Heikentynyttä työkykyä ei tunnisteta riittävästi
Syrjäytyminen tuo oman suuren haasteensa työllistämiseen. Monella pitkään työttömänä olleella syrjäytymisen prosessi on jo käynnistynyt, Raija Kerättären väitöksessä todetaan. (Kuva: Ville Miettinen)
Työttömien työkyvyn arviointia käsittelevässä LL Raija Kerättären väitöskirjatyössä havaittiin, ettei työttömien heikentynyttä työkykyä ja kuntoutuksen tarvetta riittävästi tunnisteta tavanomaisissa palveluissa.
Väitöstyö koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Siinä arvioitiin kolmesta työvoiman palvelukeskuksesta (Oulu, Raahen seutukunta ja Kainuu) arvioitaviksi ohjattujen asiakkaiden ja yhden kunnan (Paltamo) kaikkien työttömien työkykyisyys ja kuntoutustarve.
Työkyvyn arvioinnissa tulisi nykyistä systemaattisemmin tulisi hyödyntää monialaisessa verkostossa oleva asiakastieto ja asiakkaan omat näkemykset. Puutteellisella arvioinnilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
”Sairauslähtöinen työkyvyn arviointi (—) johti siihen, että useita toimintakykyä jarruttavia tekijöitä jäi tunnistamatta ja huomioimatta kuntoutussuunnitelmassa. Näitä olivat kognitiivisen toimintakyvyn heikkoudet, syrjäinen asuinpaikka ja elämänkokemuksiin liittyvä epävarmuus”, väitöskirjan esimerkkitapauksessa todetaan
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
”Asiakkaan toimintakyvyn kokonaisuuden huomiotta jättäminen oli johtanut alikuntoutukseen (ylävartalon liikkuvuuden ja lihastasapainon heikkouden kuntoutustarvetta ei oltu tunnistettu), väärinkuntoutukseen (kognitiivisen tilan aiheuttamia rajoituksia ei oltu huomioitu ammatillisen kuntoutuksen suunnitelmissa) 75 ja ylikuntoutukseen (hartiahieronta).”
Työkyvyn arviointiajankohdan tietojen lisäksi käsitys elämänkulun aikaisesta toimintakyvystä valaisee tutkittavan mahdollista syrjäytymiskehitystä ja sen riskejä, mutta myös toimintakyvyn yksilöllisiä ja kontekstuaalisia voimavaroja.
– Jos esimerkiksi nuorella on useita keskeytyneitä ammattikoulutuksia eikä hänellä ole ollut koskaan ikäistään ystävää, toimintakyvyn historia viittaa selvään poikkeavuuteen ja tarkemmat tutkimukset ovat tarpeellisia yksistään jo näiden tietojen perusteella, Kerättären väitöstyössä todetaan.
