Teoriassa kuntien tulonmenetysten tulee vastata maakunnille siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. (Kuva: Ville Miettinen)

Sote- ja maakuntauudistus muuttaa kuntien tulo- ja menorakennetta perusteellisesti. Kun uudistus tulee voimaan vuonna 2019, yhteisö- ja kiinteistöverojen merkitys kasvaa. Erot kuntien välillä voivat olla suuriakin.

Sitä mukaa kun valtiovarainministeriö on esittänyt maakuntauudistuksesta uusia laskelmia, media on alkanut tehdä arvioita uudistuksen voittajista ja häviäjistä. Helsingin Sanomat on julistanut Pohjois-Pohjanmaan suurimmaksi voittajaksi, kun taas Uusimaa ja Pohjanmaan rannikko kuuluisivat häviäjiin. Aamulehti puolestaan on kuvaillut, miten Kuhmoinen ja Urjala häviävät uudistuksessa. Valtiovarainministeriön finanssineuvos Markku Nissinen varoittaa vetämästä ”ranking-listoista” pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

– Pyrimme analysoimaan alueellisia vaikutuksia, mutta emme tee ”rankingeja”. Uudistus tulee voimaan 2019, ja laskelmissamme lähdimme aluksi vuoden 2016 luvuista.   Uudistuksen voimaantuloon on pari vuotta, luvut elävät ja moni asia ehtii vielä muuttua, Nissinen sanoo.

Vuosi 2019 tuo joka tapauksessa tullessaan radikaaleja muutoksia. Verotulot ovat kuntatalouden peruspilari. Vuonna 2016 kunnallisveroista kertyi tuloja yhteensä 18,8 miljardia euroa, yhteisöverosta 1,5 miljardia ja kiinteistöverosta 1,7 miljardia euroa. Vuonna 2019 kunnat eivät enää voi päättää kunnallisveroprosentistaan, vaan veroprosentiksi määritetään vuoden 2018 veroprosentti vähennettynä 12,5 prosenttiyksiköllä – tarkat luvut selviävät aikanaan. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset siirtyvät maakunnille. Vuonna 2019 tyypillinen verotuloprosentti asettuu 7,5:n paikkeille.

 

Yhteisövero tärkeämpi

 

Nykytilanteessa kunnat saavat pitää osan yhteisöveron tuotosta. Uudistuksen myötä kunnat menettävät kolmanneksen nykyisistä yhteisöverotuloistaan. Koska kunnat menettävät vielä suuremman osuuden kunnallisverotuloistaan, yhteisöveron suhteellinen merkitys kasvaa vuodesta 2019 lähtien. Ja kun yhteisöveron merkitys kasvaa, elinkeinopolitiikan rooli korostuu ”uusien kuntien” päättäjien toiminnassa. Toimiva, kannattava, verotuloja tuottava elinkeinoelämä on vastaisuudessa yhä tärkeämmässä asemassa sekä työllisyyden että verotulopohjan kannalta.

 

Myös yhteisöveron suhteellinen merkitys kasvaa. Kunnat saavat nykyisin ja vastaisuudessakin pitää kiinteistöverotulot kokonaisuudessaan, ja kukin kunta saa tietyissä puitteissa itse määrätä kiinteistöveroprosenttinsa. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että muiden verotulojen vähetessä kiinteistöverosta tulee kunnille kaksin verroin tärkeämpi tulonlähde.

Yhteisö- ja kiinteistöveron suhteellinen merkitys siis kasvaa. Vuonna 2019 veropohjassa on kuntien välillä suuria rakenteellisia eroja, kuten kuvien esimerkit osoittavat. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan kunnallisvero on tärkein tulonlähde kaikissa kolmessa esimerkkikaupungissa. Helsingissä yhteisöveron osuus on kuitenkin hyvin suuri, Paraisilla taas kiinteistöveron osuus on huomattava. Mustasaari kuuluu niihin kuntiin, joissa kunnallisvero on täysin ratkaisevassa osassa vuonna 2019.

Kiinteistöveron suuri merkitys pääkaupungissa johtuu mittavasta elinkeinoelämästä. Se, että kiinteistövero on Paraisten verotulopohjassa merkittävässä osassa, johtuu osin suhteellisen korkeasta kiinteistöveroprosentista, mutta ennen kaikkea suuresta määrästä kesämökkejä. Saaristokaupunki tuhansine saarineen ja luotoineen kuvailee itseään kesäparatiisina, mikä myös näkyy tilastoissa. 15 500 asukkaan Parainen on peräti 8 600 vapaa-ajan asunnollaan Suomen suosituimpia kesämökkikuntia.

Pitkällä tähtäimellä kunnat voivat itse vaikuttaa verotulopohjan kehitykseen esimerkiksi muuttamalla kiinteistöveroa, panostamalla kunnan vetovoimaan ja kehittämällä elinkeinopolitiikkaa.

