Kouluikäisten väheneminen on niin nopeaa, että valtion ja kuntien tulisi toimia heti – resurssien ei tarvitse vähetä, vaan oppilaskohtaista panostamista kannattaisi kasvattaa nykyisestä, sanoo tutkija Rasmus Aro
Nykyisellä väestökehityksellä Suomessa on vuonna 2023 yli 80 000 peruskoululaista vähemmän kuin nyt. Kuva: Ville Miettinen
Syntyvyyden lasku Suomessa lähivuosina on niin dramaattista, että valtionkin pitäisi herätä toimimaan, sanoo FCG-MDI:n asiantuntija Rasmus Aro.
Kouluikäisten määrä vähenee vuoteen 2030 mennessä 82 000:lla MDI:n vuonna 2023 tekemän väestöennusteen mukaan. Käytännössä tämä merkitsee kunnissa keskimäärin joka viidennen pulpetin tyhjenemistä peruskouluissa.
Myöhemmin jyrkkä vähenemä ilmenee nuorissa ja sen jälkeen työikäisissä.
Monessa kunnassa kuolleiden määrä on jo suurempi kuin syntyneiden määrä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
-Kun syntyneiden määrään tulee tosi nopea lasku, monessa kunnassa nähdään tosi nopeaa väestön vähenemistä, Aro sanoo.
-Etenkin suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella tämä on iso haaste, koska hyvin merkittävä osa näiden alueiden työvoimasta perustuu alueella syntyneisiin henkilöihin.
Tämä voimistaa hyvin negatiivista supistumiskierrettä suuressa osassa maata.
Kansallisestikin tämä on merkittävää sikäli, että 2010-luvulla ensimmäistä kertaa Suomessa normaaliaikana kuolleiden määrä ylitti syntyneiden määrän, ja nyt se ylittää reilusti syntyneiden määrän.
Jo nyt väestö vähenisi vauhdilla ilman merkittävää maahanmuuttoa. Se heijastuu negatiivisesti lasten ikäluokkiin ja työikäisiin ja sitä kautta kansantalouteen.
-Väitän, että tällä kehityksellä on vaikutuksia melkein kaikkiin yhteiskuntapolitiikan osa-alueisiin.
Kaupungeissa helpompaa, muualla vaikeaa
Kierteen katkaisemisen mahdollisuudet vaihtelevat sen mukaan, millaisesta alueesta tai kunnasta puhutaan.
Suurilla kaupunkiseuduilla ei välttämättä edes ole sopeutumistarvetta, koska maahanmuutto on kompensoinut syntyvyyden laskua.
-Mutta 75 prosentissa kuntia tilanne ei ole tämä, vaan väestönkehitys on kääntynyt pahaan noidankehään, joka ruokkii itse itseään.
-Se, voidaanko tälle tehdä jotain, on vaikeampi kysymys ja riippuu paikasta, jota tarkastellaan. On paljon kuntia, joissa olisi järkevää hyväksyä, että väestö vähenee ja väestöpohja supistuu ja lähteä sopeutumaan tilanteeseen.
Aro viittaa ns. älykkääseen sopeutumiseen, jossa pidetään kunta hyvänä paikkana asua ja elää niille, jotka siellä ovat ja rakennetaan tulevaisuuttakin sitä kautta, tunnistaen että väestö vähenee ja kunnan toimintaa on sopeutettava suhteessa sen kokoon.
-Toisaalta on paljon kuntia ja kaupunkeja, joissa väitän, että aktiivisilla toimilla voidaan vielä katkaista kierre vahvistamalla vetovoimaa, asemaa muuttoliikkeessä tai houkuttelemalla lisää maahanmuuttajia.
Muuttoliike ei heiluttele koululaisten määrää erityisen merkittävästi, sillä kouluikäisten vanhemmat eivät muuta yhtä aktiivisesti kuin alle kouluikäisten vanhemmat tai lapsettomat.
-Muuttoliikkeen vaikutus [koululaisten määrään] on negatiivinen suurissa kaupungeissa ja positiivinen niitä ympäröivissä kehyskunnissa. Mutta kun mennään pienempiin kaupunkeihin tai maaseudulle, muuttoliikkeen vaikutus on vähäinen. Iso negatiivinen vaikutus tulee ennemminkin siitä, että näiltä alueilta on lähtenyt nuorta porukkaa pois, ja suurin osa heistä ei palaa sinne. Tällöin mahdollinen tuleva syntyvyys siirtyy alueelta toiselle.
Panostetaanko lisää koulutukseen?
Peruskoululaisten väheneminen dramaattisesti tulevina vuosina vaihtelee kuntien välillä. Suuresta kokonaisvähenemästä kärsivät pienet maaseutumaiset kunnat kouluineen enemmän kuin suuret kaupungit.
Tämä tulee heijastumaan tilojen käyttöön, koulumatkojen pituuteen ja koulujen saavutettavuuteen, Aro sanoo.
