Iäkkäiden tehostettu palveluasuminen ja lisääntynyt kotihoito sekä avohoidon painottuminen erikoissairaanhoidossa laskivat suurten ja keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia vuonna 2017.

Erikoissairaanhoito ja vanhuspalvelut ovat soten suurimmat menoerät.

Sote-kustannukset kasvoivat suurissa kaupungeissa keskimäärin 1,6 prosenttia edellisvuodesta, mutta Helsingin, Turun, Porin ja Vantaan kustannukset alenivat. Näissä kunnissa asuu yli puolet vertailussa olleiden kaupunkien väestöstä.

Suurin säästäjä oli Pori, jonka reaalikustannukset kohosivat nolla prosenttia. Helsingin kustannukset kohosivat 0,3 prosenttia. Pienimmät ikävakioidut kustannukset oli Vantaalla (2 147 euroa), suurimmat Oulussa (2 492 euroa).

Myös keskisuuret kunnat kutistivat sote-menojaan. Kaikkiaan 15 sote-alueella kustannusten kasvu alitti hallituksen asettaman 0,9 prosentin menokaton. Keskisuurista kunnista alhaisimmat sote-menot oli Kauniaisissa (2 165 euroa/asukas) ja suurimmat Kainuussa (2 849 euroa/asukas).

Kuntaliitto julkaisi tilastonsa suurten ja keskisuurten kuntien vuoden 2017 sote-kustannuksista keskiviikkona 6. kesäkuuta.

– Suurin työ on tehty kunnissa. Kuntien toiminnan tehostaminen ja kehittäminen tuottaa tulosta, Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen sanoi Kuntaliiton tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.

Kuntapohja ei ole kirous

Kilpailukykysopimuksen vaikutukset hillitsivät sote-kustannuksia, mutta suurin vaikutus on ollut laitoshoidon purkamisella ja muilla kuntien sopeuttamistoimilla ja rakenteellisilla uudistuksilla.

– Tämä osoittaa, että kuntapohjaisissa organisaatioissa on paljon potentiaalia. Paineista huolimatta kunnissa on pystytty tähän. Myös ne pystyvät hillitsemään kustannuksia, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio sanoo.

– Kuntapohja ei suinkaan ole kirous, vaan sillä voidaan tehdä paljon.

Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset olivat yhteensä 5 miljardia euroa. Niillä tuotettiin palveluita 2,2 miljoonalle suomalaiselle. Kustannukset olivat keskimäärin 2 297 euroa asukasta kohden.

Keskisuurissa kunnissa sote-kustannukset olivat hieman korkeammat, keskimäärin 3 453 euroa asukasta kohden.

Kuntien sote-menot olivat kuitenkin asukasta kohti 0,2 prosenttia pienemmät kuin edellisvuonna. Lasku selittyy sillä, että perustoimeentulon hallinnointi ja maksatus siirtyivät Kelalle vuoden alusta.

7 miljardilla palveluita 3 miljoonalle

Suurten kaupunkien sote-kustannusvertailussa olivat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kouvola, Kuopio, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa. Alhaisimmat sote-kustannukset oli Vantaalla, Espoossa, Porissa ja Helsingissä.

Vertailussa laskettiin kaupunkien terveydenhuollon lisäksi tietoja vanhusten kotipalvelusta ja ympärivuorokautisesta hoidosta.

Keskisuurten kuntien osalta Kuntaliitto vertaili terveydenhuollon kustannusten lisäksi sosiaalitoimen kustannuksia.

Keskisuurten kuntien vertailuun osallistuivat Järvenpää, Kainuun sote-yhtymä, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Kotka, Lohja, Loviisa, Mustijoen perusturva, Porvoo, Rauma, Rovaniemi, perusturvaliikelaitos Saarikka, Salo, Sipoo ja Tuusula.

Kokonaisuudessaan tutkimusaineiston tiedot koskevat noin 2,8 miljoonan suomalaisen sote-palvelujen kustannuksia vuonna 2017. Koko kustannus oli 7,2 miljardia euroa. Kustannukset on ikävakioitu.

Tutkimuksessa ei mitattu sote-palvelujen laatua.

Milka Valtanen
toimitus@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Kustannustehokkuusvertailuun pitää saada aukoton tieto myös hoidon saavutettavuudesta (pääseekö ylipäätään tutkimuksiin ja hoitoon; esim. Helsingin rintasyöpäpotilaiden jatkohoito erikoissairaanhoidon jälkeen on kyseenalinen (kuvantaminen eli kliininen mammografia ultraäänitutkimuksineen nyt sotkettu mammoseulontojen sekaan eikä terveyskeskuslääkärit edes viitsi olla potilaaseen yhteydessä kuvantamistutkimusten jälkeen), diabetespotilaiden hoito ja siihen liittyvät riskiarviointeihin liittyvät palvelut ja niiden saatavuus!!?? esim. jalkojen hoito vain jos on jo haavoja varpaiden välissä! Missä ennaltaehkäisy, joka on A&O diabetespotilaan hyvinvoinnissa ja tulee huomattavasti halvemmaksi kuin verisuonikuvantamistutkimukset ja loppujen lopuksi raajan kirurginen amputaatio!) ja hoitoon pääsyistä (oikea-aikaisuus, jonot, asiantuntijuus hoidossa!). Tässä kahdessa esimerkissä vain “häivähdys purppuraa”! Uskallan käytännön kokeneena ja alalla ympäri Suomea työskennelleenä väittää, että valtakunnan tasolla kunnilla ja sote-kuntayhtymillä on hyvin erilaiset käytänteet ja osin myös vaihtelevat osaamisresurssit (hoidon porrastus eri terveydenhuoltotasoilla ja alan asiantuntijuus paikkakunnittain – osin osaamisostopalveluin turvattuja).
    Pelkkä kustannusten väheneminen ei kerro laadusta mitään; sehän voi olla jopa heikentynyt entisestään! Oikea tapa vertailla on kustannustehokkuus, jossa myös hoidon vaikuttavuus (oikea-aikaisesti ja heti oikein) huomioidaan! Tutkimustietoa kyselyin sekä potilailta, omaisilta että sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstöltä (organisaation eri alat ja tasot huomioiden) itseltään tarvitaan saadaksemme tyhjentäviä ja luotettavia tutkimustietoja päätöksenteon perustaksi!

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*