Harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta ei ole sidottu tiukasti kaavamaisiin perusteisiin – "Voi olla enemmän kuin yhden veroprosentin tuotto"
Voi olla lukuisia syitä siihen, minkä takia saa tai ei saa valtionosuuden harkinnanvaraista korotusta. Päätöksiä ei perustella, Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen vastaa. Kuva: Markus Sommers
Kuntaliiton eritysasiantuntija Olli Riikonen kertoo, että harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta myönnettiin viime viikolla saman verran kuin edellisinä vuosina.
Kunnille myönnettiin yhteensä kymmenen miljoonaa euroa.
– Myös vuosina 2022 ja 2023 myönnettiin 10 miljoonaa. Koronavuotena 2020 myönnettiin 60 miljoonaa ja sitä seuraavana vuonna 30 miljoonaa.
Poikkeuksellisia koronavuosia edeltänyt – vuosi 2019 – oli kunnille taloudellisesti vaikea.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Silloinkin kunnat saivat 10 miljoonaa euroa.
Myös ensi vuonna kunnille on luvassa kymmenen miljoonaa euroa.
– Potti on pieni verrattuna valtionosuuksien kunnille kohdistuvaan kokonaismäärään, joka tänä vuonna on 3,3 miljardia.
Edes 50 tai 100 miljoonaakaan ei olisi kummoinen siivu kuntataloudessa.
– Harkinnanvarainen valtionosuuden korotus on pieni, mutta tärkeä osa kuntien rahoituskokonaisuutta.
Kuntaliiton erityisasiantuntijan mukaan harkinnanvarainen valtionosuuden korotus puolustaa paikkaansa valtionosuusjärjestelmässä.
– Valtionosuusjärjestelmässä on etenkin sote-uudistuksen jälkeen pahoja valuvikoja ja yksittäisten kuntien taloudessa voi muistakin syistä tapahtua yllättäviä tilanteita, joiden kaatuminen kunnan yksin kannettavaksi olisi kohtuutonta.
– Siksi on hyvä, että järjestelmässä on rahoitusmekanismi, jota ei ole sidottu tiukasti kaavamaisiin perusteisiin.
Ei apua jatkuviin ongelmiin
Tänä vuonna 30 kunnalle myönnettiin harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta.
Korotusten asukaskohtainen vaihteluväli alkoi 50 eurosta ja päättyi 200 euroon.
Keskimäärin korotusta myönnettiin 97 euroa asukasta kohden.
– Yksittäisen kunnan kannalta 200 euroa asukasta kohti voi olla enemmän kuin yhden veroprosentin tuotto.
Harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta voidaan lain mukaan myöntää kunnalle, joka tarvitsee lisätukea ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi.
Pysyvien ongelmien hoitamiseen harkinnanvaraista ei ole tarkoitettu.
– Ainakaan siihen ei voi luottaa, että harkinnanvaraiset valtionosuudet vuodesta toiseen pelastavat.
Haettu summa oli tänä vuonna yhteensä 86,7 miljoonaa euroa.
– 72 kuntaa haki harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta.
Euromääräisesti korotusten vaihteluväli alkoi 58 000 eurosta ja päätyi miljoonaan euroon, jonka saivat sekä Sotkamo että Ähtäri. Eli kahdelle kunnalle ohjautui yhteensä viidennes (2 miljoonaa) jaettavista rahoista.
Harkinnanvaraista hakeneista valtaosa oli alle 10 000 asukkaan kuntia.
Isot eivät saaneet
Olli Riikonen huomautti ennen harkinnanvaraisista korotuksista saatuja päätöksiä Kuntaliiton sivulla julkaistussa blogikirjoituksessaan, että hakijoiden joukossa oli viisi yli 40 000 asukkaan kaupunkia tänä vuonna.
Hyvinkää, Kouvola, Kokkola, Mikkeli ja Järvenpää eivät saaneet mitään.
– Harkinnanvaraista korotusta saaneet kunnat tekivät pääosin miinusmerkkisen tuloksen. Ja ne, jotka eivät saaneet, tekivät plusmerkkisen tuloksen, Riikonen vastaa Kuntalehdelle.
Tässä mielessä joukosta erottautui muun muassa Alavuden kaupunki, joka sai harkinnanvaraista korotusta.
– Alavuden kaupungilla oli plusmerkkinen tilinpäätös.
Alavuden kohdalla hakemuksen puoltamista vauhditti kenties punaisella oleva lainanhoitokate.
Esimerkiksi Liminka oli 85 euroa pakkasella asukasta kohti, eikä saanut valtionosuuden harkinnanvaraista korotusta.
Haetaan eri syistä
Riikonen ei pidä ollenkaan hätkähdyttävänä sitä, miten paljon enemmän pienet kunnat hakivat isoihin verrattuna harkinnanvaraista.
– Tämä on normaali tilanne jo siitä syystä, että kahdessa kunnassa kolmesta on alle 10 000 asukasta. Vuosi 2023 – jonka tuloksella on kuitenkin tarkastelussa tärkeä merkitys – oli kunnille pääsääntöisesti vahva. Kaikki isommat kaupungit tekivät ylijäämäisen tuloksen.
Osa kunnista ei hakenut harkinnanvaraista, vaikka tilikauden 2023 tuloksen perusteella ja vertailukelpoisesti katsottuna niin olisi voinut olettaa.
– Ehkä halutaan näinkin viestiä, että pärjätään omin voimin, eikä olla avun tarpeessa.
Toisaalta kyse voi olla esimerkiksi siitä, että vaikka tilinpäätöksistä saatavat tiedot puoltaisivat harkinnanvaraisen saamista, niin sitten ei muuten täytetä korotuksen ehtoja.
Valtionosuuden korotuksen myöntämisen ehtona on, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi.
– Eikä talouden tasapainottamissuunnitelma voi olla pelkästään virkamiesten pöytälaatikkoraapustus, vaan se on pyöräytettävä valtuuston kautta.
Korotus on tarkoitettu osaksi kunnan muita talouden tervehdyttämistoimia, joihin kunnan on syytä varautua korotuksesta riippumatta.
Eikä korotus saa aiheuttaa vastaavan suuruista lisäystä kunnan omassa päätäntävallassa oleviin menoihin.
Harkinnanvaraista on saatettu hakea, vaikka sen saaminen vaikuttaisi epätodennäköiseltä, Riikonen arvioi katsoessaan hakijajoukkoa.
– On ehkä haettu sillä ajatuksella, että ei se ota, jos ei annakaan.
Sekään ei ihan täysin pidä paikkaansa, erityisasiantuntija huomauttaa.
Hakemus vaatii työtä sekä lähettäjältä että sen vastaanottavalta taholta.
– Voi antaa huonon kuvan kunnan tunnuslukujen tulkintataidosta, jos vahvalla tuloksella ja taseella porskuttava kunta lähtee vähistä rahoista osuutta vaatimaan.
Lue myös:
