Kuntien valtionosuuksista viestimiseen toivotaan selkeyttä – ”Kyse on herkästä asiasta”
Kuva: Ville Miettinen
Kuntien peruspalvelujen rahoituttamiseen tarkoitetusta valtion tuesta pitäisi viestiä selkeämmin, sanovat Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi ja Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen.
Koska valtionosuusjärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, siitä viestimistä valtionhallinnon ja kuntien kesken tulisi selkeyttää ja yhdenmukaistaa, sanoo Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi.
– Lyhytnäköisten viestinnällisten pikavoittojen tavoittelun sijaan näiden kahden tahon olisi syytä käydä laajempaa keskustelua viestinnästä ja laatia yhteiset tavoitteelliset pelisäännöt ulostuloille.
Valtionavuista viestiminen on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö julkisti 21 kuntaa, joille jaetaan harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta yhteensä 10 miljoonaa euroa.
Harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta voidaan myöntää kunnalle, joka tarvitsee lisätukea poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi. Lisäksi huomioidaan paikalliset erityisolosuhteet.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Keskustelua on herättänyt se, että harkinnanvarainen vos-lisä on käytännössä pois kaikkien kuntien vos-rahoista. Ja se, että tätä harvemmin tuodaan esille.
– Kaikki kunnat siis maksavat -1,80 €/as, että 21 saa täydennystä valtionosuuteensa, twiittasi Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen.
– On tämä kyllä aika erikoista rahanjakoa. Kempelekin osallistui siis näihin talkoisiin yhden työntekijän vuosipalkan verran, twiittasi puolestaan Tuomas Lohi maanantaina.
Lohi sanoo Kuntalehdelle pitävänsä sinänsä perusteltuna, että pahassa taloudellisessa ahdingossa syystä tai toisesta olevilla kunnilla on mahdollisuus saada harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta.
– On kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista, että tuo raha kerätään muilta kunnilta, joilla kaikilla kuitenkin on ollut vos-perusteinen oikeus saada oma rahoituspottinsa palvelujen järjestämiseen. Nyt kunnat tavallaan keräävät omistaan yhteisen kolehdin muutamien tukemiseksi. Harkinnanvarainen lisärahoituspotti pitäisi löytyä vos-momentin ulkopuolelta selkeänä lisämäärärahana, kuten tehdään monissa muissakin kohteissa.
VM:n neuvotteleva virkamies Vesa Lappalainen vahvistaa, että harkinnanvarainen vos-lisä on käytännössä poissa muiden kuntien valtionosuuksista, sillä raha tulee samalta momentilta.
– Jos sitä [harkinnanvaraista summaa] kasvatetaan, se vähentää kuntien peruspalvelujen valtionosuutta vastaavalla summalla.
Sanna Lehtonen pitää erikoisena sitä, että tässä kuntatalouden tilanteessa kuntien lisätylle tuelle ei löydy euroja valtionosuusmomentin ulkopuolelta.
– Samaan aikaan syksyllä 2019 ministeri Kiuru kuitenkin esittelee aluekierroksellaan sote-uudistuksen valmisteluun ja sote-keskuksiin käynnistyviä satojen miljoonien eurojen valtionavustuksia.
Edelliseltä #sote-uudistuskierrokselta "säästyneet" valmistelurahat (211 milj. €) jaetaan #valtionavustus'ksina tämän kierroksen "rakenneuudistuksen valmistelua tukeviin toimiin".
Budjetissa: @VMuutiset, mom. 28.70.05 https://t.co/99i347EiNS pic.twitter.com/gS98WeoUBK
— Sanna Lehtonen (@SKlehtonen) November 5, 2019
”Kyse herkästä asiasta, ei vähiten poliittisesti”
Tuomas Lohen tavoin Sanna Lehtonen toivoo selkeämpää viestintää. Hän toivoo, että valtionavustuksien yhteydessä kerrottaisiin avoimemmin, että rahoitus on vähennetty kuntien valtionosuudesta.
– Sen sijaan että todetaan ”valtiovarainministeriö myönsi”, oikeampi sanamuoto olisi ”koko kuntakenttä yhteisvastuullisesti mahdollisti lisätuen muutamalle valtiovarainministeriön valitsemalle kunnalle”, Lehtonen sanoo.
Sanavalinnoilla ja ilmaisutavoilla on väliä, ja sen huomaa konkreettisesti kunnan talouskehitystä seuratessa, Tuomas Lohi vahvistaa. Viestinnässä olisi kovasti selkeyttämisen varaa, hän sanoo.
– Kyse on kuitenkin hyvin herkästä asiasta, eikä vähiten poliittisesti, joten ymmärrän myös houkutuksen valikoiviin nostoihin ja sanakäänteisiin. Kuntapäättäjänä ja valmistelijana kun ylätason keskustelua seuraa ja tiedotteita lukee, kontrasti on usein kovin suuri puheiden ja lopulta kunnan kassaan kilahtavien euromäärien kanssa.
Lohen mukaan vaikuttavan viestinnän ytimessä ovat selkeys, loogisuus ja yksinkertaisuus.
– Valtionosuuksista puhuttaessa näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää erityistä huolellisuutta ja ponnistelua. Eri kohderyhmät tarvitsevat erilailla rakennetun viestisisällön, vaikka puhe on samoista valtionosuuksista.
Kuntatalouden käsittely on niin puoluetaktista sekä valtion tasolla että kunnissa, että selkeä tiedottaminen olisi äärimmäisen vaikeaa, ja mahdotonta niin, että tulos olisi media tulkintojen ja yksinkertaistusten jälkeen oikein ymmärrettävissä. Ensimmäinen mielikuvaharha muodostuu siitä, että puhutaan valtiontalouden tai kuntatalouden tilasta (tai esim. kriisistä) erikseen, kun kuitenkin valtio voi vapaasti suunnata kireyden valtion tai kuntien talouteen.
Tästäkin ongelmasta on puhuttu vuosikausia, mutta valtio ei viestintätyyliään ole vaihtanut.
Täytyisi löytyä rohkeutta poistaa järjestelmästä kaikki tällaiset harkinnanvaraiset, ylimääräiset ”hyvät”.