Näin sosiaalihuoltoa voisi kehittää asiakkaalle hyödyllisemmäksi ja työntekijälle mielekkäämmäksi päällekkäisyyksiä ja hyödyttömyyttä kitkemällä – hukkajahtikilpailussa yli 60 ideaa

Entä jos tehtäisiin vain yksi palvelutarpeenarviointi asiakkaalle, joka tarvitsee useita sosiaalihuollon palveluita?

Tätä ehdotti Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin ja Vaikuttavuusseuran järjestämässä Sosiaalihuollon hukkajahti -ideakilpailussa palkittu Iida-Maria Bimberg.

Bimberg työskentelee Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella osallisuus-, yhdyspinta- ja hyvinvointikoordinaattorina. Hänen ehdotuksena oli käytännössä se, että sosiaalipalvelujen käyttäjälle, joka tarvitsee useita palveluja, tehtäisiin yksi palvelutarpeenarviointi ja katsottaisin ihmisen tilannetta kokonaisvaltaisesti, määritettäisiin kaikki palvelut mitä hän tarvitsee ja sitten tehtäisiin yksi asiakassuunnitelma, jossa olisi jokaisen toimijan näkökulmasta tavoitteet, ja kaikki näkisivät mitä siellä tapahtuu.

Palvelutarpeen arviointi on lakisääteinen asiakirja. Bimberg nosti palkintojenjaon puheenvuorossaan esiin sen, että sosiaalihuollossa on asiakkaita, joilla on useita päällekkäisiä palveluiden tarpeita. Näistä jokaiseen tehdään erikseen arviointi. Jos palvelu vielä todetaan, tehdään useita asiakassuunnitelmia, joista jokaisesta katsotaan, mitä tavoitteita asiakkaalla on ja miten tavoitteiden toteutumista seurataan.

-Me emme saa koskaan kokonaisvaltaista kuvaa asiakkaan tilanteesta, koska katsomme sitä aina oman kapean alan kautta, Bimberg totesi Kuntatalolla keskiviikkoiltana järjestetyssä tilaisuudessa.

– Ihminen voi tarvita aikuissosiaalityötä, päihde- ja riippuvuustyötä, asumispalvelua. On palveluiden aktivointisuunnitelmia, kotoutumissuunnitelmia. Ja sitten on vielä palvelut, asumisen ohjaus, perhetyö. Ja kaikesta tehdään omia dokumentteja. Sama ihminen voi asioida useissa palveluja, ja kaikissa niissä tehdään omia dokumentteja. Niiden tekeminen vie useita tunteja aikaa, Bimberg kuvaili.

Bimberg myönsi, ettei toteutus olisi ”helppo setti”. Se vaatisi myös päättäjiltä vahvaa ohjausta ja lainsäädännön muutoksia ja tietojärjestelmien uudistamista ihan uudella tavalla. Se olisi kuitenkin välttämätöntä, koska työntekijät eivät yksinkertaisesti riitä muuten, hän sanoi.

-Jos se onnistuisi, ajansäästö olisi niin valtava, että en näe, miten voitaisiin olla menemättä tuohon suuntaan.

Kilpailuehdotuksissa heijastuivat sosiaalihuollon haasteet

Iida-Maria Bimbergin ehdotuksen ohella muissakin kilpailuvastauksissa korostettiin, että sosiaalihuollosta voisi saada sekä vaikuttavampaa että mielekkäämpää järkeistämällä esimerkiksi asiakassuunnitelman laatimista tai uudistamalla asiakastietolakia.

Kilpailussa pyydettiin sosiaalihuollon ammattilaisilta vinkkejä alan hyödyttömistä ja hukkaa aiheuttavista toimintavoista, joita tulisi kehittää tai joista voisi luopua kokonaan.

