Sote-ammattilaiset eivät aina tunnista, miten hyvin kotihoidon asiakkaat kykenevät toimimaan

Päivittäisistä avuntarpeista huolimatta kotihoitoa saavat iäkkäät kokevat itsensä aktiivisiksi toimijoiksi, mutta sosiaali- ja terveydenalan ammattilaiset eivät tätä aina tunnista, ilmenee Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden kokemuksia toimijuudesta.

Mahdollisuus ylläpitää toimijuutta omassa arjessaan tukee ikääntyneen hyvinvointia ja kotona asumisen mielekkyyttä, Itä-Suomen yliopisto tiedottaa.

Toimijuus tarkoittaa ihmisen tai yhteisön kykyä ja mahdollisuutta tehdä omia valintoja ja toimia tavoitteellisesti, vaikuttaen omaan elämäänsä. Se sisältää ajatuksen, että ihminen ohjaa itse omaa elämäänsä, mutta kuitenkin suhteessa toisiin ihmisiin.

Tutkimus on osa laajaa hanketta, jossa selvitetään vanhuusiän syrjäytymisasioita kotihoidossa.

Osatutkimukseen haastateltiin 20 kotihoidon asiakasta, jotka olivat iältään 73–99-vuotiaita. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme toimijuuden tapa, jotka ovat vastustava, sopeutuva ja tuettu toimijuus.

– Nämä erilaiset toimijuuden tavat olivat osin päällekkäisiä, mutta kaikissa ilmeni ikääntyneen oma pyrkimys vahvistaa kokemusta elämänhallinnasta, yliopistotutkija Marjo Ring kuvaa.

Vastustavassa toimijuudessa ikääntynyt vastustaa hoivan tarpeen ja kotihoidon elämään tuomia muutoksia ja pyrkii säilyttämään oman elämäntapansa, vaikka se olisi ristiriidassa kotihoidon työntekijöiden tärkeinä pitämien toimintatapojen ja käytäntöjen kanssa.

– Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi tilannetta, jossa ikääntynyt vähensi kotihoidon käyntien määrää ilmeisestä avuntarpeesta huolimatta, Ring kertoo tiedotteen mukaan.

Aktiivinen ote arjesta

Sopeutuvassa toimijuudessa ikääntynyt hyväksyy toimintakyvyn heikkenemiseen liittyvät avuntarpeet ja mukauttaa henkilökohtaisia odotuksiaan vallitsevaan tilanteeseen.

Näin hän pyrkii tiedotteen mukaan säilyttämään aktiivisen otteen arjestaan.

– Ikääntynyt voi esimerkiksi avun tarpeiden lisääntymisen myötä muuttaa ja pienentää aiempia tavoitteitaan, jotta kotona asuminen kotihoidon tuen avulla voi jatkua. Hän voi myös tehdä ratkaisun, ettei lähde kodin ulkopuolelle, koska se vaatisi avun pyytämistä muilta ihmisiltä. Sen sijaan hän pitää yhteyttä ystäviin puhelimitse.

Tuetussa toimijuudessa ikääntynyt tukeutuu esimerkiksi läheisten apuun saavuttaakseen itselle tärkeitä tavoitteita arjessaan.

Tällaista toimijuuden tukemista ei odotettu kotihoidon työntekijöiltä, vaan nähtiin, että se on nimenomaan epävirallisen avun varassa.

Tutkimus osoittaa, ettei ikääntyneen toimijuus katoa avuntarpeiden lisääntyessä vaan se muuttuu ja muuntautuu tarpeiden ja elämäntilanteen mukaisesti.

Kotihoidon asiakkaiden haastattelut osoittavat, että he haluavat tulla nähdyiksi yksilöinä, joilla on omanlaisensa elämänhistoria, omat arvot ja tahto elää omannäköistä elämää lisääntyneistä avuntarpeista huolimatta.

Tutkijoiden mukaan kotihoidon työntekijöiden on tärkeä tunnistaa ja tukea kotihoidon asiakkaiden toimijuutta, yliopisto tiedottaa. Näin voidaan paremmin tukea ikääntyneiden omaa ääntä osana palveluiden järjestämistä ja vahvistaa hoivan tarpeessa olevien kokemusta elämänhallinnasta ja itsemääräämisoikeudesta.