Tällaisen sote-mallin SDP:n Antti Rinne piirsi syksyllä siltä varalta, että sote-uudistus ei toteutuisi – ”Sipiläkin oli kiinnostunut tästä ennen viime vaaleja”
Kuva: Liisa Takala.
Sote-kunta järjestäisi ja tuottaisi palvelut Antti Rinteen piirtämässä mallissa.
Tämä artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 10/2018.
– Älkää nyt hemmetissä katkaisko maakuntien ja alueiden sote-valmistelua, koska siellä tehdään hyvää työtä, on SDP:n Antti Rinteen viesti maan hallitukselle. Jos hallituksen esitys kaatuu, Rinteen mielestä valmistelua voidaan jatkaa – SDP:n mallin mukaan.
Suurimman oppositiopuolueen SDP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rinne on selittänyt puolueensa sote-mallia lukuisissa medioissa ja tilaisuuksissa, esimerkiksi puoluevaltuustossa. Hallituksen puolelta silti valitetaan, että SDP:n tuoreinta mallia ei ole esitelty puolueen nettisivuilla – eikä mallista saa muutenkaan tolkkua.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, kesk., näpäytti Kuntamarkkinoiden paneelissa syyskuussa, että Rinne on viemässä puoluettaan sammutetuin lyhdyin ensi kevään eduskuntavaaleihin.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
SDP:n sote-malli on silti ehditty tuomita perustuslain vastaiseksi, vaikka Rinteen mukaan arviot on tehty pääosin lehtitietojen ja SDP:n nettisivuilla olevan vanhan version mukaan.
– En ole nähnyt sellaista valmistelua aiemmin, että otetaan lehtijutut ja kerrotaan, mitä mieltä ollaan. On sotkettu pahasti asioita. Näyttää olevan vaikeaa ymmärtää, että on olemassa vaihtoehtoinen malli, hän päivittelee.
Rinteen mukaan nyt ei ole käsitetty esimerkiksi sitä, että SDP:n mallissa ei ole kysymys kuntayhtymämallista, vaan perustuslain 121 pykälän mukaisesta itsehallintoalueesta. SDP linkittää sen suoraan kuntalakiin.
– Itsehallintoalue toteutettaisiin pääsääntöisesti kuntalakiin viitaten.
Aikataulu pettää
Rinne arvioi, että hallituksen malli kaatuu jo perustuslakivaliokunnassa tai valiokunta vaatii lisävalmisteluja, joka tarkoittaa sitä, että aikataulu pettää eikä maakuntavaaleja voi järjestää hallituksen ehdotuksen mukaan toukokuun lopulla.
– Valinnanvapaus eli se, että yksityinen ja julkinen tuottaja asetetaan samalle viivalle, on osoittautunut hankalaksi perustuslain näkökulmasta.
Keväällä 2015, vaalikauden loppumetreillä, perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt kahdeksan eduskuntapuolueen yhdessä hyväksymää kuntayhtymämallia.
– Perustusvaliokunta on todennut, että siinä mallissa päätöksentekijät ovat liian kaukana valitsijoistaan suhteessa rahan käyttöön, mitä siellä tehdään, Rinne muistuttaa.
Rinteen mukaan sote olisi jo voimassa, jos silloista mallia olisi korjattu.
– Tämä meidän esittämämme itsehallintoalue on perustuslain 121 pykälän mukainen itsehallintoalue, jolla on verotusoikeus ja vaaleilla valitut päätöksentekijät. Itsehallintoalueet päättävät itse omista tarkoituksenmukaisista hallintorakenteistaan. Ne järjestävät ja tuottavat sote-palvelut sekä käyttävät julkista valtaa sosiaali- ja terveyspalveluissa, hän tiivistää.
Rinteen mukaan maakunnissa tapahtuvaa valmistelua voidaan jatkaa ensi vuonna, vaikka hallituksen piiristä on kerrottu, ettei voida.
– Höpöhöpö, maakunnissa kyllä voidaan jatkaa valmistelua. Varsinkin, jos tehdään sellainen laki.
