Katri Kulmuni huolestui alueellisesta tasa-arvosta ja vaatii työllistämistoimiin rivakoitumista
Kuva: Laura Oja
- Samalla, kun työttömät suomalaiset tarvitaan töihin, myös ulkomailta tulevalle työvoimalle on tarvetta entistä enemmän, muistuttaa Katri Kulmuni, joka vaihtoi elinkeinoministerin salkun valtiovarainministerin salkkuun hallituksen vaihdoksen yhteydessä.
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni peräänkuuluttaa alueellisesta tasa-arvosta yhteisymmärrystä ja konsensusta muiden Pohjoismaiden tapaan.
– Minusta on hyvin erikoista, että jos Suomi on muuten hyvin tasa-arvoinen maa, eikö alueellinen tasa-arvo olisikaan perustavanlaatuinen lähtökohta, hän tivaa Kuntalehden haastattelussa.
Kuntalehti haastatteli Kulmunia ennen hallituskriisiä, jolloin hän oli vielä elinkeinoministeri. Hallituksen vaihdon yhteydessä vaihtui myös Kulmunin ministerisalkku. Elinkeinoministeri on nyt valtiovarainministeri.
Kulmuni ei ole täysin tyytyväinen oman puolueensakaan aluepoliittisiin linjauksiin viime vuosina, mutta hänen mielestään keskusta pitää selvimmin esillä alueellista tasa-arvoa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Meille se on olemassaolon edellytys, mutta olemme yksin asian kanssa.
Työllistäminen tuo kovia paineita hallitukselle. Kulmunin mielestä tilanne vaatii kansallisesti enemmän toimia.
– Rivakoitumista tarvitaan.
Kulmuni odottaa paikalliseen sopimiseen helpotuksia ja poistaisi ”byrokratialoukun”, joka on hänestä iso työllistämisen este. Ihmisten pitäisi pystyä ottamaan vastaan pätkätöitäkin ilman pelkoa mahdollisista etuuksien menetyksistä, hän korostaa.
Suomalaisten ei pidä myöskään torjua ulkomaalaista työvoimaa.
– On parempi firmalle, että siellä on työntekijöitä kuin se, ettei siellä ole työntekijöitä ja laitetaan lappu luukulle.
Keskustan kannatus on ollut syksyn mittaan ennätyksellisen alhaisissa lukemissa. Kuntavaaliehdokkaiden hankinta on Kulmunin mukaan kuitenkin täydessä vauhdissa.
– Keskusta tietenkin tavoittelee sitä, että meillä on taas kaikista eniten ehdokkaita.
Lue Katri Kulmunin laaja haastattelu tuoreesta Kuntalehdestä 12/2019.
Tasa-arvoa joka hehtaarille? Vai pitäisikö yhteisten varojen jakamisessa ihmisten sijoittumisen olla kuitenkin pinta-alaa määrävämpi tekijä.
Kyllä Suomessa työvoimaa on, mutta mieluimmin otetaan halpaa työvoimaa pimeästi muutamaksi hetkeksi sillon tällön, kun muuten pitäisi oikeasti palkata. Onpa nuorelle sanottu suoraan että naapurimaasta saa halvempaa työvoimaa, ei kannata sinua palkata.
Ja kuinka paljon on kantasuomalaisia insinöörejä töissä huoltoasemilla kahvia myymässä, kun niitä urapolkuja järjestetään pääsääntöisesti maahanmuuttajille.
Kaipaan alueellista tasa-arvoa puolustavassa keskustelussa edelleen perusteluita sille miksi historiallisista syistä aikoinaan koko nykyisen valtakunnan alueelle levitettyä väestöä tulisi kannustaa pysymään Kustaa Vaasan verotuksellisista syistä määräämillä alueilla? Itse pääkaupunkiseutulaisena en haluaisi olla rahoittamassa ihmisten omaehtoista ”eristäytymistä” syrjäisemmille seuduille, mutta onko tämä kuvitelmani siitä että ”minun rahoillani siellä saadaan palveluita” väärä? Miten maakunnat ja syrjäisemmät seudut tosiasiallisesti vaikuttavat kansantalouteen ja osallistuvat tulonsiirtoihin? Voitaisiinko hyväksyä malli jossa aktiiviväestö keskittyy sinällään ympäri maata sijoitettuihin, mutta vahvasti rannikko- ja Etelä-Suomi painotteisiin kasvukeskuksiin ja todetaan vaan suoraan että sorry, rahat eivät nyt tule riittämään siihen että yhteiskunta voisi tukea muualla asumista samalla palvelu- ja infrastruktuuritasolla kuin taajamissa?
