Soten projektijohtaja Pöysti: Kuntien tuleva rooli ei ole hahmottunut kunnanjohtajille – yhtiöittäminen ei ole mahdollista
Yhtiöittämisasian oikea laita on jäänyt hämäräksi monille kuntajohtajille ympäri maata, Tuomas Pöysti sanoo. (Kuva: Kari Långsjö)
Keskustan eduskuntaryhmässä on noussut myrsky hallituksen tuoreimmasta sote-linjauksesta. Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila ihmettelee, mikseivät kunnat voisi toimia sote-uudistuksen jälkeen palveluiden tuottajina yhtiöiden kautta.
– Miksi se otetaan kunnilta pois, Anttila tivaa.
Anttilalle ja monille muillekin hallituksen linjaus oli täysi yllätys.
– Se oli minulle sokki, että kunnat halutaan tästä niin kokonaan pois, että hyviä malleja ei voida yhtiöittää, konkarikansanedustaja lataa.
Asian oikea laita on jäänyt hämäräksi monille kuntajohtajille ympäri maata, myöntää soten projektijohtaja, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti Kuntalehdelle.
– Olen tavannut monta kunnanjohtajaa, jotka ovat olleet budjetoimassa vuodelle 2019 sote-tuotantoa. Ei ole vielä hahmottunut, että sote tosiaan on irtautumassa kunnista. Kunnanjohtajat eivät tiedä riittävästi tästä, hän sanoo.
Vastaavasta epätietoisuudesta kuntakentällä on raportoinut myös sote-valmistelusta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula, kesk.
Esitysluonnos
ei ole vielä valmis
Vaikka hallitus on nyt täsmentänyt sote-linjauksiaan, lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty.
– Hallitus päättää lopullisesti näistä asioista, kun se päättää hallituksen esitysluonnoksesta, Pöysti tähdentää.
Luonnoksen pitäisi valmistua toukokuun loppuun mennessä. Lisää sotkua on luvassa, kun yksityiskohdat tulevat esille, Pöysti varoittelee.
Pöystin mukaan jo hallitusohjelmaneuvotteluissa viime vuonna oli erilaisia linjauksia, joista jäi ”epäyhtenäinen käsitys” sovitusta. Viime syksyn hallituskriisin alla neuvotteluissa pyöri paperi, jossa käsiteltiin kuntien ja kuntayhtymien mahdollisuutta toimia omistajajana.
– Silloisen kiistan ydinkysymys oli vähän muissa asioissa, joten se teksti vedettiin sieltä pois eikä se ollut enää osa ratkaisupakettia. Siitä jäi vähän erilaisia tulkintoja, Pöysti kertoo.
Hallituksen käsittelyssä tänä keväänä on Pöystin mukaan ihan avoimesti puhuttu kuntayhtiöistä. Ajatuksena oli se, että kunnat eivät toimisi sote-palveluiden tuottajina edes yhtiöittensä kautta.
– Virkamiesvalmistelussa tehtiin jo helmikuussa paperi, jossa ei pidetty perusteltuina kuntien yhtiöitä, Pöysti huomauttaa.
Kuntien yhtiöitä on vastustanut erityisesti valtiovarainministeriö.
Asia ei noussut kuitenkaan esille kommentoinnissa ja uutisoinnissa.
Forssan mallin saa
toteuttaa maakunta
Hallituksen linjauksesta tuohtunut Anttila huomauttaa, että asia on myös aluepoliittinen.
– Meillä on Forssassa erinomainen malli. Olemme tosi kustannustehokkaita. Jos me ei saada olla tuotantoyksikkönä ja toimintaa yhtiöittää, niin ei meitä sitten enää ole eikä täällä ole niitä palveluja, Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän eli kuuden kunnan soten hallituksen puheenjohtajana toimiva Anttila sanoo.
Anttilan mukaan kuntayhtymän edustajat keskustelivat asiasta Pöystin kanssa alkuvuonna.
– Pöysti sanoi silloin, että ilman muuta kunnat saavat yhtiöittää. Samaa mieltä oli myös soten parlamentaarinen seurantaryhmä. Tämä muutos tuli ihan tässä loppusuoralla, Anttila sanoo.
Pöysti puolustautuu, että silloin kysyttiin Forssan mallin säilyttämisen mahdollisuudesta.
– Forssan malli voisi säilyä maakunnan puitteissa kyllä. Se voi olla omana yhtiönään, mutta omistajana pitää olla maakunta. Ei niin, että kuntayhtymä jäisi omistajaksi, Pöysti selventää.
Anttilan mukaan huoli tulevaisuudesta oli noussut voimakkaasti esille maanantaina kuntayhtymän hallituksen kokouksessa.
– Yhtiöittäminen turvaisi sen, että me voisimme jatkaa palvelujen tuottajana osakeyhtiönä tai osuuskuntana tai liikelaitosmuodossa.