Nykyiset vapaaehtoiset kuntayhtymät, joita on monissa maakunnissa, voivat olla hänen mielestään ”väylä lopulliseen soteen”.
Rinne toivoo, että seuraavalla vaalikaudella valmistelua jatkettaisiin uudenlaisella komitealla, jossa olisi parlamentaarinen edustus, asiantuntijoita sekä myös kansalaisyhteiskunta vaikuttamassa.
– Tuleva hallitus antaisi komitealle tietyt reunaehdot. Pitää hakea kompromissia, SDP ei tietysti yksin päätä.
Taas piirretään
Rinne kaivaa paperia esille ja piirtää – jälleen kerran – rautalankamallin SDP:n sote-ideasta. Siinä on iso ympyrä ja pieniä ympyröitä.
Suurin ympyrä on iso maantieteellinen alue, joka muodostuu kuntien ulkorajojen mukaan. Tuossa on peruskunta X, vaikkapa Uudenmaan maakunnassa sijaitseva Järvenpää.
Järvenpää hoitaa sivistys- ja koulutuspalvelut, tekniset palvelut ynnä muun, mitä peruskunnalle kuuluu. Tämä isompi alue hoitaa näiden kuntien alueella olevien ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut.
SDP:n mallissa kuntaverotus jakautuu kahtia peruskunnan ja isomman sote-kunnan kesken.
– Järvenpää verottaa omiin palveluihinsa rahat ja isompi kokonaisuus verottaa omiin palveluihinsa eli sote-palveluihin rahat, Rinne selittää.
SDP:n mallissa olisi ainakin alussa pelkkä sote, ei siis mitään muuta.
Valtionohjaus SDP:n mallissa menisi niin, että ne valtionosuudet, jotka menevät nyt sote-palveluihin, menisivät itsehallintoalueille.
– Ja sote-menoihin liittyvä valtiontasausjärjestelmä koskisi itsehallintoalueita.
Kaikki mahdollista?
Rinteen mukaan tällä mallilla tulee huomattavasti integraatiota sen takia, että iso kokonaisuus eli sote-kunta järjestää ja tuottaa palvelut.
– Sote-kunnan ei kuitenkaan ole pakko tuottaa sote-palveluja itse. Meidän mallissa yksityinen sektori voi tuottaa palveluita, jos järjestäjätaho ostaa. Myös kolmas sektori voi tuottaa palveluita. Meidän mallissa myöskin ne kaupungit ja kunnat, joissa järjestäjätaho arvioi, että integraatio on toteutunut ja on olemassa saumattomat hoitoketjut, voisivat tuottaa palvelut, hän painottaa.
Jos siis esimerkiksi Uudenmaan laajuisessa sote-kunnassa arvioitaisiin, että Järvenpäässä ovat asiat kunnossa eikä sinne kannata tehdä mitään muutoksia, sote-kunta voisi ostaa Järvenpäältä palvelut eli Järvenpää tuottaisi itse palvelut.
Taas jos Järvenpään kanssa saman sote-kunnan piiriin kuuluvalla Hyvinkäällä on sellainen tilanne, että siellä yksityinen palveluntuottaja tuottaa sote-kunnan mielestä asiat kunnolla, ei tilanteen jatkaminen entisellään olisi este.
Jos palvelut on integroitu ja Hyvinkää voi toimia yhteistyössä ison sote-kunnan kanssa, sote·kunta voi ostaa Hyvinkäältä vaikka soten peruspalveluiden kokonaisulkoistuksen, Rinne kuvaa.
– Tämä on hirveän joustava malli. Ainoa muutos nykyiseen on siinä, että sitten on iso järjestäjä, joka voi itse tuottaa palvelut. Sote-kunta voi siis tuottaa Järvenpäälle kaikki sote-palvelut peruspalveluista erityissairaanhoitoon. Mutta voi olla niinkin, että Järvenpää tuottaa itse tai kunnassa on joitakin yksityisiä toimijoita.