Itä- ja Pohjois-Suomi voi aika hyvin Yliopistoineen. Pahimmat ongelmat ovat Kymen ja Etelä-Savon maakunnissa. Sinne tukea.
Mikelle!
Ilmeisesti olet kasvukeskuksessa tai kehä kolmosen sisäpuolella kasvanut koko ikäsi, koska annat ymmärtää, että sinun, toisin sanoen”teidän verorahoilla rahoitetaan palvelut haja-asutusalueille”. Mitkä palvelut? Sivistystoimen ja terveys-ja sosiaalipuolen palveluita karsitaan koko ajan, siirtämällä ne kunta-taajamista kaupunkeihin säästöihin vedoten. Palveluiden keskittäminen entisestään vie mukanaan hyvin nopealla aikavälillä kunta-taajamista loputkin palvelut kuten apteekit ja kaupat. Kun julkista liikennettä ei ole ja kaikilla ei ole autoa, palveluiden luokse pääseminen on todella vaikeaa, monelle lähes mahdotonta. Olet mitä ilmeisimmin unohtanut, että myös ne jotka asuvat syrjässä suurista kasvukeskuksista tekevät työtä yrityksissä yhteisen hyvän eteen. Puhumattakaan viljelijöistä jotka tuottavat teille puhtaita suomalaisia elintarvikkeita lähes kellon ympäri joka päivä. Tässä sinulle perusteita!
Paljon on vielä auki. Uuden maan Hallitusohjelmassa mainitaan sana ”SELVITETÄÄN” yhteensä 130 kertaa. Kaikki toivo asetettu maan työllisyyskehitykseen. Missä on erillisselvitys ”Lex-Rautavaara”? Kaikkein paras vaihtoehto on säätää ”Lex-Rautavaara” eli erillislaki pitkien välimat-kojen ja harvaanasutuille eli Harva-kunnille. Pitkillä väli-matkoilla ja harvalla asutuksella on suora merkitys kunnan palvelukustannusten muodostumiseen.
Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, ihmiset seisovat, koripallokenttä, lapsi ja ulkoilma
Voi hyvänen aika….onko Suomi muuttunut noin itsekkääksi maaksi. Siltä näyttää noista kirjoituksista.
Tahtooko pääkaupunkiseutu halpuuttaa muun Suomen.
Ei kaikki tahdo survoutua pääkaupunkiseudulle.
Muutenkin Suomesta tulossa heikompien hädästä piittaamaton maa. En tätä päivää ole halunnut nähdä.
Samoin hallitustyöskentely – oppositio aivan mahdoton….hallitukselle ei anneta edes työrauhaa. Tälläinen menettely enteilee maallemme itse järjestämäämme pahaa. Jos heikompia riittävästi sorretaan, he ryhtyvät barrikaadeille….jo Euroopassakin on selkeästi nähtävissä.
Aika tympeältä ja kaksinaamaiselta kuulostavat vaatimukset alueellisesta tasa-arvosta keskustalaisen ministerin suusta. Edellinen Sipilän hallitus niin keskustavetoinen kuin olikin. ei juuri maaseutua huomioinut. Olisi silloin ollut aihetta vaatia muutosta.
Arjalle tiedoksi, että Siplän keskustavetoinen hallitus ei leikannut kuntien rahoitusta, ei uhkaillut maaseudun lukioita, ei nakertanut maakuntien yliopistoja, jakoi rahaa maaseudun tiestön korjauksiin enemmän kuin mikään hallitus Kekkosen jälkeen, korotti pieniä eläkkeitä, jotka ovat tyypillisiä maaseudulle, korotti pienimpiä päivärahoja, jotka ovat tyypillisiä maaseudulle, piti huolen siitä, että kaikkialla Suomessa, kaikissa maakunnissa on työpaikkoja. Lisäksi kamppaili voimallisesti alueellisen itsehallinnon ja soten puolesta, joka olisi taannut terveydenhoidon maaseudulle. Sipilän hallitus ei suostunut lihaveroon eikä metsänhakkuun rajoittamiseen. Tämän teki siitä huolimatta, että Rinteen Antti oli kokoomuksen kanssa sössinyt rahat.