Kuntarahoituksen ennuste: tartuntatilanne tuo kitkaa kevääseen – "puskuri voi hyvinkin tulla tarpeeseen"
Ensimmäisten arvioiden mukaan Suomen bruttokansantuote supistui viime vuonna 2,9 prosenttia. Kuntarahoitus ennustaa tämän vuoden kasvun jäävän 2,3 prosenttiin. Kuva: Pixabay
Vuosi 2021 alkoi ennakoitua paremmista asemista. Kuntarahoitus arvioi kiihtyvän tautitilanteen ja sulkutoimien kuitenkin väliaikeisesti keskeyttävän talouden toipumisen.
Kuntarahoitus julkaisi tuoreen suhdanne-ennusteensa tiistaina 9. maaliskuuta. Sen mukaan talouskasvu jää tänä vuonna 2,3 prosenttiin ja vauhdittuu ensi vuonna kolmeen prosenttiin.
– Suomella on ollut koronataantuman torjunnassa useita valttikortteja. Talous selvisi poikkeusvuodesta ennakoitua paremmin, mutta nyt kiihtyvä tautitilanne ja sulkutoimet viivästyttävät kotimaisen kysynnän toipumista. Voimakkain elpyminen ajoittuu näillä näkymin vuoden jälkipuoliskolle, sanoi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.
Teollisuus yllätti koronakestävyydellä
Ensimmäisten arvioiden mukaan Suomen bruttokansantuote supistui viime vuonna 2,9 prosenttia. Etätyösiirtymä onnistui hyvin, ja talouden perusfunktiot on saatu pyörimään verrattain pienellä lähityöpanoksella. Teollisuus yllätti koronakestävyydellään.
– Suomen teollisuus luisteli koronakuopan yli melko pienin vaurioin. Aluksi tuotanto pysyi yllä pitkien tilauskirjojen voimalla, ja syksystä lähtien tilausmäärät ovat toipuneet. Pelättyä teollisuuden peräaaltoa ei tullut, Vesala toteaa.
Vientiteollisuus puskuroi talouden pudotusta, ja viime vuoden bruttokansantuotteen lasku johtui puhtaasti kotimaisen kulutuksen ja investointien supistumisesta. Työllisyys toipui kesäkuukausina ripeästi, mutta loppusyksystä hyvä kehitys hiipui.
Tautitilanteen kärjistyessä lomautusten ja irtisanomisten määrä uhkaa kääntyä taas kasvuun, ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Kuntarahoitus ei ole muuttanut arviotaan Suomen keskimääräisestä työttömyysasteesta, joka on 8,2 prosenttia vuonna 2021 ja 7,8 prosenttia vuonna 2022.
Viennistä helpotusta taloustilanteeseen
Kiihtyvä tautitilanne sulkutoimineen lykkää talouden toipumista: kotimarkkinoilla toimeliaisuus vahvistuu vasta, kun riskiryhmät on rokotettu.
Kasvu alkaa yksityisestä kulutuksesta, kun pandemian aikana patoutunut kysyntä purkautuu. Elpymisen toinen kivijalka on vienti, joka hyötyy maailmantalouden piristymisestä. Rokotuskattavuuden lisääntyessä myös yritysten investointirohkeus kasvaa.
Vaikka pandemian kulkuun liittyy yhä paljon epävarmuutta, ovat ennusteiden ylä- ja alasuuntaiset riskit aiempaa paremmin tasapainossa.
– Yhdysvaltojen kasvuodotusten huomattava nousu voi vauhdittaa koko maailmantalouden imua ja luoda positiivisen kasvuyllätyksen myös Suomeen, Vesala kertoo.
Yhdysvalloissa voimakas elvytys tosin herättää jo huolta talouden ylikuumenemisesta ja inflaation kiihtymisestä.
Euroalueella nämä riskit ovat huomattavasti vähäisemmät. Euroalueen elvytys on Yhdysvaltoja maltillisempaa ja pitkäaikaisempaa, eikä se kohdistu yhtä voimakkaasti kulutuksen stimuloimiseen. Myös riski inflaation pysyvään kiihtymiseen on huomattavasti pienempi kuin Yhdysvalloissa. Euroalueen talouden perustekijät eivät tue korkotason voimakasta nousua.
Kunnat tarvitsevat puskureita jälkihoitoon
Kuntatalous vahvistui merkittävästi vuonna 2020, pääasiassa valtion koronatukien ansiosta. Kuntatalouden tulovirta palautuu kuitenkin jo vähitellen entiseen uomaansa. Investointitarpeet tuskin kutistuvat, ja kuntien velanotto alkaa jälleen kiihtyä.
Odotettua parempi viime vuosi ja ennakoitua pienempi, noin puolen miljardin euron rahoitusalijäämä, tarjoavat kunnille pelimerkkejä pandemian jälkihoitoon.
– Viime vuoden pelivaralla pitäisi selvitä myös koronan jälkipyykistä, kuten hoitovelan purusta, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio sanoo.
– Puskuri voi hyvinkin tulla tarpeeseen. Valtion yleiskatteiset koronatuet päättyvät, ja kriisin pitkittyessä työttömyys voi kääntyä uuteen nousuun, Kallio arvioi.
Kuntatalouden kesto-ongelmat ovat pysyneet samoina. Väestön ikärakenteen ja maan sisäisen muuttoliikkeen trendit puskevat kuntia entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Jos uusia yhteistyömalleja ei kehitetä, esimerkiksi syntyvyyden lasku uhkaa merkittävästi kasvattaa perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yksikkökustannuksia.
– Rakenteellisesti supistuvan aktiiviväestön oloissa kuntien keskinäinen vetovoimakilpailu johtaa helposti nollasummapeliin, joka pöhöttää kuntien palvelurakennetta. Köydenvedon tulisi tehdä tilaa kuntien väliselle yhteistyölle, Kallio sanoo.
