- Jatkossa kehittäjien, tutkijoiden ja paikallisten organisaatioiden olisi syytä tehdä parempaa yhteistyötä, jotta uusien menetelmien ja mallien hyödyistä voidaan tuottaa luotettavaa tutkimusnäyttöä, Elina Aaltio kirjoittaa väitöskirjassaan. (Kuva: Ville Miettinen)

Systeemistä työotetta käyttävien lastensuojelun tiimien ja tavanomaisten tiimien asiakkaiden tilanteissa muutoksissa ei havaittu eroja VTM Elina Aaltion sosiaalityön väitöstyössä.

Systeemisessä toimintamallissa yhdistetään systeemisen perheterapian ideoita lastensuojelun sosiaalityöhön. Lastensuojelutiimit saavat koulutuksen systeemiseen ajatteluun ja valikoituihin menetelmiin, joita on tarkoitus hyödyntää tiimin viikkokokouksissa ja asiakastyössä systeemisen perheterapeutin tuella.

Aaltion tutkimuksessa tarkasteltiin asiakasperheen tilanteessa tapahtuneita muutoksia lapsen, vanhemman ja työntekijän näkökulmasta systeemistä mallia soveltaneissa ja tavanomaisissa lastensuojelutiimeissä. Tilannetta arvioitiin kartoittamalla lapsen koettua hyvinvointia, perhedynamiikkaa, lastensuojelutarvetta ja lapsen kohtelua kahdessa mittauspisteessä puolen vuoden seurantajaksolla.

Vaikka tutkimuksen mukaan systeeminen työskentely ei ollut tavanomaista asiakastyötä vaikuttavampaa, on muistettava ajankohta, jolloin tutkimus tehtiin, Elina Aaltio muistuttaa.

Mainos



– Aineisto kerättiin systeemisen mallin pilotoinnin ensivaiheessa vuonna 2018. Tuloksia onkin tarkasteltava suhteessa siihen, millaista työskentely oli tuolloin verrattuna nykyiseen käytäntöön, Aaltio sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.

Suomalainen lastensuojelun systeeminen malli perustuu Lontoon Hackneyssä vuosituhannen alkupuolella kehitettyyn malliin, jonka englanninkielinen nimi on Reclaiming Social Work. Suomessa mallin valtakunnallinen kehittäminen alkoi vuonna 2016. Kehittämistyötä tekee ja työntekijöitä kouluttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Pilotointi kuormitti

Elina Aaltio keräsi systeemisen mallin vaikuttavuutta ja käyttöönottoa koskevan aineistonsa THL:n tutkimushankkeessa, jossa hän vastasi systeemisen mallin kansallisesta arvioinnista maaliskuusta 2017 helmikuuhun 2019.

Väitöstyön ensimmäisessä osatutkimuksessa testattiin hypoteesia, jonka mukaan systeeminen malli parantaa perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita ja vähentää lapsen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, minkä ansiosta lastensuojelun tarve vähenee ja lapsen koettu hyvinvointi paranee.

Mainos



-Tässä tutkimuksessa ei havaittu eroja koe- ja kontrolliryhmän välillä näissä muuttujissa tapahtuneissa muutoksissa, tutkimuksen yhteenvedossa kirjoitetaan.

-Toisessa osatutkimuksessa testattiin hypoteesia, jonka mukaan lasten, vanhempien ja työntekijöiden näkemys perheen tilanteesta olisi systeemisissä tiimeissä tavanomaisia tiimejä lähempänä toisiaan, koska systeemisen tiimin työntekijät saivat koulutusta ja tukea reflektoidakseen tilannetta perheiden kanssa ja 94 lisätäkseen heidän osallisuuttaan työskentelyssä. Myöskään tämä hypoteesi ei saanut tällä aineistolla vahvistusta

Työn intensiteetissä sen sijaan havaittiin eroja. Systeemisistä työotetta toteuttavissa tiimeissä asiakastapaamisten määrä oli selvästi suurempi kuin kontrolliryhmässä. Systeemisissä tiimeissä sosiaalityöntekijä oli puolen vuoden seurantajakson aikana tavannut lasta kahden kesken keskimäärin kahdesti, kun kontrollitiimeissä näin oli tapahtunut keskimäärin vain kerran.

Asiakastapaamisten kokonaismäärä oli systeemisissä tiimeissä keskimäärin kolminkertainen kontrollitiimeihin verrattuna, kun huomioidaan kaikki sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan, lapsen ja/tai vanhemman tapaamiset millä tahansa kokoonpanolla.

Asiakastyön korkeampi intensiteetti ei kuitenkaan näkynyt lapsen tai vanhemman suurempana tyytyväisyytenä lastensuojelun työskentelyyn.

– Lapsen tai vanhemman kokemus osallisuudesta työskentelyssä tai luottamus ja yleinen tyytyväisyys lastensuojelun työskentelyyn olivat seurantahetkellä yhtä hyvällä tasolla systeemisissä ja tavanomaisissa lastensuojelutiimeissä, yhteenvedossa todetaan.

Aaltion tutkimuksessa havaittiin myös, että työntekijät kokivat systeemin toimintamallin käyttöönoton kuormittavana.

