Yli 65-vuotiaat nähdään usein taakaksi huoltosuhteelle, mutta uusi selvitys kyseenalaistaa perinteisen ikäajattelun. Kuva: Ville Miettinen

Suomen väestö kuuluu maailman ikääntyneimpiin, ja 2010-luvun aikana syntyvyys aleni neljänneksellä. Samalla Suomen väestökehitys erkaantui monin tavoin muiden pohjoismaiden väestökehityksestä.
Tällä hetkellä Suomessa syntyy keskimäärin alle 1,4 lasta naista kohti ja ilman maahanmuuttoa väestö vähenisi.

Syntyvyyden voimakas aleneminen heikentää julkisen talouden rahoituspohjaa ja kasvattaa eriarvoisuutta. Samalla vanhusväestön viimeisten elinvuosien korkeampi palveluntarve moninkertaistuu 20 vuoden sisällä.
Valtioneuvosto julkaisi 10. maaliskuuta selvityksen 2020-luvun väestöpoliittisista haasteista ja mahdollisuuksista. Selvitys tarkastelee nykyiseen tilanteeseen johtaneita syitä ja esittää linjauksia väestönkehityksen turvaamiseksi.

– Tavoitteena on tehdä ihmisoikeuksia kunnioittavaa väestöpolitiikkaa, jolla tuetaan ihmisten omien lapsitoiveiden toteutuminen ja turvataan kaikille hyvät viimeiset elinvuodet, valtionneuvoston kanslian johtava asiantuntija, Anna Rotkirch sanoo.

Alueelliset erot suuria

Koko Suomen väestö ikääntyy, mutta eri alueet kohtaavat väestön vanhenemisen eri tahdissa. Myös kokonaishedelmällisyysluku laski kaikkialla, mutta lähtötasossa oli eroja. Alhaisinta syntyvyys on suurimmissa kaupungeissa ja Itä- sekä Pohjois-Suomessa, suurinta taas Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa.

Yksittäisten kuntien välillä vaihtelu on suurta myös alhaisen syntyvyyden vuoksi.
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä ohittaa alle 25-vuotiaiden määrän vuonna 2027.

Näin on kuitenkin käynyt jo nyt kymmenessä maakunnassa. Kahdeksassa Keski- ja Itä-Suomen maakunnassa myös yli 75-vuotiaiden asukkaiden määrä menee vuosina 2028–2038 alle 25-vuotiaiden määrän ohi.
Lapsettomuuteen liittyvien syiden eroista eri alueilla ei Rotkirchin mukaan ole tarpeeksi tietoa. Sen sijaan selvää on se, että oma asuinpaikka vaikuttaa vahvasti lastensaantisuunnitelmiin.

– Lähiympäristö on syntyvyyden kannalta se kaikkein ratkaisevin asia.

Tutkimusten perusteella päätökseen lasten hankinnasta vaikuttavat luonnollisesti kotipaikan palvelut, työmahdollisuudet ja asunnon saanti, mutta myös muiden ihmisten esimerkki ja ympäristön ilmapiiri.

– On selvinnyt, että jos jollain alueella on esimerkiksi Twitterissä paljon myönteisiä julkaisuja lapsista, nostaa se syntyvyyttä. Myös se, että naapurustossa syntyy paljon lapsia, vaikuttaa lapsilukuun, Rotkirch sanoo.

Rotkirchin mukaan olisi tärkeää, että kunnat saisivat lisää tietoa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat juuri omien asukkaisen perhesuunnittelmiin.

– Jos olisin kunta- tai maakuntajohtaja lähtisin miettimään, miltä lapsen hankintaan liittyvät huolet näyttävät omalla alueella. Ihanteellista olisi, että hyvinvointialueet voisivat tuottaa alueen kunnille tietopohjaa väestöpolitiikan tueksi.

Avointa keskustelua väestötavoitteista

Vaikka syntyvyys nousisi, ei se riitä kääntämään Suomen väestökehityksen suuntaa. Nyt lapsia saavat ikäluokat ovat itsekin pieniä. Siksi väestörakenteen muutokseen on varauduttava monipuolisin keinoin.
Selvityksen perusteella työllisyysasteen ja tuottavuuden nostaminen on vahvin yksittäinen tapa lieventää ikääntyvän väestön taloudellisia haasteita. Lisäksi väestön uusiutuminen edellyttää tulevaisuudessa myös nykyistä suurempaa nettomaahanmuuttoa. Tällöin maahanmuuttajien onnistunut kotouttaminen on keskeisessä asemassa.