-Toisaalta, jos katsotaan toiselta puolelta, eihän ole pakko supistaa resursseja, vaan voidaan nykyisillä resursseilla käyttää enemmän rahaa per oppilas.
Rasmus Aro korostaa että rahoituspäätös on koulutuspoliittinen päätös. Mutta pienenevät ikäluokat siis tarjoavat mahdollisuuden panostaa vähenevään lapsimäärään pontevammin kuin nykyiseen koululaismäärään panostetaan.
-Voisi panostaa pienenevien ikäluokkien koulutukseen niin, että saadaan pienenevistä ikäluokista mahdollisimman paljon irti, eikä kukaan jää syrjään.
-Mitä vähemmän meillä on tulevaa työvoimaa, sitä paremmin koulutettua sen pitää olla ja sitä suurempi osa siitä täytyy saada mukaan. Meillä ei ole muutenkaan varaa hukata ketään, mutta pienenevistä ikäluokista erityisesti ei ole varaa hukata ketään.
-Itse näen, että olisi aika lyhtykatseista lähteä vähentämään taloudellista panostusta koulutukseen vain koska se on mahdollista.
Kansallisen politiikan näkökulmasta eteen tuleva kysymys on myös se, halutaanko ohjata kuntia tietynsuuntaisiin päätöksiin esimerkiksi tukemalla koulujen säilyttämistä.
Tämä on laajemman asiantuntijapoolin keskustelun paikka ja myös kuntalaisten osallistamisen paikka, Aro sanoo.
-Puhutaan aika herkästä asiasta, koska peruskoulu on ihmisten mielessä yksi rakastetuimmista hyvinvointivaltion palveluista, jonka kaikki ovat käyneet. Ja kun siihen tehdään muutoksia, ne voivat olla ymmärrettävästi aika vaikeita asioita etenkin paikallisella tasolla.
Valtion reagoitava
Aro sanoo, että vaikka sivistyspalveluiden järjestäminen onkin ensisijaisesti kuntien vastuulla, syntyvyyden muutos on sen verran raju, että se edellyttäisi myös valtion tasolla jonkinlaista reaktiota ja huomiota.
-Ettei tämä jää jokaisen kunnan omaksi asiaksi, vaikka tämä on kansallinen kriisi jossain määrin.
Aron mukaan tieto syntyvyyden laskun dramaattisista vaikutuksista ei ole näkynyt vielä käytännössä politiikkatoimissa.
-Siinä mielessä vähän yllättää, kuinka vähän tähän on reagoitu. Laajemmin väestökehitykseen tai väestön ikääntymiseen reaktiot ovat olleet maltillisia ja päätökset lyhytaikaisia, kvartaalitalouden päätöksiä, vaikka meillä on valtavia demografisia muutoksia edessä.
Demografiset muutokset tapahtuvat pitemmällä, yli hallituskausien ulottuvalla aikavälillä, ja tämä voi olla haaste päättäjille.
-Tosin alakouluikäisten määrän lasku on merkittävä myös tämän seuraavan neljän vuoden aikana.
-Ehkä tarvittaisiin kansallisesti koherentimpaa väestöpolitiikkaa.
Vaikka ennusteissa on epävarmuustekijöitä eikä kukaan tiedä varmasti tulevasta, väestökehityksessä on myös varmuutta esimerkiksi lasten määrän vähenemisessä. Samoin väestön ikääntyminen, Aro sanoo. Työikäisten määrään voi vaikuttaa esimerkiksi maahanmuutto, mutta ääripäissä ei ole juuri liikkumavaraa.
Miten kunnissa pitäisi reagoida?
Aron mukaan jokaisessa kunnassa pitäisi tulkita tilannetta omista lähtökohdista.
-Vaikka ilmiö on yhteinen, toimintaympäristö johon ilmiö vaikutta, on hyvin vaihteleva.
On myös huomoinarvoista, että vaikka kunnan lapsimäärä vähenee, se ei vähene välttämättä kaikkialla kunnan sisällä.
-Paikallisella tasolla tarvitaan paikallistuntemusta ja tulkintaa alueen omista lähtökohdista.
-Pitäisi myös tehdä jotain nyt. Ei pidä odottaa vuoteen 2030 ja sitten reagoida, vaan proaktiivisesti tunnistaa muutos ja lähteä pohtimaan siihen ratkaisua. Kuntatasolla aikaisin tähän lähtemisellä saadaan myös legitimiteettiä päätöksille.
Oma kysymyksensä on se peruskouluun osuva merkittävä muutos, että etenkin suurissa kaupungeissa ulkomaalaisten oppilaiden määrä kasvaa.
-Myös siihen pitäisi reagoida. Koulu on maahanmuutossa keskeinen kotoututtamisen väline ja tarjoaa eväitä yhteiskuntaan. Tämäkin vaatii huomiota ja rahallista panostusta.
