– Keskeinen kysymys tällaisten suurten alueiden kohdalla on, kuinka johdetaan näin monikerroksellista johtajien verkostoa. Aivan vastaavasta meillä ei ole kokemusta, Niiranen sanoo.
 
Niirasen mukaan uusilla sote-alueilla on mahdollisuus myös onnistua, vaikka niihin kohdistuu valtavasti epäilyjä.
 
– Johdetaanhan suuria kaupunkejakin. Voihan olla, että näin suuri muutos on myös mahdollisuus aivan uudenlaiseen ajatteluun, jossa otetaan uudella tavalla huomioon myös palveluiden käyttäjien kokemukset ja mielipiteet, esimerkiksi eri alueilta tai käyttäjäryhmistä.
 
– Tällaisia toimintatapojahan meillä oli jo 1990-luvun kuntareformin eli vapaakuntakokeilun aikana. Ne vain valitettavasti hiipuivat eikä niitä kehitetty silloin eteenpäin.
 
Niiranen toteaa kuitenkin, että kuntayhtyminä toimivien sote-alueiden luottamushenkilöt ovat suurten ja uudenlaisten tehtävien edessä.
 
– Jäsenkunnat ja eri professioiden edustajat kohdistavat heihin suuria paineita. Heidän täytyy vain nousta omien viiteryhmiensä yläpuolelle ja katsoa kuntayhtymää kokonaisuutena: kuinka kuntayhtymä palvelee tasapuolisesti kaikkia.
 
Yksi mahdollisuus olisi tehdä sote-alueiden keskeisistä luottamushenkilöistä kokopäivätoimisia.
 
– Ajankäytön puolesta siihen olisi varmasti perusteita. Kääntöpuolena on, että palkallisiin poliitikkoihin siirtyminen altistaisi kuntayhtymän populistiselle kritiikille, Niiranen pohtii.
 
Niirasen mukaan uusien sote-alueiden riskinä on myös se, että niiltä odotetaan tuloksia kohtuuttoman nopeassa ajassa.
 
– Monien tutkimusten perusteella on selvää, että tulokset, kuten kustannussäästöt, eivät synny nopeasti. Organisaatioita yhdistettäessä on tyypillistä, että kustannukset aluksi jopa kasvavat, ja matkan varrella voi tulla uusia, kuntaliitoksista täysin riippumattomia kustannuspaineita.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*