Hukkajahtiin tuli yhteensä 63 ehdotusta, jotka heijastelevat sosiaalihuollon moniammatillisen kentän haasteita. Vastausten mukaan hukkaa synnyttävät erityisesti tiedonkulun puutteet. Esimerkiksi asiakastiedon vaihtoon ja suostumusten hallintaan ei ole yhteisiä tapoja, vaan pahimmillaan ammattilaiset joutuvat turvautumaan paperiseen tiedonvaihtoon. Vastauksissa näkyy myös turhautuminen monimutkaiseen tietojen kirjaamisen: samoja asioita joudutaan kirjaamaan useisiin eri asiakirjoihin ja tietojärjestelmiin.

Hyvilin ja Vaikuttavuusseuran raati valitsi ideoista kolme palkittavaa. Palkituista Iida-Maria Bimberg esitti siis vaihtoehtoja päällekkäisille palveluntarpeen arvioille ja asiakassuunnitelmille. Eeva Ketolan hukkaidea koski kirjaamisen aiheuttamaa kaksinkertaista työtä. Kolmas palkittu, Eveliina Cammarano nosti omassa kilpailuvastauksessaan esiin hukan, joka syntyy, kun sosiaalihuollon ammattilaiset joutuvat auttamaan omia asiakkaitaan muiden tahojen takaisinsoittopalveluiden käytössä.

Eeva Ketola on Esperi Caren laatujohtaja ja Eveliina Cammarano työskentelee Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella aikuissosiaalityössä palveluyksikköpäällikkönä.

Sosiaalihuolto on soten suurin menoerä

Arviointiraadin jäsen ja Hyvilin erityisasiantuntija Marjo Orava muistutti, että tiedon keräämiseen ja raportointiin liittyvä ylimääräinen työ aiheuttaa hukkaa myös koko hyvinvointialueen tasolla.

– Hyvinvointialueet on velvoitettu tuottamaan paljon erimuotoista ja osin päällekkäistä tietoa useille kansallisille toimijoille sen sijaan, että nämä toimijat hyödyntäisivät kirjausten myötä Kanta-palveluun automaattisesti siirtyviä tietoja. Hukkaan menevät resurssit ovat pois hyvinvointialueiden asiakkailta.

Ideakilpailussa esiin nousseiden ehdotusten perusteella arviointiraadin puheenjohtaja ja Vaikuttavuusseuran puheenjohtaja, Helsingin yliopiston apulaisprofessori Paulus Torkki esittää seuraavia suosituksia.

– Integraatiokehitystä on jatkettava siten, että se toteutuu asiakastasolla. Tätä tarvitaan niin sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä kuin niiden sisälläkin. Etenkin kirjaamistarpeita ja tiedonkäytön mahdollisuuksia on tarkasteltava asiakkaan palvelukokonaisuuksien sekä ammattilaisten näkökulmasta. Muuten syntyy häiriökysyntää ja ammattilaiset jatkavat moninkertaista työtä.

Marjo Orava muistuttaa, että sosiaalihuollon osuus (38 %) sote-kuluista on suurempi kuin erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon, jotka ovat kuitenkin useammin otsikoissa.

-Tuntuu unohtuvan, että sosiaalihuolto on suurin toimiala euroissa mitattuna. Pitäisi keskittyä enemmän näiden palvelujen kehittämiseen.

-Jos vähän keskityttäisiin, palveluista voisi pienillä panostuksilla saada kustannustehokkuutta ja parempia, Orava sanoo.

Sosiaalihuollon hukkajahtiin saatiin yhteensä 63 ehdotusta. Vaikuttavuusseuran ja Hyvilin asiantuntijoista koostuva yhdeksänhenkinen arviointiraatiluokitteli ehdotukset seuraaviin kategorioihin: toimintamallit (25), päällekkäinen työ (9), kirjaaminen (8), työnjako (7), suunnitelmat (4), teknologia (4), lausunnot (1), todistukset (1) sekä muut (3). Kaikki kilpailussa saadut ehdotukset välitetään tiedoksi sekä hyvinvointialueille että pääministeri Petteri Orpon, kok., hallitukselle.