Sote-uudistuksen voittajien ja häviäjien listauksiin kannattaa suhtautua varauksella, asiantuntijat sanovat.

Valtionosuudet muuttuvat

 

Kun osa kuntien tärkeimmistä tehtävistä siirtyy maakunnille, pois jäävät myös sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet. Nämä noin 6 miljardia euroa menevät vastaisuudessa suoraan maakunnille. Sen seurauksena valtionosuudet muodostavat tulevaisuudessa pienemmän osan kuntien kokonaistuloista – alustavien laskelmien mukaan keskimäärin 12 prosenttia nykyisen 20 prosentin sijaan. Tulevaisuudessa valtionosuuksia myönnetään ennen kaikkea alle 16 vuoden ikäryhmiin liittyville toimialoille, erityisesti koulutukseen ja sivistykseen. Suunnitteilla on myös uudet valtionosuuksien jakamisen perusteet, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Ajatuksena on, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet laskisivat maakuntien tulevia terveydenhuollon kustannuksia.

 

Hallituksen lähtökohtana on, että sote- ja maakuntauudistus toteutetaan koko maan tasolla kustannusneutraalisti. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että ne tulot, jotka kunnat häviävät maakunnille, ovat yhtä suuria kuin ne kustannukset, jotka siirtyvät maakunnille. Kuntien välillä on kuitenkin eroja, mikä saattaa jakaa kunnat ajan myötä voittajiin ja häviäjiin. Jotta voitaisiin välttää se tilanne, että uudistus vaikuttaisi kuntiin eri tavoin, käyttöön ollaan ottamassa ns. siirtymätasauksia eri versioina, sekä väliaikaisia että pidempiaikaisia.

 

– Myös tämän vuoksi viime aikojen kuntien ranking-listoihin voittajineen ja häviäjineen on suhtauduttava varauksella. Paljon ehtii muuttua ennen vuotta 2019. Tasausmekanismeilla pyritään myös takaamaan, että yksittäisten kuntien taloudellinen tilanne vastaisi uudistuksen siirtymävaiheen aikana mahdollisimman hyvin tilannetta ennen uudistuksen voimaantuloa, Kuntaliiton kuntatalousyksikön asiantuntija Benjamin Strandberg painottaa.

Uusi kunta

 

Kun kunnat eivät enää vastaa sosiaali- ja terveydenhuollosta, ”uuden kunnan” keskeisiksi tehtäviksi nousevat koulutus ja sivistys. Elinkeinopolitiikan tulee edistää työllisyyttä ja turvata verotulot. Muita kunnille jääviä tärkeitä tehtäviä ovat maankäyttö ja kaupunkisuunnittelu, samoin kulttuuri, vapaa-aika ja nuorisotoiminta.

Teoriassa kuntien tulonmenetysten tulee vastata maakunnille siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Tässä logiikassa ei kuitenkaan huomioida sitä, että terveydenhuollon kustannukset kasvavat huomattavasti tulevina vuosina, kun väestö ikääntyy.

Sosiaali- ja terveydenhuoltokustannukset nousevat käytännössä nopeammin kuin verotulot. Maakuntauudistuksen myötä vastuu alhaisimpien kustannusten metsästyksestä siirtyy kunnilta maakunnille. Konsulttiyhtiö Perlacon Oy:n Kunnallisalan kehittämissäätiön toimeksiannosta tekemien laskelmien mukaan maakunnilla on edessään miljardiluokan tehostamistarpeet vuoteen 2030 mennessä.

Viimeisimmät kymmenen vuotta antavat hyvän kuvan ongelmasta. Vuosina 2006-2015 peräti 70 prosenttia kuntien kokonaismenojen kasvusta aiheutui sosiaali- ja terveydenhuollon menoista.

Perlaconin mukaan tulojen ja menojen välinen ero kasvaa tulevaisuudessa erityisen nopeasti Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Se, miten maakunnat selviytyvät kasvavasta alijäämästä, jää nähtäväksi: tulevia maakuntia ei vielä ole olemassa, eikä niiden päättäjiä ole valittu. Koska maakunnilla ei ole verotusoikeutta eikä sanottavampia mahdollisuuksia lainata rahaa, jäljelle jää oikeastaan kolme vaihtoehtoa: säästää, leikata tai tehostaa toimintaa. Mutta yksi asia on varma:

– Nyt kuntien sopeutustarve siirtyy maakunnille, sanoo Perlaconin laskelmista vastaava Eero Laesterä.

Sen perusteella maakuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden pätevyysvaatimusten voidaan odottaa olevan korkeat.

TEKSTI: BJÖRN SUNDELL

Artikkeli on julkaistu alun perin Kommuntorgetissa

Aiemmin Kuntalehdessä:

Laesterä: “Sote-uudistus pelastaa pienet kunnat”

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*