Vanhustenhoidon esitetty henkilöstömitoituksen laskutapa on lähes kaikkien mielestä epäselvä
Kuva: Ville Miettinen
”Vaikuttaa siltä, että lakiluonnosta laadittaessa ei ole kaikilta osin ymmärretty, mitä ollaan säätämässä.”
Näin todetaan Helsingin kaupungin lausunnossa esitysluonnokseen vanhuspalvelulain uudistamisesta, jolla on tarkoitus säätää lailla henkilöstömitoituksesta 0,7 työntekijää asiakasta kohti iäkkäiden henkilöiden tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköissä.
Edellä lainattu virke Helsingin kaupungin lausunnosta viittaa kohtaan, jossa lausujilta tiedustellaan, kertooko esitysluonnoksessa ehdotettu tapa laskea mitoitus luotettavalla tavalla mitoituksen toteutumisesta.
Helsinki ei ole yksin pitäessään laskutapaa epäselvänä. Mitoituksen laskutapaan toivotaan selvennystä lähes kaikissa lakiesitysluonnoksesta annetuissa lausunnoissa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
”Mitoituksen toteuttamisessa huomioon otettavista seikoista olisi tarpeen täsmällisemmin säätää laissa eikä jättää käytännön tilanteita pitkälti lain perustelujen varaan”, todetaan eduskunnan apulaisoikeusmiehen lausunnossa.
Oikeusministeriö puolestaan toteaa, että esitysluonnoksen perusteluista ”ei muodostu erityisen selvää kuvaa siitä, miten hoitajamitoitus varsinaisesti laskettaisiin”, vaikka perusteluissa on käyty läpi useita tekijöitä, jotka vaikuttavat olevan olennaisia hoitajamitoitusta arvioitaessa.
”Esitysluonnoksen perusteluista ei käy myöskään selvästi ilmi, mikä taho päättäisi muuttujista, jotka ovat laskukaavaa määritettäessä merkityksellisiä”, oikeusministeriö lausuu.
Henkilöstön lisätarve alakanttiin?
Esitysluonnoksen mukaan mitoitukseen laskettaisiin mukaan välitöntä asiakastyötä tekevä henkilöstö. Välillistä työtä ei laskettaisi mitoitukseen ja tukipalveluihin olisi varattava erillinen resurssi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelisi henkilöstömitoituksen laskentakaavan ja seuraisi sen toteutumista.
Esitysluonnoksen mukaan nykyisin alle 0,7 mitoituksella toimiviin yksiköihin pitäisi lisätä yhteensä 4 417 mitoitukseen laskettavaa työntekijää, jotta mitoitus täyttyisi kaikissa yksiköissä lain siirtymäajan päätyttyä 1.4.2023.
”Lisätarve on laskettu toimintayksikkökohtaisesti niin, että kullekin alle 0,5/0,7 mitoituksen yksikölle on laskettu niiden tarvitsema lisähenkilöstö. Lisähenkilöstötarve on pyöristetty seuraavaan puoleen tai tasalukuun olettaen, että tultaisiin palkkaamaan vähintään 50 prosenttista työaikaa tekeviä työntekijöitä”, luonnoksessa todetaan.
Useiden kuntien lausunnoissa katsotaan, että esitysluonnoksessa tarvittava työvoiman lisäys on laskettu alakanttiin. Tähän viittaa myös Helsingin kaupungin lausunto, jossa vastataan edellä mainittuun kysymykseen laskentatavan luotettavuudesta yksiselitteisesti: ”Ei kerro” [luotettavalla tavalla mitoituksen toteutumisesta].
”Jos päivittäisen toteuman tulee olla 0,7, se edellyttää suunnitteluvaiheessa peräti 0,98 laskennallista mitoitusta, jotta 0,7 on edes teoriassa mahdollista”, Helsingin lausunnossa muistutetaan. Lausunnon mukaan pelkästään Helsingin lisätarve henkilöstölle on 1 000-1 200 työntekijää, kun se luonnoksessa on määritetty 923:een.
”Laskentatapa edellyttää toteutuvaa 0,7 mitoitusta huomattavasti suurempaa henkilöstöä, koska suunnitellun henkilöstön välittömän hoitotyönosuus vaihtelee päivittäin. Mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työtä ei lasketa mitoitukseen koko työajan osalta, se johtaa vaikeasti tulkittavaan ja epäluotettavaan tietoon. Mitoituksen laskentatapa ylipäänsä ei ole luotettava, koska se ei huomioi lainkaan asiakkaan hoitoisuutta ja muita tarpeita. Todellisuudessa niiden pitäisi olla määräävimmät tekijät, kun pohditaan henkilökunnan määrää”, Helsingin kaupungin lausunnossa todetaan.
Samansuuntainen on Tampereen kaupungin lausunto. Tamperekaan ei pidä esitysluonnoksessa ehdotettua tapaa mitoituksen laskemisesta luotettavana.
