Suurten kaupunkien sote-johtajat huolissaan: valtio unohti kunnat soten valmistelussa
Suurten kaupunkien sote-johtajat ovat huolissaan siitä, saadaanko sote-palvelut siirrettyä hallitusti maakunnille. (Kuva: Ville Miettinen)
Suurten kaupunkien sosiaali- ja terveysjohtajat ovat huolissaan sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden toteutumisesta.
Erityinen huoli johtajilla on kansalais- asukas- ja asiakasosallisuuden toteutumisesta. He pelkäävät, ettei uudistuksen lykkääntyminen vuodella välttämättä riitä muutoksen hallittuun toteuttamiseen.
– Kun palvelut siirtyvät maakunnalle, yhdenvertaiset palvelut ja palvelujen saatavuus tulisi varmistaa, Tampereen hyvinvointijohtaja Taru Kuosmanen sanoo.
– Myös henkilöstön osalta täytyy varmistaa, että asiat menevät hyvin ja palkat tulevat asianmukaisesti. Nämä ovat aika isoja asioita, kun ajatellaan että Pirkanmaalla tämä koskee 22 000 ihmistä.
Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun sote-johtajat kokoontuivat syyskuun lopulla pohtimaan kuntien osuutta ja roolia sote-uudistuksessa.
Nykyisten sote-johtajilla on vastuu muutoksen valmistelusta ja täytäntöönpanosta kaupunkiorganisaatioissa. He kuitenkin kokevat etteivät ole päässeet osallistumaan valtakunnalliseen sote-valmisteluun riittävästi.
– Maakunnan ja kaupungin yhteistyö on sujunut Tampereella hyvin, mutta missään valtakunnallisissa keskusteluissa ja työryhmissä en sote-puolen virkamiehenä ole ollut mukana, Kuosmanen sanoo.
Johtajat kaipaavat nykyistä suurempaa roolia valtakunnallisessa sote-valmistelussa. Muutaman suuren kaupungin sote-johtajat ovat olleet mukana valtakunnallisessa valmistelussa, mutta Kuosmasen mukaan isojen kaupunkien virkamiesten asiantuntemusta pitäisi hyödyntää enemmän.
Sote-johtajat toivovat syksyn aikana tapaamista perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon, kesk., kanssa.
Kuntien päättäjien ja virkamiesten hyväveliverkostot ja henkilöstön työpaikat kärsivät monen mielestä näissä maakuntavastuissa. Enää ei ole myöskään kuppikuntaisesti mahdollisuus jakaa ja pilkkoa hankintoja suosikkiyrittäjille ja poliittisille rahoittajille kuten nykyisin.
Tiettyjen puolueiden ja henkilöiden valta vähenee maakuntien ottaessa järjestämisvastuita ja vahvempia tehtäviä hallinnossa. Mittareitakaan ei voi enää laatia vain halutun tuloksen näyttämiseen kun niitä on kehitettävä isomman alueen heterogeenisten ryhmien ja asiakashyödyn seurantaan.
Kunnat voisivat nyt keskittyä substanssitoimintaan ja huolehtia alueillaan siitä, että palvelut muokkautuvat eri alueprofiilien tarpeisiin ja hyvinvoinnin tuottamiseen.
Terveyden edistämisen tehtävä näyttää jäävän edelleen toisarvoiseksi kun sitä ei haluta edes strategiaan omaksi pääkohdakseen.