heille ei ole tarjolla riittävän tiivistä hoitokontaktia.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Arviointi koski 7–17-vuotiaita lapsia ja nuoria kiireettömässä avohoidossa perusterveydenhuollossa ja opiskeluhuollossa, perheneuvolassa ja nuorisolle suunnatussa vastaavassa palvelussa sekä erikoissairaanhoidossa.
Pääkaupunkiseudun kaupungit ja HUS suosittavat, että kaupungin tilanteesta riippuen tulisi vahvistaa opiskeluhuollon psykologipalveluita ja psykiatristen sairaanhoitajien palveluita tai perheneuvolaa ja vastaavaa nuorten yksikköä. Lisäksi kaupungit ja HUS suosittavat vastuuhenkilön nimeämistä palvelujen ja hoidon koordinoimiseksi sekä yhteistyön lisäämistä lääkärien rekrytointiongelman helpottamiseksi, lähetekäytännön sujuvoittamiseksi ja jatkohoitoon ohjaamisessa.
Jonottajien ongelmia voisi purkaa perustasolla
Helsingissä mielenterveyspalvelujen piiriin pääsyyn vaikuttaa muun muassa se, että pääkaupungista puuttuu perustasolla toimiva lasten ja nuorten mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö. Tästä seuraa, että erikoissairaanhoitoon jonottaa myös sellaisia potilaita, joita voitaisiin hoitaa perusterveydenhuollossa.
Ongelmana on myös, että opppilas- ja opiskeluhuollossa ei ole riittävästi psykologin palveluja, Helsingin tarkastuslautakunta muistuttaa. Lautakunnan mukaan kaupungissa tulisi harkita palvelulisäystä kouluihin tai terveysasemille, koska kokemukset oppilaitosten psykiatrisista sairaanhoitajista ovat hyviä.
Tarkastuslautakunnan mukaan Helsingin sote-toimialan tulee muun muassa perustaa lasten ja nuorten lieviä ja keskivaikeita mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö, joka lisäksi toimii jatkohoitopaikkana erikoissairaanhoidolle. Tämä voisi tapahtua olemassa olevia toimintoja järjestämällä ja tarvittaessa resursointia lisäämällä.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat näyttävät monien tutkimusten ja palveluissa saadun kokemuksen mukaan lisääntyvän hälyttävästi. Pääkaupunkiseudun kaupungit ja HUS suosittavat, että tulisi vahvistaa psykologien ja psykiatrisia palveluja sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien arviointi- ja hoitoyksikkö. Palveluja tuleekin parantaa, kun ongelmat lisääntyvät. Jos ongelmia halutaan ennaltaehkäistä ja hyvinvointia vahvistaa, tarvitaan ennen muuta parempaa yhteiskunta-, talous-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa.
Koulu on monille lapsille yhä vaativampi paikka. Kilpailu jatkopaikoista on kovaa ja tulevaisuus on epävarma. Stressi lisää toisten kiusaamista ja se taas pahoinvointia. Harrastukset maksavat monille liikaa. THL:n tutkimuksen mukaan joka seitsemäs nelivuotias lapsi asuu perheessä, jossa tehdään valintoja, ostetaanko ruokaa vai lääkkeitä sairaalle lapselle. Joka seitsemäs tarkoittaa kolmea lasta sinunkin lapsesi päiväkotiryhmässä ja myöhemmin koululuokassa. Tällainen kehitys on vahvistunut viime vuosina ja sitä halutaan vahvistaa edelleen muun muassa hyvä- ja keskituloisia suosivilla veroratkaisuilla ja pienituloisia kurittavalla yhteiskuntapolitiikalla. Me aikuiset haluamme syventää päätöksillämme lasten ja nuorten elämän kovenevaa kehitystä. Ei kannata ihmetellä tuloksia.
