Yhteisyrityksessä Pihlajalinnan kanssa toimivaa Laihiaa mietityttää sote-uudistus ja hiljaisuus sen ympärillä enemmän kuin uusi iso sote-toimija

Pihlajalinnan toimintojen siirtyminen Mehiläisen omistukseen mietityttää monessa kunnassa, mutta vielä enemmän mietityttää sote-uudistuksen iso kuva.

Mehiläinen ja Pihlajalinna kertoivat tiistaina kauppa-aikeistaan. Se, miten kauppa vaikuttaa kuntien olemassa oleviin sopimuksiin on hämärän peitossa, sanoo Laihian kunnanjohtaja Juha Rikala.

Laihia on yksi kunnista, jotka käyttävät Pihlajalinnan sote-palveluja. Pihlajalinnan ja kunnan yhteisyritys Laihian Hyvinvointi Oy tuottaa asumispalveluja vanhuksille ja vammaisille. Pihlajalinnan omistusosuus on 81 prosenttia, Laihian 19. Laihian kunnan osuutena on hoitaa viranomaistoiminta eli päättää, ketkä ovat oikeutettuja palveluseteliin, jolla esimerkiksi Pihlajalinnan tuottamia palveluja käytetään.

– Käsittääkseni ne osakkeet, jotka Pihlajalinna omistaa Laihian hyvinvointi Oy:stä, siirtyvät Mehiläisen omistukseen, Rikala sanoo.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)

---

---

– Mutta emme tiedä tässä vaiheessa, onko Mehiläisen intressinä olla mukana yhteisyrityksessä julkisen puolena kanssa.

”Inhimillinen leima” lähtee?

Jos yrityskauppa toteutuu, Mehiläisestä tulee Suomen suurin terveydenhuoltoalan yritys. Sillä ja Terveystalolla, joka alkuvuodesta osti Attendon, on entistä vahvempi asema sote-markkinoilla, jotka keskittyvät kahdelle isolle toimijalle yhä vahvemmin.

– Kyllähän se askarruttaa, tämä keskittyminen, Juha Rikala kommentoi yleisellä tasolla yksityisen sote-palvelutarjonnan keskittyminen kahdelle isolle toimijalle

Rikala arvioi, että Pihlajalinnalla on ollut kuntien silmissä suomalaisomisteisena yhtiönä  ”inhimillinen leima”, jollainen puuttuu ns. kasvottomalta isolta toimijalta, jossa on mukana paljon isoja ulkomaisia pääomasijoittajia.

– Se on ollut yksi arvo, joka voi muuttua. En tiedä, kuinka kuntien päättäjät näkevät asian.

Laihian kunnanhallituksen puheenjohtaja Tapio Nyysti, kesk., näkee asian samoin kuin kunnanjohtaja Rikala.

– Ei se kuulosta ollenkaan hyvältä, että omistajuus ehkä siirtyy ulkomaille.

Nyystin mukaan juuri Pihlajalinnan kotimaisuus oli yksi kriteeri, kun yhteisyritystä mietittiin ja vaihtoehtoina kumppaniksi olivat myös Mehiläinen ja Attendo.

– Jos organisaatio säilyy ja työn johto säilyy, se ei arveluta. Mutta niin kuin tiedetään, jatkossa kvartaalit puhuu entistä enemmän. Kun puhutaan tärkeistä asioista kuten vanhusten palvelemisesta, se ei kuulosta hirveän hyvältä, Nyysti viittaa yrityskauppaan ja tulevaisuuteen.

Asumispalvelut pysyivät kunnasssa

Laihian ja Pihlajalinnan yhteisyritys perustettiin pari vuotta sitten monelle kunnalle tutusta syystä.

Sipilän hallituksen sote-uudistusta odotettiin, palvelujen säilymisen puolesta oltiin huolissaan. Asumispalveluja ei haluttu päästää karkaamaan esimerkiksi Vaasaan, kertoo Nyysti.

Kauppaan kuului vanhojen vanhainkodin rakennusten myynti ja uuden palveluyksikön rakentaminen, johon Pihlajalinna sitoutui.

Kuusi miljoona euroa maksanut 60-paikkainen uusi asumispalveluyksikkö vihittiin käyttöön lokakuussa. Lisäksi Pihlajalinnan on tarkoitus remontoida vanhainkodin rakennukset, joihin on tulossa muutakin toimintaa.

– Kunnalla ei olisi ollut varaa lähteä sellaista investointia toteuttamaan, Nyysti sanoo.

Hänen mukaansa kunnassa ollaan hyvin tyytyväisiä ratkaisuun. Pelko, että Laihia ei pysty päättämään palvelujen sijainnista, on hälvennyt yhteisyrityksen ja Pihlajalinnan rakentaman palveluyksikön myötä.

Jämsässä laaja ulkoistus

Jämsä puolestaan on ulkoistanut laajasti sote-palvelujaan Pihlajalinnalle. 10+5 vuoden sopimus alkoi syyskuussa 2015, eikä optiovuosien käytöstä ole vielä päätetty, kertoo Jämsän sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja Erkki Kainulainen.

Talvella 2014-2015 sosiaali- ja terveystoimen palvelut lukuun ottamatta aikuissosiaalityötä, lapsiperheiden sosiaalityötä, lastensuojelua, vammaispalveluita sekä niitä sosiaali- ja terveydenhuollon viranhaltijoiden tehtäviä, joita ei voida lain perusteella hoitaa yksityisen palveluntuottajan toimesta. Ulkoistuksen piiriin kuuluu siis koko perusterveydenhuolto, kuten mm. terveysasemien lääkäri-hoitajapalvelut ja vuodeosastot, perusterveydenhuollon ympärivuorokautinen päivystys sekä kaupungin omistamassa Jokilaakson sairaalassa tuotettava erikoissairaanhoito (ml. leikkaustoiminta) ja koko vanhustenhuolto.