Rinteen ja hänen puolueensa tavoittelemassa mallissa järvenpääläiset olisivat sekä oman kaupunkinsa että laajemman itsehallintoalueen eli sote-kunnan jäseniä.
Järvenpääläinen käyttäisi siis demokraattista päätöksentekovaltaansa sote-kunnassa ja Järvenpäässä sekä voisi äänestää kummassakin ja olla ehdokkaana. Ja hyvinkääläinen käyttää saman sote-kunnan sisällä hyvinkääläisenä päätöksentekovaltaa niin omassa kaupungissaan kuin sote-kunnassakin.
Sipilä innostui aiemmin
Samantyyppistä ”aluekuntamallia” kuin SDP:n sote-malli ovat ajaneet aiemmin ainakin Kimmo Sasi, kok., ja Hannes Manninen, kesk.
SDP:n malli on herättänyt jonkin verran kiinnostusta myös joidenkin hallituspuolueiden nykyisten kansanedustajien keskuudessa, koska tavoitteena olisi hallituksen esittämän mallin mukaan nykyistä isommat järjestäjät.
Eräät hallituspuolueiden edustajat katsovat myötämielisesti sitä, että järjestäjän eli ison sote-kunnan päättäessä kunnilla voisi olla edelleen tuottajan rooli – ja tuottajina voisi tietysti olla edelleen myös yksityisiä toimijoita.
Vaikka SDP toitottaa ”markkinamallin” vaaroista, se ei siis olisi rajaamassa yksityisten mahdollisuuksia – mutta järjestäjällä eli sote-kunnalla olisi viimeinen sana ratkaisuista.
Yksityisen ja julkisen ei kuitenkaan pidä olla samalla viivalla, vaan julkisen pitää olla kuskin paikalla päättämässä, Rinne muistuttaa.
Rinteen mukaan pääministeri Juha Sipilä, kesk., oli ainakin ennen edellisiä eduskuntavaaleja kiinnostunut juuri tästä SDP:n ajamasta mallista.
– Tämä on sitä, mistä puhuin itse asiassa ainakin Sipilän kanssa silloin, kun edellinen malli kaatui ennen vaaleja eli johonkin tähän malliin pitäisi viedä se kuntayhtymäjuttu, Rinne muistelee kevään 2015 tilannetta.
Rinne vakuuttaa, että hänelle oli täysi yllätys se, että ”yhtäkkiä tulikin tämä maakunta- ja markkinamalli”.
– Ei sellaisesta puhuttu ennen vaaleja yhtään mitään. Kaikki olivat minusta silloin aika samalla tavalla virittyneitä. Tarkoitus oli, että sitä mallia, joka kaatui perustuslakivaliokunnassa, vain jatketaan. Sitten tulikin maakuntamalli ja kokoomus nappasi valinnanvapauden vähän kuin vahingossa siihen mukaan.
Voi vaihtaa aluetta
SDP:n noin 18 sote-kunnan malli myötäilee aluemäärältään maakuntien määrää. Rinteelle on ”ihan sama”, millä nimellä sote-kunta toimisi, olkoon vaikka maakunta, mutta noin 18 sote-kuntaa on tavoiteltu enimmäismäärä, josta voidaan mennä myöhemmin alas päin. Pääkaupunkiseudun kohtaloon hän ei ota kantaa.
– Meidän mallissa on se fiksuus, että tämä voi muuttaa muotoaan. Siihen pitää vielä rakentaa joku mekanismi.
Hänen mukaansa tulevaisuudessa voisi olla niin, että esimerkiksi Vantaa päättää, että se lähtee toiselle alueelle kuin vaikkapa Helsinki – ja Riihimäki voisi integroitua johonkin muualle.
Voisi olettaa, että mahdolliset peruskuntien liitokset ja myös sote-kuntien keskinäiset liitokset lisääntyisivät tulevaisuudessa mallin myötä.
Niin pitkälle Rinne ei arvioinnissaan mene.
– – –
Keskustan Antti Kaikkonen kertoi tänään (11.3.2019) televisiohaastattelussa, että keskusta kertoo omasta uudesta sote-mallistaan loppuviikolla.