Mielenterveystilannettamme ei ainakaan ole ollut helpottamassa se, että lapsemme ja nuoremme, erityisesti tytöt, ovat joutuneet monissa Suomen kaupungeissa kulttuurillemme täysin vieraan seksuaalisen ahdistelun ja saalistuksen kohteiksi. Tilanne tuntuu olevan viranomaisille melko hallitsematon vuoden 2015 siirtolaismiestulvan jälkeen. Tyttöjen tilanteen tekee erityisen ahdistavaksi se, etteivät viranomaiset esimerkiksi koulussa, ota useinkaan vakavasti nuorten kokemaa ahdistelua ja suoranaista kidutusta. Aikuisia miesryhmiä on paikoin jopa viety vanhemmilta lupaa kysymättä ”tutustumaan” päiväkoteihin ja kouluihin! Tämä kaikki heikentää tyttöjen asemaa ja oikeusturvaa Suomessa.
Opiskeluhuoltoon on saatava lisää lain edellyttämiä, ennaltaehkäisevän työn ammattilaisia : kouluterveydenhoitajia, koululääkäreitä, kuraattoreita ja psykologeja. Opiskeluhuoltoon ei tarvita uusia ammattilaisia (psykiatrisia sairaanhoitajia tms.) -opiskeluhuollossa on osaamista myös mielenterveyden tukemiseen. Mm. Helsingissä koululääkäreiden puute on johtanut lainvastaiseen tilanteeseen, koska lapsille ja nuorille eikä perheille ole tarjota heille kuuluvaa palvelua. Uusia ammattilaisten palkkaaminen ei poista opiskeluhuollon lainmukaisia tehtäviä – mistä nyt löytyisi rahaa palkata psykiatrisia sairaanhoitajia?
Minun lapseni olisi tarvinnut terapiaa nopeasti perheen kriisin takia. Pitkittyneen sairauden aiheuttama kuolema.
Kävimme Pasilan nuorisopsyk. polilla kolmen kk arvioinnissa ja lopputulos oli ettei tarvetta ole terapialausunnolle ja ohjattiin ilmaispalvelun nuorisoasemalle. Lapsi kävi siellä kunnes sairaanhoitaja vaihtui.
Sitten tuli todelliset ongelmat kun perheessä oli seuraava kuoleman tapaus. Taas joku lähtee lapsen elämästä.
Pyysin uudelleen lähetettä psyk. polille. Kuukausien jälkeen saimme ajan päihdepolille. Olihan välissä jo tullut alkoholikokeilut.
Kolmen kk arviointi eikä vieläkään terapiaa.
Nyt lapsi on sijoitettu laitokseen missä on huumeita ja Helsingin eniten apua tarvitsevat (eivät siis saa laitoksessa terapiaa eikä apua).
Helsingin toiminta on todella huonolla tasolla ja kaupunki on täynnä huonosti voivia lapsia joille yksi pysyvä kontakti voisi pelastaa tulevaisuuden.
Kadun sitä päivää kun otin julkiseen yhteyttä kriisissämme.
Tällä hetkellä ostan itse lapselleni terapiaa ja pieni toivo tulevaisuudesta on. Huostaanotto jatkuu kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Kommenttina tuonne aiemmin kirjoittaneelle Elisalle, että Suomessa kyllä on ollut lasten ja nuorten seksuaalista ahdistelua jo vuosikymmenet. Ja ihan supisuomalaisten tekijöiden, aikuisten miesten toimesta. Valitettavasti. Jo 80-luvulla, kun itse olin nuori, oli näin. Oma elinikä ja kokemus ei riitä sitä varhaisemmasta kertomaan.
Heitteille jätetyt, raha menee ilmeisesti tärkeimpiin asioihin.
Suomessa tuntuu olevan apua tarjolla vain silloin, jos siitä on itse valmis maksamaan järjettömiä hintoja. Traumalapsille psykoterapiaa ei kela avusta, mikäli PTSD on ykkösdiagnoosina. Välillä mietin, minne verorahat menevät ja miksen ole avun arvoinen.