Kuva: Ville Miettinen
Vanhukset ovat sote-järjestöjen tuottamien palveluiden suurin kohderyhmä.

Yli miljoona suomalaista kuuluu sosiaali- ja terveysalan järjestöön. Heistä yli puolen järjestötoimintaa tukee kunta – toistaiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö selvitti sote-alan järjestöjen roolia sote- ja maakuntauudistuksessa. Selvityksen mukaan osa kuntapäättäjistä pitää todennäköisenä, että kunnat vähentävät uudistuksen seurauksena merkittävästi sote-järjestöille antamiaan avustuksia.

Kunnat hankkivat järjestöiltä mielellään esimerkiksi vanhusten, työttömien tai lapsiperheiden palveluja.

Esimerkiksi Mielenterveysseuran kriisikeskusten rahoituksesta 20 prosenttia ja SPR:n nuorten turvatalojen rahoituksesta 40 prosenttia tulee kunnilta. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevän Iceheartsin toiminnasta vähintään puolet rahoitetaan kuntien tuella. Koko maan tasolla kunnat myöntävät sote-alan järjestöille vuodessa useita kymmeniä miljoonia euroja.

Mutta jatkossa sote-palvelut eivät enää kuulu kunnille. Monessa ajatellaan, että keskitytään sitten jäljelle jääviin tehtäviin, varhaiskasvatukseen, koulutukseen, liikuntaan, kulttuuriin ja kaavoitukseen.

Grafiikka: SOSTE
Grafiikka: SOSTE

Järjestöt huolissaan toimintakyvystä

Avustusten kohtalo huolestuttaa sote-järjestöjä, kertoo SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n johtaja ja varapääsihteeri Anne Knaapi.

– Vaikka palvelut siirtyvät maakuntaan, niin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen säilyy kunnassa. Järjestöillä on huoli tulevaisuuden toimintakyvystä, jos rahoitus pienenee.

Epäselvää on myös, mikä järjestöjen rooli on tulevissa maakunnissa. Sote-palveluiden valinnanvapaus vaikuttaa järjestökenttään.

Tulevaisuudessa järjestöjen on määriteltävä toimintansa sen mukaan, onko se markkinaehtoista palvelutuotantoa vai voittoa tavoittelematonta yleishyödyllistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Määrittely vaikuttaa siihen, millaisia avustuksia järjestö voi saada.

– Järjestöihin on suhtauduttu uudistuksessa erittäin vastaanottavasti. Mutta kun palvelutoiminta menee maakuntatasolle, kumppanuudet on rakennettava uudestaan. Se aiheuttaa epävarmuutta, Knaapi sanoo.

– Nythän käydään keskustelua jossa ei vielä ole keskustelukumppania, koska maakuntia ei ole.

Rahoituksen saaminen entistä vaikeampaa

Taloustutkimus selvitti toukokuussa 2018 järjestöjen näkemyksiä toimintansa taloudellisista edellytyksistä.

Tutkimuksen mukaan 92 prosenttia järjestöistä saa jotakin julkista avustusta.

Noin kolmannes haastatelluista järjestöistä on saanut rahoitusta Suomen ulkopuolelta. Siitä suurin osa on EU-rahoitusta.

Järjestöillä on aiempaa enemmän ongelmia julkisten avustusten hakemisessa, saamisessa tai raportoinnissa. Lähes 70 prosenttia haastatelluista järjestöistä raportoi  ongelmista.

Syynä on avustusten hakemisen monimutkaisuus ja työläys. Vielä vuonna 2014 ongelmista kertoi vain kolmasosa järjestöistä. Uutta on, ettei rahoittaja ymmärrä järjestön työn luonnetta. Tästä raportoi jopa 15 prosenttia järjestöistä.

Aiempina vuosina luku on ollut lähellä nollaa.

Taustalla voi olla lisääntynyt EU-rahoitusta: rahan saaminen unionilta edellyttää pitkää ja työlästä haku- ja raportointiprosessia.

Kuitenkin myös veikkausvoittoja jakava kotimainen STEA on kasvattanut avustustensa byrokratiaa.

Knaapin mukaan kuntatasolla on viime vuosina irtisanottu aiempaa enemmän rahoitussopimuksia ja ostopalvelu- tai yhteistyösopimuksia. Toisaalta yhteistyö on joiltakin osin myös tiivistynyt.

Järjestät tuottavat aiempaa vähemmän terveyspalveluja, mutta sosiaalipalvelujen määrä on kasvussa.

Kaikkiaan yli 1 000 järjestöä tuottaa maksullisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Sosiaalipalveluja tuottaa 860 järjestöä.

Suurin asiakasryhmä ovat vanhukset, sen jälkeen lapset ja nuoret. Kolmanneksi eniten sosiaalipalveluita tuotetaan kehitysvammaisille.

Järjestöt ovat myös merkittäviä vajaatyökykyisten työllistäjiä ja kuntouttavan työtoiminnan järjestäjiä. Maakuntauudistus siirtää työllisyyspalvelut pois kunnilta.

Knaapi uskoo, että järjestöjen työllistävä toiminta säilyy kunnissa, ja sen merkitys voi jopa vahvistua.

– On mahdollista, että järjestötoimijoiden osaaminen ja asiantuntemus näissä asioissa nousee entistä enemmän esille. Meidän täytyy kehittää omaa osaamistamme. Muutos haastaa järjestöt kehittämään omaa kilpailukykyään, Knaapi sanoo.

– Eihän tässä mitään voi pitää itsestään selvänä.

Milka Valtanen
toimitus@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*