Taantuvat kunnat odottavat kiinteistöriskin selviämistä
Kartanonmäen vanha vanhainkoti Lohjalla on esimerkki sote-rakennuksesta, joka on joka tapauksessa jäämässä pois käytöstä ainakin julkisen sektorin sote-palveluissa. (Kuva: Seppo Haavisto)
Monet kunnat tuntevat suurta huolta kiinteistöjensä tulevaisuudesta. Hallituksen tähänastiset lupaukset eivät turvaa kuntien mielenrauhaa kovin pitkäksi aikaa, ja selvyyttä on luvassa vasta kun valinnanvapauden toteutus on ratkaistu.
Huoli sekä kiinteistöjen tulevaisuudesta että vuokraehdoista näkyy vahvasti kuntien sote-lausunnoissa. Toistaiseksi hallitus on linjannut, että kaikki kiinteistöt vuokrataan kunnilta kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen kuntien kiinteistöriski otettaisiin huomioon tapauskohtaisesti, joko harkinnanvaraisen valtionosuuden tai valtionavustuksen muodossa, myöhemmin erikseen päätettävällä tavalla.
Myös kiinteistökehitykseen ja markkinointiin annetaan kunnille apua.
Hallituksen reformiministerityöryhmä päätti syyskuun lopulla, että asiaa aletaan valmistella. Käytännössä marssijärjestys on sellainen, että ensin aiotaan saada lausuntokierroksella ollut sote- ja maakuntalainsäädäntö valmiiseen muotoon. Valinnanvapausmallin luominen on valmisteilla. Kiinteistöjen kohtalo on osittain näistä riippuvainen ja voidaan yksityiskohtaisemmin käsitellä vasta niiden jälkeen, sanoo lainsäädäntöneuvos Minna-Marja Jokinen.
– Kiinteistöt ovat tukipalvelu, ja siksi marssijärjestys on oikea, sanoo Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Jussi Niemi. Hän ymmärtää silti kuntien huolen.
– Olisi tietysti hyvä, että asiaa voitaisiin tässä samalla valmistella, tehdä pohjatyötä. Toivottavasti valmistelussa kuullaan kuntia.
Riski suurin laitoksissa
ja taantuvissa kunnissa
Nordic Healthcare Group NHG on tehnyt arvion riskikiinteistöistä. Selvityksessä on arvioitu, että riski kohdistuu tasearvoltaan yhteensä 700 miljoonan euron kiinteistöihin.
Suurin riski on selvityksessä arvioitu kohdistuvan laitoksiin ja vuodeosastoihin, pienin palveluasumisen kiinteistöihin. Toiseksi pienimmän riskin arvioidaan kohdistuvan terveydenhuollon avovastaanottoihin, sitten neuvoloihin, suun terveydenhuoltoon ja sosiaalityön avovastaanottoihin.
Riskiin vaikuttaa myös kunnan velkaisuus sekä käytöstä poisjäävän kiinteistön tasearvon merkittävyys.
Riskiä kärjistää se, että se kohdistuu eniten taantuviin kuntiin. NHG:n arvion mukaan runsas kolmannes niiden laitoksista mahdollisesti poistuu käytöstä.
Mitään listaa riskikiinteistöistä ei ole olemassa eikä tekeillä, asia kuuluu tulevan maakunnan päätösvaltaan, sanoo lainsäädäntöneuvos Jokinen.
Yksityinenkin sektori voisi
käyttää kuntien kiinteistöjä
Sekä Niemi että Jokinen arvelevat, että myös valinnanvapauden myötä kasvava yksityinen sektori saattaa olla kiinnostunut kiinteistöistä, joita maakuntien yhtiöt eivät tarvitse. Toisaalta tähän optimismiin huomautetaan, että yksityinen sektori luultavasti olisi pikemminkin kiinnostunut niistä samoista kiinteistöistä, joista maakuntien perustettavat yhtiötkin.
NHG:n selvityksessä todetaan, että valinnanvapauden myötä kasvavan yksityisen palvelutuotannon vaikutusta tarvittavien rakennusten määrään ei voi kunnolla vielä arvioida.
Niemi painottaa, että ylijääville sote-kiinteistöille voidaan löytää käyttöä ihan muilta aloilta.
Käyttöä voi löytyä kunnan toimista tai vapailta markkinoilta. Särkisalossa entisen vanhusten palvelukeskuksen tiloissa toimii kyläläisten toimintakeskus, Sammatissa entisessä vanhainkodissa vapaa kyläkoulu.
Kiinteistöjä jää joka
tapauksessa käyttämättä
On selvää, että kiinteistöjen käyttö ja tarve muuttuvat ilman sote-uudistustakin. Osa kiinteistöistä jää joka tapauksessa pois käytöstä, kun korjausvelkaa on kertynyt niin paljon, että niiden remontointi tulisi kalliimmaksi kuin uusien rakentaminen. Osa ei täytä uusia vaatimuksia, ja niihin sopeutuminen remonttien yhteydessä tulisi liian kalliiksi.
NHG:n selvityksen mukaan kolmannes nykyisistä sote-kiinteistöistä on yli 50 vuotta vanhoja ja runsas puolet rakennettu 20−50 vuotta sitten. Sinä aikana palvelujen rakenne on muuttunut ja muuttuu edelleen huomattavasti.
Monissa kunnissa on käynnissä toimintojen keskittäminen, erityisesti kuntaliitosten yhteydessä. Myös pyrkimys vähentää laitosasumista tekee joistakin kiinteistöitä tarpeettomia. Niiden muuttaminen palvelemaan lisääntyvää palveluasumista tuskin tuo mainittavia mahdollisuuksia.
Ikärakenteen vuoksi vanhuspalveluiden kysyntä kasvaa seuraavat 25 vuotta, mutta silti laitospaikkojen tarpeen arvellaan laskevan.
Tällä joka tapauksessa tapahtuvalla muutoksella ei Kuntaliiton Niemen mukaan kuitenkaan voi kuitata kuntien huolta.
Hän huomauttaa, että vaikka osa kiinteistöistä poistuisi joka tapauksessa muutenkin käytöstä, ilman sote-uudistusta se tapahtuu kuntien omassa aikataulussa niiden määrittämällä tavalla ja omien olosuhteitten mukaan. Sote-uudistuksessa tapahtuu pakkoratkaisu, johon kunnilla ei ole samalla tavalla mahdollisuutta sopeutua.
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 12/2016