Palkitut hukkaideat

Päällekkäiset palveluntarpeen arviot ja asiakassuunnitelmat (Iida-Maria Bimberg)

Nykyiset sosiaalihuollon palvelutarpeen arviot ja asiakassuunnitelmat ovat organisaatiolähtöisiä. Kukin sosiaalihuollon ja terveyshuollon viranomainen ja kukin sosiaalihuollon palvelu tekee asiakkaan (yksilö tai perhe) kohdalla oman suunnitelman ja palvelutarpeen arvion. Vaihdetaan useat palveluntarpeen arviot ja suunnitelmat yhteen yhteiseen palvelutarpeen arvioon, joka sisältää myös palveluiden tavoitteet ja suunnitelmat. Sen sijaan, että esim. vammaispalveluissa, työvoimapalveluissa, aikuisten sosiaalihuollossa, lasten sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa tehdään oma arvio asiakkaan tilanteesta heidän näkökulmastaan käsin, kootaan asiakkaan verkosto hänen ympärilleen ja tehdään yksi yhteinen palvelutarpeen arvio. Tähän palvelutarpeen arvioon määritellään ihmislähtöisesti kaikki asiakkaan tarvitsema tuki ja määritellään palvelut, joilla tarpeeseen voisi vastata.

Sen jälkeen tulisi asiakassuunnitelmien vuoro. Sen sijaan että esimerkiksi perhetyö, sosiaaliohjaus, asumisen ohjaus tai sosiaalityö tekisivät omat asiakassuunnitelmansa, tehdään yhteinen suunnitelma, jolla vastataan palveluiden tarpeeseen. Määritellään kukin palvelu esim. kasvatus- ja perheneuvonta, sosiaaliohjaus talousasioihin, asumisenohjaus ja kunkin palvelun tavoitteet samaan dokumenttiin yhdellä kertaa.
Palveluiden tavoitteiden seuraamisen kirjaaminen toteutetaan samalle dokumentille, jota kaikki voivat seurata. Suunnitelmien yhteistä arviota tehtäisiin taas verkostona, jolloin nähdään taas kokonaisuus ihmisestä lähtöisin, ja tarpeettomista palveluista voidaan luopua.

Asiakastietolaki teettää kaksinkertaista työtä kirjaamisen osalta ja so- ja te- lakien eriytyminen edistää siilojen pysymistä, kuitenkin hoivan osuudessa on paljon terveydenhuollon toimintaa, jota ei voi eriyttää asiakastyöstä. (Eeva Ketola)

Kahteen tietojärjestelmään tekstin kopioimen tuottaa paitsi hukkaa, myös virheitä, ja olisi hoidettavissa joko yhteisellä tietojärjestelmällä tai Kannan sujuvalla käytöllä. Samat tiedot tulisi saada esim.  diagnooseista, viimeisimmistä lääkityksistä ja mittaustuloksista molemmista paikoista. Nyt esteet puolin ja toisin johtavat soitteluun, tietojen hakemiseen, ja esim. terveydenhuollon puolelta ei saada yhteyshenkilöitä kiinni, jolta kysyä asioita, jotka voitaisiin itse selvittää hoidon suunnitteluun liittyviä tietoja. Turhaa soittelua ja jonottelua vastausautomaattien kanssa.

Asiakkaiden auttaminen muiden palveluiden takaisinsoittopalveluihin soittamisessa (Eveliina Cammarano)

Asiakkaita ei jouduta auttamaan muiden palveluiden (esim. terveyspalvelut) takaisinsoittopalveluun soittamisessa, jos muut palvelut selkeyttävät neuvonta- ja ajanvarausmallejaan. Terveyspalveluiden takaisinsoittopalvelussa pitäisi olla mahdollisuus olla valitsematta yhtään numeroa ja tulee olla mahdollisuus saada tulkkaus asian hoitamiseen. Tällä hetkellä sosiaalihuollon ammattilaiset joutuvat auttamaan takaisinsoittopalveluun soittamisessa, koska monet asiakkaat (varsinkin suomea osaamattomat) eivät selviydy takaisinsoittopalvelun valikon näppäilyistä. Aina terveysaseman takaisinsoitosta ei ole myöskään hyötyä, jos asiakas ei ymmärrä, mitä toisessa päässä sanotaan ja työntekijä ei selvitä, mikä tulkki pitäisi saada mukaan keskusteluun.