Yksityiset pelkäävät julkisen sektorin etulyöntiasemaa sotessa
Yksityinen sektori pitää olennaisena sitä, miten kansalaiset kirjataan alkuvaiheessa eri palveluntuottajien asiakkaiksi.
Mehiläisessä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisulkoistuksista vastaava johtaja Lasse Männistö vahvistaa, että yksityinen sektori tuskin lähtee aktiivisesti tarjoamaan avoterveydenhuollon palveluja, jos sote-uudistuksessa kaikki kansalaiset kirjataan nykyisen terveysasemansa työn jatkajan asiakkaiksi, elleivät itse toisin ilmoita.
Tämän käsityksen esittää THL:n tutkimuspäällikkö Timo T. Seppälä blogissaan.
Männistön mukaan vain täysi kilpailuneutraliteetti mahdollistaa kilpailun ja valinnanvapauden toteutumisen.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kaksi peruskysymystä
Ratkaisevia kysymyksiä yksityisen sektorin osallistumiselle on Männistön mukaan kaksi.
Ensimmäinen on se, kirjataanko kansalaiset automaattisesti nykyisen julkisen terveysasemansa pohjalle muodostettavaan yksikköön, ellei itse kukin itse erikseen toisin ilmoita, vai tapahtuuko kirjaaminen vasta sen perusteella, mitä ihminen itse päättää.
Toinen kysymys on se, lasketaanko kapitaatiokorvaus sen mukaan, että nykyisten julkisen terveyspalvelujen kulut jaetaan koko väestömäärällä vai jaetaanko kulut sen henkilöluvun mukaan, joka palveluja tosiasiassa käyttää.
Männistön tietojen ja Mehiläisen kokemusten mukaan nykyisin julkisen sektorin terveyspalveluja käyttää paikkakunnasta ja alueesta riippuen 30−65 prosenttia eli keskimäärin karkeasti puolet kansalaisista.
Kapitaatiokorvaus on palvelujen tuottajan saama korvaus kansalaista kohden.
Valinnanvapauden pohja tuhoutuisi
Jos ihmiset kirjataan nykyisen julkisen sektorin mukaan muodostettavan yksikön asiakkaiksi, nämä yksiköt saavat kapitaatiokorvauksen myös niistä asukkaista, jotka eivät näitä palveluja käytä, vaan ovat esimerkiksi työterveyshuollon piirissä. Ei ole luultavaa, että he näkisivät oma-aloitteisesti sen vaivan, että vaihtaisivat palveluyksikköä, jota kuitenkaan eivät käytä.
– Tämä asetelma estäisi valinna vapauden, sanoo Männistö.
– Lisäksi asetelma olisi vastoin kilpailuneutraliteettia, mitä kilpailulakikin edellyttää.
Yksityinen sektori lähtee siitä, että joko jokainen ihminen laitetaan tekemään valinta uudistuksen alussa eri palveluntarjoajien välillä ja kapitaatiokorvaus osoitetaan sen mukaan, tai sitten korvaus maksetaan vasta sitten kun ihminen on jotain valitsemaansa palveluntarjoajaa käyttänyt ja siten sen asiakkaaksi ilmoittautunut.
– Yksi vaihtoehto on jakaa asukkaat tasapuolisesti kaikkien palveluntuottajien kesken, Männistö lisää.
Kapitaation laskentaperuste ratkaisevaa
Toinen oleellinen kysymys on se, miten kapitaatiokorvauksen suuruus määritellään.
Männistön mukaan kapitaatiokorvauksen laskentaperusteissa nykyisen julkisen terveydenhuollon kustannukset pitää jakaa palveluja tosiasiassa käyttäneiden kesken, ei koko väestömäärällä.
– Laskennassa tulee huomioida myösihmisten ikä, sairastavuusja alueellinen sijainti, Männistö painottaa.
– Elleivät nämä edellytykset täyty, ei valinnanvapauden voi ennustaa toteutuvan ainakaan lhitulevaisuudessa, hän jatkaa.
Suurkuluttajat etsivät vaihtoehtoja
THL:n Seppälä olettaa, että kapitaatiokorvaukset maksetaan lähtökohtaisesti julkisen sektorin toimijalle, kunnes ihminen toisin ilmoittaa.
Hän olettaa, että 90 prosenttia palveluista käyttävä kymmen prosenttia olisi markkinoille tuleva joukko, joka etsisi vaihtoehtoja myös yksityiseltä sektorilta. Sen sijaan se 90 prosenttia, joka käyttää kymmenen prosenttia palveluista, ei kovin pian etsi uutta palvelun tuottajaa eikä muutenkaan reagoisi asiassa, jolloin heistä maksettava kapitaatiokorvaus menisi julkisen sektorin toimijalle.
Kaksinkertainen tuotto
estää kilpailun
Männistö painottaa, että kilpailulta tuottajien välillä putoaa pohja, jos julkisen sektorin toimijat saavat kilpailuedun, joka käytännössä tarkoittaa kaksinkertaista tuottoa.
– Tietenkään yksityinen sektori ei silloin voi toimia.
Kaksinkertaisuus tulee siitä, että palveluja käyttämättömiä asukkaita on puolet, mutta heidän kapitaatio-osuutensa tulisi käytännössä julkisen sektorin toimijalle. Julkisen sektorin toimija siis saisi korvauksen sekä hoitamistaan ihmisistä että hoitamattomista.
Yksityinen sektori ei saisi hyväkseen korvausta näistä, jotka eivät käytä palveluja – mutta ehkä eniten työtä vaativat asiakkaat.
Männistö huomauttaa, että avoterveydenhuolto joka tapauksessa on vain osa sote-palveluista ja siitä, mitä yksityinen sektori pystyy terveydenhuollossa tarjoamaan. Hän painottaa erityisesti perustason erikoissairaanhoidon valinnanvapauden tärkeyttä.
– Osa erikoissairaanhoidon kustannuksista voitaisiin laskea mukaan sote-keskusten kapitaatiohintaan, jolloin saataisiin kilpailua perustason erikoissairaanhoitoon järkevällä mekanismilla, Männistö katsoo.
Aiheesta aiemmin Kuntalaehdessä täällä.
Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista ja kapitaatioperiaatteesta, pitää ottaa huomioon, että nämä palvelut ovat muutakin kuin lääkärillä käynti tai perustason erikoissairaanhoito. Kansanterveystyöhön kuuluvat myös neuvolat, kouluterveydenhuolto, perheneuvolat, mielenterveystyö, kotisairaanhoito kotihoidon osana, lääkinnällinen kuntoutus yms. kuntoutus, suunterveydenhuolto erilaisesta sosiaalityöstä puhumattakaan. Minusta tuntuu, että mehiläiset ja terveystalot eivät tosiasiassa ole kiinnostuneita kansanterveystyön kokonaisuudesta.
Jonkun vastuulla täytyy kansanterveyden väestöstrateginen työn käytäntö olla. Se syntyy paikallisesti integroiduilla palveluilla. Mihin on kadonnut se ”yhden luukun periaate”, josta uudistuksen alkuvaiheessa paljon puhuttiin. Luulin tuolloin sen tarkoittavan ”yhtä luukkua” asiakkaalle.