Ulkoistettuja palveluita tuottamaan perustettiin yhteiskunnallinen yhteisyritys Jämsän Terveys Oy, josta Pihlajalinna Terveys Oy omistaa 51 prosenttia ja Jämsän kaupunki 49 prosenttia.

Näillä näkymin palvelusopimuksen vastapuolen muuttuminen ei suoraan vaikuta kilpailutettuun hankintaan ja sopimuksen sisältöön.

– Uusi sopimuskumppani vastaa palvelusopimuksen ja sen liitteiden velvoitteista mm. palvelutuotannon vähimmäisvaatimuksista ja laatukriteereistä kuten on sovittu. Uusi omistajataho haluaa varmaan tutustua sopimustilanteeseen ja kaupungin näkemyksiin palvelutuotannon yleisistä tavoitteista ja palvelujen laadusta. Yhteistyötä tämä sopimuksen toteuttaminen on lopulta, Kainulainen sanoo.

Hän ei näe omistajamuutoksen vaikuttavan kaupunkilaisten palveluihin.

Kainulainen uskoo, että sote-palvelutuotannon keskittyminen kahdelle valtakunnallisesti isolle toimijalle vaikuttaa koko alan tehostumiseen ja kehittymiseen. Ja tietysti myös markkinatilanteeseen.

– Hyvän vastapainona voi tulla kilpailun vääristymistä, hintojen nousua ja jonkinlaista sanelupolitiikkaa etenkin pienten ostajien kanssa. Alueellisilla ja erikoistuneilla yrityksillä uskon yhä olevan palvelukentässä oma sijansa. Pienet ja ketterät yritykset voivat pärjätä hyvin ja tuottaa palveluita myös tuleville sote-maakunnille. Toivon, että palvelutuotantoon syntyisi keskittymisen vastapainoksi innovatiivisia uusia sote-alan yrityksiä ja palveluratkaisuja.

Soten nihkeä uuudistaminen turhauttaa

Sinänsä sote-yrityskauppa on Laihian kunnanjohtajan Juha Rikalan mielestä lähinnä yksi uusi miettimisen aihe sote-tilanteessa, jossa kunnissa ylipäätään vallitsee odotus, epäselvyys ja myös turhautuminen.

Yrityskaupan seurauksista ei kuntakentällä ole tietoa, mutta ei ole monesta muustakaan asiasta.

Hallituksen vauhtiin pääsemistä omassa sote-uudistusyrityksessään jarruttaa muun muassa Uudenmaan erillisratkaisu, jonka toteuttamismahdollisuuksia selvitetään vuoden loppuun asti ja joka toteutuessaan vaikuttaa koko maan sote-uudistukseen.

Samalla Uudenmaan kuvion selvittäminen pitää koko maan uudistuksen paikallaan – siksi Uudenmaan selvityksellä on kiire.

– Epätietoisuushan tässä on kaikkein nihkein asia. Kuten meillä Pohjanmaalla, muillakin alueilla tehdään alueellisia ratkaisuja, jotka nekin askarruttavat, Juha Rikala muistuttaa.

Pohjanmaalla valmistellaan alueellista ratkaisua Vaasan sairaanhoitopiirin ympärille. Ratkaisun on tarkoitus toimia askelena maakuntamalliin, jollaista myös Rinteen hallitus suunnittelee.

– Suurin ongelma on epätietoisuus koko isosta kokonaisuudesta. Mielestäni tämän ison ratkaisun osalta kunnat on asetettu epäreiluun asemaan. Meidän pitäisi pystyä katsomaan johonkin kristallipalloon ja tehdä erityyppisiä päätöksiä, Rikala sanoo.

Myös Tapio Nyystiä harmittaa uudistuksen seisominen paikoillaan.

– Nyt uudistus on painottunut Uudellemaalle.

– Joulukuussa pitäisi kaikkien jäsenkuntien lausua, ovatko valmiita hyväksymään päivitetyn perussopimuksen, hän viittaa alueellisiin suunnitelmiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa erikoissairaanhoidon palvelujen lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtymiseen alueelliseen ratkaisuun.

Pohjanmaan kuntien lausuessa alueellisista jatkoaskelista valtakunnalliset jatkoaskelet ovat vielä hämärän peitossa Uudenmaan askelia odotellessa.

Sote-uudistuksessa ”taaplaamista”

Kuntien epätietoisuuden välittömään helpotukseen sote-uudistuksessa Laihian kunnanjohtaja Juha Rikala ei usko. Uudistuksen seuraaminen vuosikausia läheltä on opettanut varovaiseksi toiveissa, jopa kyyniseksi.

Rikalan mielestä ensin pitäisi tehdä ihan oikea parlamentaarinen päätös siitä, mitä tavoitellaan ja sitten pyrkiä sitä kohti yhdessä. Kun suunta olisi yhdessä sovittu, myös mahdolliset perustuslailliset haasteet selätettäisiin yhdessä.

– Nyt tämä on eräänlaista kisaamista. Pahaa pelkään, että yhä taaplataan ees ja takas. Ja tällä yhteiskunnalla ei ole taaplaukseen varaa.