”Esityksestä ei käy selville onko kyse suunnitellusta henkilöstöstä vai toteumasta. Mikäli päivittäisen toteuman tulee olla 0,7 se edellyttää suunnitteluvaiheessa jopa 0,9 laskennallista mitoitusta”, Tampereen lausunnossa arvioidaan.
Lausunnon on mukaan Tampereella lisätyöntekijöiden määrä on noin 400, kun se lakiluonnoksessa on Pirkanmaalle laskettuna 347,5.
”Esitetty laskentatapa on sekava. Päivittäisissä tilanteissa ikääntyneiden palvelujen tarve vaihtelee eikä jäykkä mitoitus kerro vielä laadusta. Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että välillinen työ kuuluessaan hoitohenkilökunnan työhön ei kuuluisi mitoitukseen laskettavaksi työksi. Vastaavasti, jokin yksittäinen työtehtävä (esim. ruuan lämmitys) voisi kuulua mitoituksen laskettavaan välittömään työhön. Esitetty malli tekee laskennasta sekavaa ja altistaa tulkinnanvaraiseen ja epäluotettavaan tietoon”, Tampereen lausunnossa katsotaan.
Turun kaupunki katsoo lausunnossaan, että henkilöstömitoituksen laskutapa on työläs ja virhealtis ja lisää hallinnollisen työn määrää.
Sitovaa mitoitusta pidetään myös tarpeettomana
Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän lausunnossa kritisoidaan mitoituksen laskutapaa eikä pidetä sitä luotettavana tai selkeänä – eikä välttämättä tarpeellisena.
”Ikääntyvän yhteiskuntamme haasteiden, kuntataloushaasteiden ja henkilöstön saatavuushaasteiden kontekstissa näyttäytyy erikoiselle vastata koko maan laajuisesti esiin tulleisiin tilanteisiin nostamalla henkilöstömitoituksen vähimmäismäärää sellaiselle tasolle, jolla kaikista maan yksiköistä noin viidesosa (20 %) on tähän saakka toiminut. Samaan aikaan asiakkaiden ja omaisten kokema laatu asiakastyytyväisyyskyselyiden perusteella ei välttämättä ole korreloinut henkilöstömitoituksen kanssa mainittuun suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyistä vähimmäishenkilöstömitoitusta (0,5) lähellä toimivissa yksiköissä asiakkaat ja omaiset ovat kokeneet saaneensa laadukasta ja hyvää hoitoa ja läsnäoloa”, Forssan lausunnossa todetaan.
Samaan on kiinnitetty huomiota Hämeenlinnan kaupungin lausunnossa.
”Ikääntyvän yhteiskunnan, kuntatalouden tilanteen ja henkilöstön saatavuuden kontekstissa on varsin kapeakatseista pyrkiä ratkaisemaan esiin nousseet ongelmat siten, että maan kaikissa yksiköissä henkilöstömitoituksen vähimmäismäärä nostetaan tasolle, joka tällä hetkellä on noin viidesosalla yksiköistä. Samaan aikaan esimerkiksi asiakastyytyväisyyskyselyiden perusteella koettu laatu ei välttämättä ole korreloinut samaan suuntaan henkilöstömitoituksen kanssa”, Hämeenlinnan kaupunki muistuttaa.
Tällaisesta lainsäädännöstä voi Hämeenlinnan näkemyksen mukaan seurata pahimmillaan tilanne, jossa kotiin annettavia palveluja tai kotona asumista tukevia palveluja joudutaan supistamaan tai lopettamaan vanhuspalvelulain hengen vastaisesti.
”Muutos olisi kestämätön sekä inhimillisesti että taloudellisesti ja täysin ristiriidassa palvelurakenteen muutostavoitteen kanssa”, Hämeenlinnasta muistutetaan.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun, sd., mukaan laki henkilöstömitoituksesta on tarkoitus esitellä tammikuun aikana.
Sitova 0,7:n hoitajamitoitus tulossa lakiin kesällä 2020. Sitovasta mitoituksesta LISÄHENKILÖSTÖN tarve olisi kaikkiaan 5.300 työntekijää vuonna 2025. Mistä hoitajia?
Hoitajamitoituksen laskemisessa vaikeuksia? Miksi ihmeessä.
Paljonko hoitajia tarvitaan x hoitajien palkkakukut x sisuaalikulut xkoulutukseen tarvittava rahamäärä. Sen verran rahaa tarvitaan. Ne halpaa miinuskorkoista lainaa talousarvioon. Lisää työllisyyttä.
Unto Murto esittää jälleen huomionarvoisen kysymyksen:”Mistä hoitajia?” Olisiko juuri eläkkeelle siirtyneissä mahdollisuus, jos he olisivat osa-aikaisina tai määräaikaisina käytettävissä? Kokemusta heiltä ainakin löytyisi kuten työkuntoa ja hoidettavien tuntemustakin.
Unto Murto on toiminut kunnajohtajana muuttotappiokunnissakin ja hänellä voisi olla monia ehdotuksia, joita kannattaisi nykyisten kansanedustajien kuunnella.