Omaishoitokeskustelu taas vauhtiin
Kansallista
omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistelee Koho-työryhmä. Sen on määrä jättää
työnsä tulokset peruspalveluministeri Susanna Huoviselle, sd., tänä keväänä.
Omaishoidon
kustannuksiksi on laskettu 162 miljoonaa euroa vuonna 2011. Säästön määrä on
saatu vertaamalla tuen kustannuksia hoidon järjestämiseen esimerkiksi ostopalveluina.
Kaikkiaan erilaista omaishoitotyötä tekee työryhmän
mukaan peräti 300 000 suomalaista, mutta 60 000 on laskettu raskaan,
sitovan hoitotyön tekijöiden määräksi.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Yleisradion
Ykkösaamussa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha
Rehula, kesk., ja varapuheenjohtaja Anneli Kiljunen, sd., olivat yhtä mieltä siitä,
että nykytilanne on huono, ja perustelut ovat tutut.
Ongelma on se,
että omaishoidon palkkiot ovat sidoksissa kunnan budjettiin ja sopimukset
harkinnanvaraisia. Sopimuksia katkaistaan kesken vuoden kun kunnan budjetin
rahat loppuvat.
Ongelmia
nykyjärjestelmässä nähdään muutenkin pitkä lista: kaikki oikeutetut eivät
syystä tai toisesta hae korvausta, käytännöt vaihtelevat huomattavastikin
kunnasta toiseen, korvaukset eivät riitä, ja tukitoimet kuten vapaapäivät on
usein mitoitettu alakanttiin.
Perusongelmaksi kunnan talouden kannalta on todettu lyhytnäköisyys. Omaishoidon edullisuus verrattuna
muihin hoitomuotoihin myönnetään yleisesti. Mutta kun kuluvan tai seuraavan
vuoden talousarviota tasapainotetaan, säästetään tästä säästämiskeinosta. Se
voi ratkaista senhetkisen säästötarpeen mutta voi siirtää paineita kalliimpiin
hoitomuotoihin ja siten lisää kustannuksia.
Tämän kierteen
katkaisemiseksi halutaan selkeitä toimintamalleja.
Vaihtoehtoina
on kaksi mallia. Toinen malli on siirtää asia Kelan hoidettavaksi.
Toista
kutsutaan vahvennetuksi kuntamalliksi. Siinä vahvistetuin kriteerein laaditaan kiinteä
sopimus silloin kun tehdään hoitoa tarvitsevan henkilön palvelusuunnitelma.
Kysymykseen,
ollaanko nyt luomassa kunnille taas uutta velvoitetta Anneli Kiljunen vastasi
ykkösaamussa, että ei, sillä velvoite ihmisten hoitamisesta on joka tapauksessa
olemassa.
Sekä Rehula
että Kiljunen pitivät kuitenkin asian järjestämistä Kelan kautta parempana
vaihtoehtona kunhan byrokratia säilyy keveänä.
Paitsi taloudellisuudella
omaishoitoa perustellaan erityisesti inhimillisillä syillä. Sen katsotaan
useimmiten olevan hoidettavalle miellyttävin vaihtoehto.
