Kuva: Ville Miettinen

Kuntien lastensuojelun päätavoite näyttää olevan aluehallintoviraston määrittämissä aikarajoissa pysyminen ja sakkojen välttäminen, kirjoittaa sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies Jyväskylän yliopistosta Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

Matthiesin mukaan lastensuojelun eri vaiheisiin perustetut erilliset yksiköt saattavat nopeuttaa yksittäisiä vaiheita, mutta tarvittu apu voi jäädä saamatta.

– Pahimmillaan lapsi ja vanhemmat siirtyvät palveluketjun tuotantohihnalla liikuteltaviksi asiakkaiksi, joiden elämäntilannetta ei kukaan tunne kunnolla, Matthies kirjoittaa.

– Ei ole myöskään osoitettu, että keskittyvän ja erikoistuvan suuntauksen avulla saataisiin säästöjä.

Matthiesin mukaan vielä parikymmentä vuotta soten lähipalvelujen toimiessa verkostoissa ilman sektorijakoa työntekijät tunsivat alueensa perheiden elinolot.

– Palvelut ehkäisivät ongelmia, ja niihin oltiin laajasti tyytyväisiä. Järjestelmän kustannukset olivat kohtuullisia.

– Säästöjä asuinaluelähtöisessä mallissa tuovat ennaltaehkäisyn tehostuminen, painopisteen siirtyminen avohuoltoon ja peruspalveluihin sekä paikallisen kansalaisvastuun limittyminen palveluihin.

Lue Aila-Leena Matthiesin kirjoitus Helsingin Sanomien verkkosivuilta

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä