TEM ei ole lämmennyt kaupunkiseutujen ehdotuksiin, että niiden vastuuta työllisyyspalvelujen järjestämisessä lisättäisiin maakuntauudistuksessa. (Kuva: Ville Miettinen)

Alueellisissa työvoima- ja yrityspalvelukokeiluissa vaikuttaa kuntien näkökulmasta olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mitä hallituksen linjaukset oikeasti käytännössä tarkoittavat? oli esiin nostettu ja keskustelua herättänyt kysymys kokeilujen käynnistystapahtumassa Kuntatalolla maanantaina.

– Kun pohditaan alueellisia kokeiluja, keskeinen kysymys on: Mitä pitäisi oikeasti tehdä että kokeillaan niitä asioita, että asiat menisi oikeasti eteenpäin myös maakuntauudistuksessa? sanoi Kuopion kaupungin TYP-johtaja Pirjo Oksanen puheenvuorossaan.

Oksanen muistutti, että kuntien ei ole mielekästä tehdä pari vuotta kokeiluja, joilla ei olekaan mitään virkaa maakuntauudistuksen astuessa voimaan.

Myöhemmin tilaisuuden aikana Oksanen toisti kysymyksensä kohdistaen sen oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille, ps.:

– Kokeillaanko nyt sellaista, mitä voi toteuttaa myös vuoden 2019 jälkeen?

Tähän kysymykseen Lindström ei halunnut vastata. Ministeri myönsi ettei tiedä vastausta varmasti.

– Toki olisin toivonut, että olisimme saaneet edes jonkinlaisen positiivisen signaalin siitä, että kuntien panostusta tarvitaan työllisyyden edistämisessä myös vuoden 2019 jälkeen. Sitä vain ei nyt näköjään haluta kuntakentälle antaa, Oksanen toteaa Kuntalehdelle.

Hän sanoi kuitenkin olevansa edelleen toiveikas, että ainakin isoja kaupunkeja tarvitaan myös jatkossa työllisyyden ja kasvun edistäjinä.

– Maakuntauudistuksessa monet asiat jäävät varmaankin lopulta maakuntien ja kuntien tai keskuskaupunkien tai kaupunkiseutujen väliseen sopimiseen. Jos näin on, niin silloin tietysti ministeriön valmistelu ja vaikutus tuleekin olemaan selvästi vähäisempi.

 

Palvelutuottajien löytyminen
ei ole itsestään selvää

 

Hallituksen tavoite on koota TE-palvelut ja yrityspalvelut julkiseksi kasvupalveluksi ja siten edistää niin yritysten menestymismahdollisuuksia kuin työllistämisen haasteisiin tarttumista.

Yhtenä keinona on esitetty työnvälityksen tulosperusteista pilottia jossa palvelun tuottaja saa päättää, millä keinoin asiakkaan työllistymistä parhaiten edistetään. Työllistymistä aiotaan edistää tarvittaessa yksityisten palvelutuottajien avulla.

Tuottajien löytyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Kuopion ja Sisä-Savon seuduilla on tehty työllisyyspalvelujen systemaattista kehittämistä reilut 10 vuotta., mutta edes rahalla ei ole saatu kaikkiin kuntiin palvelutuottajia, Oksanen kertoo.

Vuosina 2008-2010 yhteisiä palveluhankintoja kilpailutettaessa työllisyyspalveluja ei saatu suunnitelmien mukaisesti toteutettua edes Kuopiossa, Oksanen kertoo.

Viime vuonna päättyneessä edellisen hallituksen toimeenpanemassa työllisyyden kuntakokeilussa oli mukana Kuopio-pilotti, jossa hankittiin palvelusetelimenettelyn avulla työllistymisvalmiuksia kartoittavia palveluja, henkilökohtaista tukea työllistymiseen ja oppisopimuskoulutukseen sekä erilaisia työhön valmentavia palveluja.

Alkunihkeyden jälkeen Kuopiosta löytyi toistakymmentä palveluntuottajaa, mutta mitä kauemmaksi Kuopion torilta mentiin ja mitä pienemmästä kunnasta oli kysymys, sitä huonommin palveluntuottajia oli tarjolla.

– Suonenjoella ja Rautalammille, Tuusniemelle samoin kuin nykyisen Kuopion reuna-alueillekin Nilsiään tai Maaningalle oli haasteellista saada palveluntuottajia liikkumaan. Syykin on selvä: asiakkaita on vähän kerralla palveluissa ja palvelujen yksikkökustannukset kiipeävät todella korkealla. Tällaisten palvelujen  tuottaminen ei houkutellut.

Oksanen kertoo, että myös palveluntuottajan työpajoilla Kuopion reuna-alueilla palvelujen kannattavuus on koetuksella rajallisen asiakaskunnan takia.

– Maaningalta toiminta loppuikin kannattamattomana. Samanlaisen palvelutarjonnan ylläpitäminen ostopalveluna Kuopion kantakaupungissa ja reuna-alueilla entisissä kuntakeskuksissa vaatisi reuna-alueilla yksikköhintojen lähes tuplaamisen tai puhtaasti tuotantokustannuksiin sidotut kiinteät ja asiakasmääristä riippumattomat hankintasopimukset.

Nyt Pohjois-Savossa mietitään, mitä tämä järjestelmä markkinaehtoisena maksaa tulevaiuudessa.

– Ja miten käyt vaikeimmin työllistyvien – kuka pitää huolen heistä?

 

Haastatteluiden haaste on valtava

 

Hallituksen tavoitteena on haastatella työttömät kolmen kuukauden välein. Tarkoitus ei Lindströmin mukaan ole kiusata ihmisiä vaan päästä selville, mitä työttömälle kuuluu.

Tänään julkaistun tuoreimman tilaston mukaan työttömiä työnhakijoita on 329 500. Määrä on laskenut vuodentakaisesta 8 000:lla, mutta toisaalta pitkäaikaistyöttömien määrä on samana aikana kasvanut 12 000:lla.

Ministeri myöntää, että haastattelujen pyörittämisestä tulee haastavaa. Siihen tarvitaan työvoimaa. Hallitus pyörsi viime viikolla aikeensa palkata yrityksiä haastattelemaan työttömiä.

Kehittämispäällikkö Erja Lindberg Kuntaliitosta näkee, että kuntien osaaminen tulee ehdottomasti ottaa mukaan haastatteluihin.

– Haaste on valtava. Esimerkiksi kuntien TYP-palvelut, työllisyyttä edistävät palvelut, ovat ehdottomasti sellaisia joiden pitäisi päästä tekemään haastatteluja, jos aiotaan että se on muutakin kuin pelkkä haastattelu ja oikeasti johtaa johonkin, Lindberg sanoo Kuntaliiton toimitusjohtajan Jari Koskisen videoblogissa.

Vastauksia, täsmällisiä tietoja, tähän kuten moneen muuhun valtavaan kysymykseen odotetaan kiihkeästi kunnissa.

– Tässä näytetään nyt vaadittavan pitkää pinnaan ja epävarmuuden sietokykyä. Toivottavasti maakuntauudistus jäsentyy loppuvuoden aikana ja saadaan oikeita vastauksia, Pirjo Oksanen sanoo.

Lue myös:

Tamperekin haluamassa erillisaseman

Lindström: Ei erillisasemaa muualle kuin pääkaupunkiseudulle

Rehn ja Lindström: Kasvun ja elinvoiman näkökulma maakuntauudistuksessa (esitys 6.10.)

TEM: Päätös työvoima- ja yrityspalvelujen alueellisista kokeiluista (23.6.)

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*