-Työntekijöiden kokemukset systeemisestä mallista jakautuivat. Suurin osa työntekijöistä näki mallissa potentiaalia ja oli halukkaita jatkamaan mallin mukaista työskentelyä. Moni kuitenkin koki mallin keskeneräiseksi, ja arvioi paikallisen koulutuksen ja käyttöä tukevan materiaalin puutteelliseksi.

-Osa työntekijöistä turhautui paikallisen toimeenpanon heikkoon fideliteettiin, joka ei vastannut heidän odotuksiaan niistä muutoksista, joita asiakastyössä ja organisaatiossa oli odotettu tapahtuvaksi. Lähes puolet kyselyvastaajista oli kokenut mallin pilotoinnin kuormittavana.

Varovasti eteenpäin

Elina Aaltion mukaan systeemisen toimintamallin toimeenpanoa vaikeuttivat mm. suuret asiakasmäärät ja työntekijöiden vaihtuvuus. Vaikka systeemisen mallin oli alun perin tarkoitus muokata koko lastensuojeluorganisaatiota systeemisen työskentelyn mahdollistamiseksi, näin pitkälle ei vielä ensimmäisten vuosien aikana päästy.

– Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta osa työntekijöistä koki, että heille oli luvattu enemmän. Tutkimuksen perusteella osa työntekijöistä myös kuormittui pilotoinnin takia lisää, mikä on tärkeä huomata. Kehittämistyötä tehdään yleensä suurella innolla, jolloin sen ei-aiottuja seurauksia ei aina tulla ajatelleeksi, Aaltio toteaa tiedotteessa.

Systeemisen mallin jatkokäyttöä ja -tutkimusta varten väitöstutkimuksessa tuotettiin lopuksi mallin kehittäjien ja kouluttajien kanssa selkeä ja konkreettinen kuvaus sen ydinelementeistä, tavoitteista ja oletetuista toimintamekanismeista.

– Seuraavaksi tuota kuvausta pitäisi testata eri aineistoilla. Ajattelen, että arviointitutkimusten tehtävänä on tuottaa kumuloituvaa tietoa. Mikään yksittäinen tutkimus ei voi vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta jokainen arviointiyritys on tärkeä askel eteenpäin.

Systeemistä lastensuojelun toimintamallia on ensivaiheen jälkeen kehitetty edelleen ja levitetty uusille paikkakunnille. Malliin on tuotu myös uusia elementtejä.

– Tässä kohtaa tilanne on se, ettei systeemisen mallin vaikuttavuudesta ole vielä tutkimusnäyttöä, mutta sen käyttöönottoa haastavista tekijöistä on tutkittua tietoa. Jos organisaatio harkitsee mallin käyttöönottoa, siinä on hyvä edetä varovaisesti työntekijöiden ja asiakkaiden palautetta kuunnellen, Elina Aaltio sanoo.

Tutkimuksensa yhteenvedossa Aaltio muistuttaa myös, että toimintamallin hajautetulla kehittämisellä voi olla ei-toivottuja seurauksia, kuten epäselvyyttä mallin sisällöstä ja ristiriitaisia tulkintoja mallin ydinelementeistä.

-Tulosten valossa on syytä kriittisesti pohtia, mitä lastensuojelun kehittämistyöllä tavoitellaan, ja miten alueellista tai valtakunnallista kehittämistyötä on näihin tavoitteisiin nähden tarkoituksenmukaista jatkossa tehdä.

Sosiaalityöstä tarvitaan lisää tutkimusta

Aaltio toivoo myös lisää tutkimusta näyttöön perustuvasta sosiaalityöstä, jonka perusedellytys hänen mukaansa on, että sosiaalityön interventioista on tuotettu tutkimusnäyttöä.

– Toistaiseksi sellaista on niukasti. Tutkijan näkökulmasta näytön tuottamisen keskeinen haaste on tällaisen tutkimusperinteen puute. Sosiaalityön kentällä on tehty vähäisesti kokeellista tutkimusta, eikä uusia interventioita pääsääntöisesti pyritä kehittämään sellaisilla prosesseilla, joiden puitteissa niiden vaikuttavuutta olisi mahdollista arvioida, tutkimusyhteenvedossa todetaan.

– Vaikuttavuuden arvioinnissa onnistuminen edellyttää myös, että sosiaalityön tavoitteet on selkeästi määritelty, ja niiden vertailukelpoista arvioimista varten on kehitetty soveltuvia mittareita. Jatkossa kehittäjien, tutkijoiden ja paikallisten organisaatioiden olisi syytä tehdä parempaa yhteistyötä, jotta uusien menetelmien ja mallien hyödyistä voidaan tuottaa luotettavaa tutkimusnäyttöä. Tässä voidaan hyödyntää vaikuttavuuden arvioinnin ja prosessinarvioinnin piirissä kehitettyjä vakiintuneita tutkimusmenetelmiä ja kompleksisten interventioiden kehittämiseen ja arviointiin laadittuja erityisiä suosituksia, Elina Aaltio toteaa.

VTM Elina Aaltion väitöskirja ”Effectiveness of the Finnish Systemic Practice Model for children’s social care. A realist evaluation” tarkastetaan lauantaina 3.12.2022 Jyväskylän yliopistossa.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*