Kuva: Seppo Haavisto

Työttömien ja vaikeasti työllistyvien tilanteet vaihtelevat paljon keskenään. Siksi myös työllisyyden parantaminen vaatii monenlaisia keinoja.

Tuore tutkimus tunnisti suomalaisesta työttömyydestä kahdeksat erilaiset ”kasvot”. Tutkimuksen näkökulma oli ihmiskeskeinen, ja poikkesi monista aiemmista tavoista ryhmitellä työttömiä.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimusraportti tarkasteli suomalaisten työikäisten työskentelyä ja kiinnittymistä työmarkkinoille Suomessa vuoden 2017 aikana. Tutkimuksen kohderyhmänä oli se 27 prosenttia työikäisistä, joka kohtaa vaikeuksia työmarkkinoilla.

Työikäisistä 18 prosenttia ei työskennellyt ollenkaan, kun taas loput yhdeksän prosenttia oli vain heikosti kiinni työmarkkinoilla. Tässä ryhmässä olevilla henkilöillä oli joko epävakaa työtilanne, he työskentelivät rajattuina aikoina tai ansaitsivat erittäin vähän.

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelevan virkamiehen Päivi Haavisto-Vuoren mukaan tutkimus antaa uuden näkökulman työttömyyden tarkasteluun. Kuntien kannalta oleellista on tarkastella, millaisista ryhmistä omien asukkaiden työttömyys muodostuu.

– On hyvä pohtia, miten ryhmät näyttäytyvät omassa kunnassa ja peilata tätä omaan palvelukenttään. Usein yksi palvelu ei yksinään riitä. Tutkimus on tehty poliittisten linjojen tekemistä varten, mutta se antaa hyvää tietoa myös toimenpidetasolle.

Työttömyyden kahdeksat kasvot

Tutkimuksessa suomalaiselle työttömyydelle annetaan kahdeksat ”kasvot”, jotka muodostuvat seuraavista ryhmistä:

  1. Henkilöt, jotka eivät enää etsi töitä ja asuvat maaseudulla (26 prosenttia).
  2. Henkilöt, joilla on epävakaa tai satunnainen työ, tai jotka kohtaavat joitakin työllistymisen esteitä (20 prosenttia).
  3. Varhaiseläkkeelle jääneet henkilöt, joilla on suhteellisen korkea osaamistaso mutta rajatut taloudelliset kannustimet työntekoon (12 prosenttia).
  4. Pääasiassa miehistä koostuva joukko, joka asuu kaupungeissa tai tiheästi asutuilla alueilla ja etsii aktiivisesti töitä terveysrajoitteistaan huolimatta (11 prosenttia).
  5. Naiset, joilla on merkittävä hoitovastuu (10 prosenttia).
  6. Nuoret, joilla on heikko ammattitaito (9 prosenttia).
  7. Parhaassa työiässä olevat henkilöt, joilla on matala osaamistaso (8 prosenttia).
  8. Henkilöt, joilla on muita merkittäviä tulonlähteitä, kuin ansiotyö (4 rosenttia).

Terveys yleisin työttömyyden este

Heikosti työmarkkinoilla kiinni olevat henkilöt kohtaavat lukuisia esteitä. Raportissa työllistymisen esteet jaetaan kolmeen ryhmään riippuen siitä, onko kyse työkykyyn, kannustimiin vai työhakuun liittyvästä esteestä.

Työkykyyn liittyviä esteitä ovat esimerkiksi osaamisen ja työkokemuksen puute, terveysongelmat ja suuri hoitovastuu. Kannustimiin liittyvät esteet taas muodostuvat verotuksesta ja etuja koskevista säännöksistä tai työn ulkopuolisista tuloista. Työhakuun liittyvä keskeinen este on työtarjousten vähäisyys.

Tulokset osoittivat, että yleisimmät työllisyyden esteet Suomessa ovat terveysrajoitteet (45 prosenttia), tulokseton työnhaku (30 prosenttia) ja muusta kuin työnteosta saatavat merkittävät tulot (28 prosenttia). Enemmistö heikosti työmarkkinoilla kiinni olevista kohtaa useampia toisiinsa kytköksissä olevia esteitä. Pitkäaikaistyöttömien kohdalla esteiden moninaisuus korostuu.

Kuntien näkökulmasta on merkittävää, että terveysongelmat korostuvat vastauksissa. Suomessa terveys on työllistymisen este useammin kuin muualla. Työllisyyden edistäminen vaatii siis panostuksia myös terveydenhuollon puolella.

– Muihin OECD-maihin verrattuna suuri osa Suomen työttömistä ilmoittaa huonon terveyden olevan este työllistymiselle. Työtä on jatkettava tilanteen purkamiseksi erityisesti mielenterveyden osalta, sanoo OECD:n ekonomisti ja tutkija Emily Farchy.

Avatar
Matilda Jokinen
matilda.jokinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*