Kunta tuottajana on kaikkien Suomen kuntien taloutta vahvistavaa ja koko julkisen talouden kannalta järkevää, kun verotulot kiertää omassa kunnassa, eikä karkaa ulos suuriin kaupunkeihin rahoitusperiaatteen vastaisesti — eikä vuoda kymmeniä vuosia ulkomaille rahoitusperiaatteen vastaisesti.
Kymmeniä vuosia eteenpäin tasaisena pysyvä soten veropotti 18 miljardia on käytettävä vain ja ainoastaan julkisen soten laadun parantamiseen, kuten jonojen poistoon kaikissa Suomen kunnissa, tuotettuina lailla säädettyjen laatuvaatimusten mukaisesti, tuotettuna yhdenvertaisina palveluina perustuslaista johdettua rahoitusperiaatetta noudattaen.
Eduskunta säätää lait jonojen poistamiseksi ja laadun parantamiseksi (ei huonontamiseksi, kuten Sipilän hallitus aikoo tehdä).
Valtion perustuslaillinen velvollisuus on varata rahoitusperiaatteen mukaan riittävä rahoitus jokaisen kunnan asukkaitten sote palveluihin sairastavuus ja ikärakenne huomioon otettuna.
Miten ihmeessä kunnanjohtajien pitäisi tätä sotkua ymmärtää, kun siitä ei itse pirukaan ota selvää. Joka päivä erilaiset selitykset ja viritykset, ja niistäkin sen sata erilaista tulkintaa. Pöystinkin pitäisi ymmärtää, että laatikkoleikkien pyörittelyyn pystyy kuka tahansa, mutta kuntien jokapäiväsen elämän sisäistäminen vaatii kokemusta kuntakentän ytimessä. Hyvinvointiyhteiskunnan todellinen rakentaja ja toteuttaja ovat olleet kunnat ja siksi kuntien alasajo Pöystin malliin on katastrofi Suomen kansalle. Kunnille ei ole yksinkertaisesti vaihtoehtoa, jos kansallisen hyvinvoinnin tavoite aiotaan edelleen pitää itseisarvona.
Koittakaa nyt kunnan isät tajuta ettei teillä ole mitään vastuuta enää jatkossa sote-palveluista!
Sitä aiemmin yritettiin, mutta se hanke kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Kunnat voivat alkaa miettiä tulevaisuuden kunta strategioitaan sivistyksen ja kulttuurin sekä maankäytön ympärille.
Mannisen ja Sasin kirjoitus (HS 20.4.2016) maakunnista aluetason kuntina pitäisi lukea oikein pääkaupunkiseudun kunnissa. Pääkaupunkimaakunta pystyyn Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa -ryhmällä ja kuntalaisten palvelut ovat turvassa. Sote-palvelut maakunnan omistamissa yhtiöissä ja muut palvelut pitkälle nykyisillä paikoillaan. Metropolialueella on selvitetty vuosien ja vuosikymmenien aikana riittävästi yhteistyökuvioita, nyt vaan selvät kuviot toteutukseen.
Nimimerkille ”Maakunta järjestää”. Mikä ihmeen maakunta? Päättäjinä joukko poliittisten puoluepiirien valitsemia joutilaita kansalaisia, joille on tärkeintä olla mukana. Vastuusta puhuminen on lähinnä vitsi, koska itse toiminta on heistä äärimmäisen kaukana, eikä heillä riitä paukut eikä asema nähdä maakuntakeskuksen toria pidemmälle. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Pohjois-Karjalan soten äskeinen johtajavalinta, kun alkupalkaksi päätettiin 12.800 euroa. Että se siitä oikeasta vastuusta- kasvottomasta maakuntatasoisesta pelehtimisestä. Suureellisuus johtaa epärealistisiin ratkaisuihin toisin kuin peruskunnissa, joissa asiat ovat ihmisen kokoisia ja päättäjien hallittavissa.
Maakunnat palvelujen järjestäjänä kaikkialle maahan on todellinen uhka kansalaisten lähipalveluille. Suurhankkeen valmistelun nykytila onneksi osoittaa, ettei nykyinen hyvinvointi ehkä sittenkään muutu tulevaisuuden pahoinvoinniksi. Maakunnat eivät koskaan tule pystymään siihen, mihin kunnat ovat kuntalaisiaan palvellessaan pystyneet. Siksi ja juuri siksi kuntia tarvitaan jatkossakin vastaamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuullisesta toteuttamisesta. Kansanterveyslain säätämisestä alkaen ne ovat onnistuneet siinä mallikelpoisesti. Siitä on näyttöä, jota maakuntatekeleilleon turha edes kuvitella.
Kuntakenttä valitettavasti ei kykene muutoksiin, vain vastustus onnistuu. Edellinen hallitus haki ratkaisua vahvojen peruskuntien kautta mutta se kaatui kuntasektorin ja Keskustan manööveriin. Olisikohan lähipalvelujen kannalta kuitenkin ollut parempi vaihtoehto kuntaliitokset ja vahvat peruskunnat kuin nyt muodostuva paketti. Ja lopuksi vielä, nyt keskustalainen Vehviläinen esittää kuntaliitoksia.
