Santamäki-Vuori: Sote-byrokratia lisääntyy
Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavat johtajat odottavat sote-uudistukselta integraation toteutumista, hallinnon selkeyttä ja hyvää johtamista.
Sosiaalibarometrin kyselyssä he kaipasivat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota.
– Jos sote-johtajia on uskominen, vaarantaa hallituksen huhtikuun alun päätös uudistuksen, kirjoittaa THL:n johtaja Tuire Santamäki-Vuori blogissaan.
Santamäki-Vuoren mukaan palveluiden järjestämisen ja tuottamisen jyrkkä erottaminen toisistaan sekä valinnanvapauden piirissä olevien peruspalveluiden yhtiöittäminen haittaavat palvelujen integraatiota. Ne tekevät myös palvelujärjestelmän hallinnan vaikeaksi, hän kirjoittaa.
– Asiakkaiden ja kustannusten hallinnan kannalta on olennaista, että palvelut tarjotaan asiakkaiden tarvitsemina palvelukokonaisuuksina, niin että asiakas voi liikkua sujuvasti eri palveluiden ja palveluntuottajien välillä.
Santamäki-Vuori kirjoittaa, että hallituksen uusissa linjauksissa palvelujen kokoaminen selkeiksi kokonaisuuksiksi ja eri palvelujen ja palvelutuottajien yhteistyön rakentaminen nostetaan keskeisiksi tavoitteiksi, mutta niiden käytännön toteutus jää linjauksissa epäselväksi.
– Varmuudella voidaan kuitenkin sanoa, että sirpaleisessa palvelurakenteessa palvelujen ohjaus sekä palvelujen tuottajien toiminnan arviointi ja valvonta vaativat maakunnissa jatkossa mittavasti lisäresursseja, kansankielessä byrokratiaa.
Laillisuutta valvotaan enemmän kuin tarkoituksenmukaisuutta
Toisaalta Santamäki-Vuori haluaa parantaa byrokratian mainetta, joka hänen mielestään on turhan huono.
– Hallinnon kehnous ja virkakoneiston turpoaminen on toistuvasti nostettu Elinkeinoelämän valtuuskunnan raporteissa syylliseksi suomalaisen yhteiskunnan hitaaseen uusiutumiseen ja heikkoon päätöksentekokykyyn.
– Suomen julkishallinto on kansainvälisissä vertailuissa saanut hyviä arvioita tehokkuudesta, vähäisestä korruptiosta ja yleisestä edusta huolehtimisesta, Santamäki-Vuori kirjoittaa.
– Hallintotieteilijät ovat tosin panneet merkille, että hallinnon sisäinen laillisuus- ja taloudellisuusvalvonta on ollut laajaa, mutta toiminnan tarkoituksenmukaisuuden arviointi on varsin vähäistä, hän jatkaa.
Santamäki-Vuori lainaa historioitsija Markku Kuismaa, jonka mukaan byrokratia on alkanut pukeutua kalliisiin konsultin vaatteisiin.
– Tuhlailu ja byrokratia ovat lisääntyneet – tehostamisen ja säästämisen nimissä.
Kun näitä kyselyjä tehdään, olisi mielenkiintoista tietää arvioiden esittäjien puoluekanta. Joskus vaikuttaa siltä, että oppositiosta päin käytetään hyväksi näitä ns. asiantuntijoita, joilla on tietty poliittinen tausta mutta ei sanota sitä.
Huoli on aivan aiheellinen, olipa asiantuntijoilla minkä värisiä jäsenkirjoja tahansa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio yritysten ja yhteisöjen tuottamien erillisten palveluiden välillä on tuhottoman vaikeaa, eli tavoiteltu kokonaisvaltainen asiakaspalvelunäkökulma on jäämässä taka-alalle hallinnollis-juridisen kilpailuvelvoitenäkökohdan jyrätessä esiin.
Tilaaja–tuottaja-mallia ei ole analysoitu asiallisesti ottaen lainkaan, vaikka se tulee tarkasteluun monessa suhteessa.
Kun maakunnallisessa sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä on henkilöstöä, joka tekee demokratian ohjaamana sekä järjestäjä eli tilaajahalinnon työtä että tuottajahalinnon työtä, niin uudessa mallissa samaa henkilöä ei voi käyttää kuin jommassa kummassa hallinnossa.
Pääkaupunkiseudun sote-rakenne on vielä sopimatta. Toiveissa on neljän kaupungin järjestäjä- ja rahoittajaorganisaatio. Kukin kaupunki tuottaa omat perus-sotepalvelut, mutta HUS tuottaa ”vaativan” erikoissairaanhoidon.
Mitä on vaativa?