Kolmannes valtion työpaikoista Helsingissä
Kuva: Ville Miettinen
Keskustelussa koko Suomen pitämisestä asuttuna arvioidaan valtion roolia eri näkökulmista.
Aluepolitiikasta syntyi yhä jatkuva räväkkä keskustelu kun Yle kertoi, että valtaosa suomalaisista haluaa, että valtio pitää koko maan asuttuna. Yksimielisyyttä ei ole syntynyt siitä, edistääkö vai hidastaako valtio toimillaan kaupungistumista, eikä siitä, elättääkö jokin osa muuta maata. Joka tapauksessa kolmannes valtion työpaikoista on Helsingissä. Toisaalta kuntien valtionosuuksien tasausjärjestelmä leikkaa Uudenmaan ja lisää kaikkien muiden maakuntien tuloja.
Aluepolitiikan puolesta puhujat muistuttavat, että pääkaupunkiseudulla on yliedustus valtion työpaikoista.
Valtion työmarkkinalaitoksen analyytikko Juho-Pekka Jortama kertoo, että valtion budjetissa olevista 73 000 palvelusuhteesta Helsingissä sijaitsee 24 000. Espoossa ja Vantaalla näitä valtion työpaikkoja on yhteensä noin 4 000.
Vaikka Espoon ja Vantaan osuus valtion työpaikoista on mitätön Helsinkiin verrattuna, valtiolta palkkaa saavien osuus asukkaista ja siten näiden kaupunkien veronmaksajista on oletettavasti paljon suurempi.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteinen osuus valtion työpaikoista on 38 prosenttia, kun niiden osuus koko maan väestöstä oli 31.12.2016 tilanteen mukaan vajaat 21 prosenttia. Helsingin osuus valtion työpaikoista oli 33 prosenttia ja väestöstä 12 prosenttia. Työpaikkatiedot ovat huhtikuulta 2018.
Elättäjä vai ei
Yksi kiistanalaisimmista väitteistä on, että Uusimaa tai pääkaupunkiseutu elättää muuta Suomea. Tämän käsityksen perusteluksi esitetään tilasto, jonka mukaan kaikki muut maakunnat hyötyvät valtionosuuksien tasausjärjestelmästä, mutta Uusimaa kärsii.
– Uusimaa on tosiaan ainoa maakunta, jossa yhteenlasketut tasaukset ovat negatiiviset, sanoo valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Ville Salonen.
Tasausjärjestelmä leikkaa Uudenmaan kuntien peruspalveluihin maksettavia valtionosuuksia runsaat 581 miljoonaa euroa. Eniten järjestelmästä hyötyy Pohjois-Pohjanmaa, jonka kuntien valtionosuuksia järjestelmä nostaa vajaalla 190 miljoonalla eurolla.
– Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Uusimaa maksaisi mitään valtiolle tai toisille kunnille, vaan että Uudenmaan kuntien valtionosuuksiin tehdään tämän suuruinen vähennys. Uudenmaan kunnat saavat tästä huolimatta peruspalvelujen valtionosuuksia vuonna 2018 yhteensä noin 942 miljoonaa euroa, Salonen.
Se on runsaat 11 prosenttia koko potista, 8,5 miljardista eurosta.
Uusimaa ei yhtenäinen
Helsingin valtionosuudet putoavat tasausjärjestelmän johdosta 319 miljoonaa, Espoon 173 ja Vantaan 42 miljoonaa.
Mutta Uusimaakaan ei ole yhtenäinen saareke. Yhdeksän maakunnan 26 kunnasta hyötyy järjestelmästä. Hyötyjien joukossa ovat pienten kuntien lisäksi Lohja, Mäntsälä ja maakunnan suurin hyötyjä Raasepori, jonka peruspalvelujen valtionosuuksia järjestelmä kasvattaa 9,6 miljoonalla eurolla.
Ja myös muualla maassa on kuntia, joiden tuloa järjestelmä leikkaa, tosin vain 13. Suurista kaupungeista pääkaupunkiseudun lisäksi järjestelmä leikkaa vain Turun valtionosuuksia. Esimerkiksi Tampere, Oulu, Kuopio, Lahti, Jyväskylä ja Pori ovat hyötyjiä.
Kuntien verotuloihin ei kosketa
Valtionosuuksien tasausjärjestelmä perustuu kuntien laskennallisiin verotuloihin. Leikkaukset kohdistuvat käytännössä niihin kuntiin, joissa verotulot ovat keskimääräisä suuremmat ja joilla siis on paremmat toimintaedellytykset omasta takaa. Toisaalta näistä kunnista kertyy tietysti myös valtiolle keskimääräistä enemmän verotuloja, joista valtionosuudet maksetaan.
Salonen painottaa, että kaikki kunnat saavat pitää omat verotulonsa. Maksuliikenne kulkee kaikissa kunnissa valtiolta kuntiin päin.
Näin on myös Kauniaisissa, joka ainoana kuntana on peruspalvelujen valtionosuuksissa nettomaksaja. Myös se kuitenkin saa valtiolta rahaa, kun mukaan otetaan kotikuntakorvaukset sekä OKM:n maksamat osuudet.
Palvelut keskittyvät
Valtion palvelujen sijoittuminen on myös osa aluepoliittista keskustelua.
Posti, Kela, VR, oikeuslaitos ja moni muu valtion toiminto on vähentänyt toimipisteitään, mikä on vienyt sekä työpaikkoja että palveluja pienemmiltä paikkakunnilta.
Yliopistotasoisia laitoksia on eri puolilla maata, mutta kaksi suurinta, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto ovat pääkaupunkiseudulla, samoin Suomen ainoa taideyliopisto. Tiheää yliopistoverkkoa on pidetty aluepoliittisena ratkaisuna, josta toisten mielestä tieteen ja opetuksen taso kärsii. Toiset taas katsovat, että se takaa, että resurssit eri puolilta maata saadaan käyttöön.
Ylivertaiset kulttuuripalvelut
Kulttuuripalvelut ovat kiistatta pääkaupunkiseudulla ylivertaiset. Suomen ainoa, valtion rahoittama vakituinen ooppera on Helsingissä. Radion sinfoniaorkesterin kotipaikka on Helsingissä. Kansallismuseo, Ateneum, Kiasma, Designmuseo ja kuutisenkymmentä muuta museota tarjoavat palvelujaan pääkaupunkiseudulla, osa valtion ylläpitämiä, valtaosa muista valtion tukemia.
Alueellista tasa-arvoa haetaan tukemalla erilaisia kulttuurilaitoksia ympäri maata, ja pääkaupunkiseudun kunnat osallistuvat joidenkin valtion kulttuurilaitosten kustannuksiin. Silti aivan ilmeisesti pääkaupunkiseudun asukkaat ovat erityisasemassa valtion kulttuurirahojen käyttäjinä.
Edit: Klo 15:28 lisätty sana laskennallisiin virkkeessä ”Valtionosuuksien tasausjärjestelmä perustuu kuntien laskennallisiin verotuloihin”.
Helsinki saa eniten esimerkiksi toimeentulotukea/per capita. On tämä yms. huomioitu tässä laskelmassa ja asetelmassa.
Pitääkö Kuntalehdenkin toistella näitä ’Stadi vs. Lande’ -juttuja? Onko Kuntaliitossa asiantuntemusta tehdä omaa kattavaa selvitystä kuntasektorin ja valtion välisestä epäoikeudenmukaisesta rahanpyörityksestä, vai toistellaanko siellä vain poliittisten bulvaanien viestejä?