Professori Sami Pirkola: Mielenterveyspalvelut eivät saa pirstoutua
Kuva: Rami Marjamäki
Professori Sami Pirkolan johtama asiantuntijaryhmä valmistelee kansallista mielenterveysstrategiaa. -Se tuo jatkuvuutta sote-poukkoiluun.
Tärkeintä sote-uudistuksessa on pitää huoli siitä, etteivät mielenterveyspalvelut enää pirstoudu, sanoo Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.
-Yksi viime vuosikymmenien isoimmista ongelmista on se, että mielenterveys- ja päihdepalvelut pääsivät pirstoutumaan. Sitä ei saisi tapahtua enää uudestaan, kansallista mielenterveysstrategiaa valmistelevan asiantuntijaryhmän puheenjohtaja sanoo.
Pirkola pitää erityisen haitallisena kehitystä, jossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon organisaatiot irrottautuivat toisistaan ja alkoivat kisailla keskenään.
– Esimerkiksi isot kaupungit, kuten Helsinki, Oulu, Tampere ja Turku, alkoivat rakentaa omia psykiatrioitaan, samalla kun sairaanhoitopiiri piti yllä omaansa. Avohoidon ja täydentävän sairaalahoidon yhteys alkoi katkeilla, ja syntyi kisailua henkilökunnasta.
Valmisteilla oleva sote- ja maakuntauudistus herättää Pirkolassa toiveikkuutta.
– Jos maakunnan ohjaus on riittävän selkeää, vanhat pirstoutumat on mahdollista korjata.
Sote-keskuksiin ei Pirkolan mielestä saisi perustaa omia minipsykiatrioita, koska silloin nykyinen psykiatrian osaaminen jäisi tarpeettomaksi.
– Sote-keskuksiin on sijoitettava palveluohjaajia, joiden palkan maksaa maakunta. Silloin syntyy esteetön palveluketju, joka ratkaisee monta ongelmaa.
Masennus ja elämänkriisit hoidetaan Pirkolan mukaan sote-keskuksissa, kun taas psykoosipotilaat kuuluvat jatkossakin ensisijaisesti erikoissairaanhoidon piiriin.
Esimerkiksi psykoterapiaan saattaa Pirkolan mukaan jatkossa päästä ilman lähetettä. Tällöin terapian tarve tunnistettaisiin sote-keskuksessa ja sopivan terapeutin etsintä voisi alkaa heti.
– Paljon parjattu valinnanvapaus saattaa näyttää tässä kyntensä ja synnyttää joustavan tavan tuottaa psykoterapiapalveluja.
TEKSTI: MEERI YLÄ-TUUHONEN
Lue koko artikkeli tuoreesta Kuntalehdestä 10/2018 (ilm. 4.10.)
Sami Purkkola. Ehdottomasti nyt on ; kysyttävä monialaisuuden määrittelemän, asiakkaan mielenterveyden edistämiseksi, työelämään sujuvoittamista sekä lasten- ja nuorten koulutus hyvinvointi- päivät. opettajilla on suuri ryhmä , ongelmia, osa hermostuu nuorista ja motivoimaton , kun oppiminen tapahtuu eri ratkaisuin kullakin, osa ryhmäytyy tai painaa alas mieliterveytensä , eikä hakeudu kuntoisena työ elämään . muistutan, lastensuojelu- perheiden myös tutkimusta kehittää mikä on ollut syy seurausta, myötäsyntyisistä, sanktioista asumistason , puhtaus terveys. liikunta harrastus, kuinka ruokailutottumukset ja kuntoutukset, puuttuvat . kuitenkin niin paljon päivässä maksaa lasten sijoitus, kun toimeentulotuki normi menee vuokraan eikä riitäkään! rasti ruutuun, mikä mättää mik auttaa 1-10 kohdasta kiinni ja puheeksi. auttaako edistämällä joka suomalaiselle pienin etuus kts. opintoetuuksien määrä suhteessa lapsilisään taikka mielenterveys asiasta, kun ammattiinkouluttautunut. perhe jää ilman työtä ilman toimeentuloa ilman vuokra -asuntoa ja ilman kelan tai kunnan taloudellista tukea ja vailla terapiaa ja on lapsia useita, koen kysyä että : mikä yhteiskunnassamme on auttamista mikä puoskarointia kunra asioisen ulkoisesti vaikka laillista , säästötoimia. so-te on sisote ja mt kaksoisdisknostiikkaan johtavaan kuntoutus oikeutta aina jos kriisi ?? nuoret on rehellisiä