Demokratia lähtee ihmisista, ja demokratia toteutuu perustuslain tarkoittamalla tavalla itsehallinnollissa kunnissa.
Maakunnat tulevat olemaan valtion hallinnon jatke, käskytettäviä etäispäätteitä ja siksi ne eivät täytä kunnallisen itsehallinnon perusolemusta. Jos valtio ottaa kunnilta tehtävät itselleen ja vastaa kustannuksista ilman että siihen millään muotoa kytketään kuntia, sellainen maakunta (entisten läänien kaltaisena valtion hallinnoin osana) on ok, mutta siitähän näissä valmistelussa olevissa kaavailuissa ei taida olla kysymys. Päinvastoin. Valtio syöttää kunnille käärmekeittoa ja puuttuu niiden itselliseen päätäntävaltaan mm henkilöstön, toimitilojen, rahoituksen, palvelujen sijainnin ja monen muun ihmisten arkeen liittyvän osion osalta. Jos kuntia moititaan muutoskyvyttömiksi, yhtä oikeutettua on ihmetellä sitä” ylenpalttista viisautta”, joka muka päivä päivältä jalostuu ministeriöiden kammareissa.
Kumpi vaihtoehto on perustuslaillinen vuoteen 2040 asti ”tilapäisesti”?
1) Kuntien kunnallisveroja maksavien rahoittamat sekä maakunnat että kunnat.
2) Kuntien valtion veroja maksavien rahoittamat maakunnat, ja kuntien kunnallisveroja maksavien rahoittamat kunnat.
Sirkka-Liisa Anttila:
”– Meillä on Forssassa erinomainen malli. Olemme tosi kustannustehokkaita.”
Miksi Keskustapuolueen puheejohtaja, pääministeri Juha Sipilä yrittää keksiä pyörän uudestaan?
Opposition kansanedustajana Sipilä siirsi Keskustapuolueen puoluevaltuuston pitkäaikaisen, yksinkertaisen ja nopeasti toteutettavan sote-mallin syrjään tiedotustilaisuudessa 23.3.2014 Jyrki Kataisen (kok.) kanssa.
Kataisen hallituksen puolueet olivat jo ”kypsiä” hyväksymään Keskustapuolueen mallin vuoden 2013 lopulla. Jos Sipilä ei olisi sekoittanut, niin Suomessa olisi sote toiminut 18 maakunnassa jo viimeistään 2015 tai 2016. Kestävyysvaje olisi saatu kuntoon 100-prosenttisen perustuslaillisesti mutkattomasti.
Minä ihmettelen kovasti, miten Suomessa tämä on mahdollista, ja miten Suomella on tällaiseen varaa. Kuntia on pidetty hämmennyksen vallassa jo noin 10 vuotta. Ensin tuli Paras -laki ja sen jälkeen SOTE. Kohta 10 vuotta kulunut, eikä ole tullut kuin lisää hämmennystä aikaan. Ministeriö, eduskunta, Kuntaliitto, maakunnat ja kunnat ovat pitäneet tuhansia seminaareja ja kokouksia. Selvityksiä on tehty ja teetetty pilvin pimein. Kuka uskaltaa laskea mitä tämä on maksanut yhteiskunnalle rahassa ja työajassa. Kuinka paljon se on vaikuttanut maakuntien ja kuntien elinvoiman heikkenemiseen, yhteen hiileen puhaltamiseen jne.
Muutoksilla pitää olla tavoite selvillä, ja ne pitää tapahtua kohtuullisen nopeasti.
Paras -lain aikana pidettiin kuntien päättäjille isoja yhteisiä kuulemistilaisuuksia. Eräässä sellaisessa Finlandia talolla kysyinkin, että kuinka voi olla mahdollista kun eduskunta käyttää ylintä lainsäädäntövaltaa, ja kukaan edustaja ei tiedä mitä tämä laki lopulta tarkoittaa. Ministeriö joka valmistelee esitykset ei tiedä, eikä ministerit tiedä. Tähän sain ensin joltain virkamieheltä hyvin moniselitteisen vastauksen. Jos muistan oikein, silloinen ministeriössä oleva Sulonen taisi varovaisen lyhyellä vastauksella osua kohdalleen, todetessaan että kysyjä on oikeassa tai että kysymys on aiheellinen.
Nyt ollaan samassa pisteessä edelleen. Jälleen istutaan maakunnissa, kilpaillaan olemasta olosta. SOTE:sta ei ole yksiselitteistä tulkintaa, tai se on hukkunut välillä.
Kuinka siis kuntajohtajat voisivat tietää, kun ei ylimmältä lainsäätäjältäkään ole tullut selkeää konseptia.