Rotkirch toivoo, että Suomessa käytäisiin avoimempaa keskustelua väestökehityksestä ja siihen liittyvistä tavoitteista. Halutaanko esimerkiksi, että väestö kasvaa? Mikä olisi sopiva hedelmällisyysluku?
Tällä hetkellä Suomi ei ole asettanut kansallisia maahanmuutto- ja syntyvyystavoitteita.

– Molemmat aiheet ovat latautuneita, eikä niistä uskalleta puhua tarpeeksi. Mutta emme voi vaieta siitä, miten me konkreettisesti varaudumme väestön ikääntymiseen, Rotkirch sanoo.

– Hämmästyttävän usein kuulee sanottavan, ettei väestön väheneminen ole ongelma, koska maailmassa on paljon ihmisiä. Siinä ei ole mitään järkeä. Se, että väestö kasvaa Intiassa, ei ratkaise ongelmia Kuhmossa.

Ikääntyminen ajateltava uusiksi

Selvitys kyseenalaistaa myös perinteisen ikäajattelun. Kansanterveyden parantumisen myötä ihmiset ovat toimintakykyisiä yhä pidempään. Silti tilastoissa kaikki yli 65-vuotiaat niputetaan usein yhteen.

– Yli 65-vuotiaiden niputtaminen yhdeksi ikäryhmäksi on suunnilleen yhtä hyödyllistä, kuin jos 0–30-vuotiaat katsottaisiin samaan elämänvaiheeseen kuuluviksi, Rotkirch sanoo.

Selvityksessä esitetäänkin, ettei työllisyyspolitiikassa, kuntoutuksessa tai jatkuvassa oppimisessa ole enää syytä asettaa ylärajaksi 65 ikävuotta.

Selvitysmiehen tukena olleen itsenäisen tiedepaneelin puheenjohtaja, gerontologian professori Marja Jylhä pitää selvitystä ikääntyvän väestön näkökulmasta myönteisenä ja jopa radikaalina.

– Nopeimmin vaikuttava toimenpide huoltosuhteen heikkenemiseen on, että lopetettaisiin myöhäiskeski-ikäisten kohteleminen vanhoina, Jylhä sanoo.

– Tutkimustiedon perusteella ei ole mitään järkeä nimetä 65–74-vuotiaita vanhoiksi, sillä kyse on pääsääntöisesti terveistä, itsenäisistä ja työkykyisistä ihmisistä.

Yli 65-vuotiaat nähdään usein rasitteena huoltosuhteelle, mutta käytännössä moni ikääntynyt tekee yhteiskunnalle arvokasta työtä esimerkiksi omaishoitajana, lastenlasten kasvatuksessa tukien tai järjestötoiminnassa, Jylhä muistuttaa.

Yhteiskunnasta tulisi hänen mukaansa poistaa ikääntyneiden osallistumista vaikeuttavat ja estävät asiat. Nykytilanteessa ikäsyrjintä näkyy lähes kaikkialla: jopa monissa mielipidemittauksissa yli 70- tai 80-vuotiaita ihmisiä ei huomioida lainkaan.

– Ikäsyrjinnän elementit pitäisi saada poistettua, koska ne ovat tavattoman haitallisia, Jylhä sanoo.

Esimerkiksi kuntoutuspsykoterapian yläikäraja on tällä hetkellä 67 vuotta. Monella tämän ikäisellä on kuitenkin edessään vielä vuosikymmeniä, joiden aikana olisi kyettävä oppimaan uusia taitoja ja elettävä hyvää elämää.

Työurien pidentämien

Työurien pidentämisestä on puhuttu jo pitkään. Lainsäädäntöä ja eläkeikiä on muutettu, mutta muutoksia kaivataan myös Suomen työkulttuuriin ja työnantajien asenteisiin, Jylhä arvioi.

– Tällä hetkellä työelämä on Suomessa vaativaa ja aikaa vievää. Usein, jos et pysty osallistumaan sataprosenttisesti, herää kysymys siitä voitko osallistua lainkaan.

Jylhän mukaan on myös tärkeää muistaa, että eri ammattikunnat ja sosioekonomiset ryhmät ovat eri asemissa, kun puhutaan työuran pidentämisestä.

– On aika varmaa, että osa ihmisistä kokee keskustelun työurien pidentämisestä kohtuuttomana. Tällöin on erotettava toisistaan ikääntyminen, työolot ja terveys, Jylhä sanoo.

– Se että ihminen ei 65-vuotiaana kykenisi työskentelemään yksin ikääntymisen vuoksi, on harvoin totta. Sen sijaan, jos työolot ovat liian raskaat, on mahdollista, ettei ihminen jaksa tehdä pitkää työuraa.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Yksi syrjinnän muoto on se, että työnantaja ei saa Kela-korvausta yli 68 vuotiaiden työntekijöiden työterveydenhuoltokustannuksista.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*