Onpa niin rönsyilevä ajatuksen juoksu tuossa mallissa, ettei siitä voi tulla yhtään toimivampaa kuin muistakaan esillä olevista ns malleista tai nykykäytännöistä. Uusi itsehallintoalue verotusoikeuksineen ei ole kuntalain tarkoittamaa paikallishallintoa eikä valtion hallintoakaan. Miksi meille luotaisiin kolmas hallinnon taso ja kolmas verottaja? Rinteellä ei ole ajatuksenpoikastakaan siitä, mikä on hyvinvointivaltioon ja valtiolliseen yhteisvastuuseen olennaisena osana kuuluva valtion rahoitusosuus ja millä tasausjärjestelmällä turvataan, että palvelut ja taloudelliset edellytykset voidaan turvata kaikkialla maassa. Itsehallintoalueiden verotuksen varaan viritetty alueellinen omavastuu jakaa maan eri alueet nykyistäkin eriarvoisemmaksi. Positiivista Rinteen ajattelussa on, jos soten ohella siihen ei sotketa mitään muita tehtäväalueita, vaikkakin hän tässäkin jättää oven auki. Epäselväksi sen sijaan jää, kuinka samanaikaisesti voidaan puhua kuntayhtymistä ja itsehallintoalueista. Eiväthän ne suinkaan ole sama asia. Kuntayhtymät ovat selkeä ja yksiselitteinen, hyväksi koettu yhteistoimintamuoto. Maakunnista, maakuntahallinnosta ja itsehallintoalueista puhuttaessa niiden sisältö on itsekunkin mielikuvituksessa. Jos terveydenhuollon haasteet ovat perusterveydenhuollon saamisessa kohdalleen ja lääkäriin pääsyn takaamisessa, kaikki huomio on kohdistettava terveyskeskusten palauttamisesta arvoonsa ja muisteltava, kuinka erinomaisesti ne toimivat kansanterveyslain myötä tapahtuneen mittavan kehittämistyön tuloksena aina siihen saakka, kunnes pelimiehet alkoivat ostaa lääkäreitä aluksi reppufirmoihin ja sittemmin suuren rahan voimalla perustettuihin yrityksiin, jotka alkoivat myydä kovaan hintaan lääkäripalveluja terveyskeskuksille. Kustannukset karkasivat, työn tehokkuus laski, työajat lyhenivät, hoitoketjut häiriintyivät keikkalaisten myötä ja terveydenhuollon johtaminen jäi sattumakorpraalien varaan, jos aina edes niinkään. Yksityistäminen on oikeasti yksityistämistä silloin, kun esim Saksan malliin he pitävät yksityisvastaanottoa itse järjestämissään tiloissa ja omalla henkilökunnallaan, hankkivat itse potilaansa ja saavat korvauksen hoitamiltaan potilailta, vakuutusyhtiöiltä ja Kelalta. Kunnan piikkiin kunnan yläpitämissä tiloissa muuna kuin virka- tai työsuhteeseen perustuvana työnä tehtävä työ pitäisi lailla kieltää. Sen jälkeen lääkärit voivat tehdä valintansa, toimia ykstyislääkärinä tai toimia julkisen halllinnon palveluksessa. Potilaille jää valinnan vapaus ja oletettavasti terveyskeskusten toimintaan saataisiin uutta virtaa. Sitähän perusterveydenhuolto ensisijaisaesti on kiinni. Sosiaalidemokraatit ovat perinteisesti arvostaneet julkisia palveluja. Siihen on edelleen mahdollisuudet ja keinot, jos eivät hurahda puolueiden välisessä kilpajuoksussa markkinavoimien vietäväksi. Sellainen vaara nyt kuitenkin hyvin ilmeinen, eikä heidänkään sotemallista terveydenhuollon järjestämiseksi ole tulossa uusia eväitä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen. Vanhustenhuoltoon kehittyneestä huutolaismeiningistä pitäisi ymmärtää säikähtää rajuna varoittavana esimerkkinä.