Kuva: Pixabay
Maakuntauudistus aiheuttaa muutoksis myös kuntien talouden tasausjärjestelmiin ja valtionosuuksiin.

Valtiovarainministeriön virkamiehet toppuuttelevat kuntien huolta taloutensa tulevaisuudesta maakunta- ja sote-uudistuksen astuessa voimaan. Suurten kuntien kritiikki on noteerattu, ja siihen vastataan melko maltillisesti ja nimiä tai kuntia tarkemmin mainitsematta. Valtionosuus- ja verotulojen tasausjärjestelmiä uudistetaan vastaamaan uutta tilannetta.

Uudistuksen vaikutukset kunkin kunnan talouden tasapainoon rajoitetaan sataan euroon per asukas suuntaan tai toiseen siirtymävaiheen jälkeen eli vuodesta 2024.  Ensimmäisenä vuotena vaikutus rajataan lähes nollaan, josta se voi nousta 25 euroa vuodessa sataa euroon asti.

Kritiikkiä tai huolta ovat kantaneet eri yhteyksissä Helsinki, pääkaupunkiseutu, kuusi suurinta kaupunkia, C 26 ‑kaupungit sekä Kuntaliitto.

VM:n kuntaosaston ylijohtaja Jani Pitkäniemi sanoo, että kuuden suurimman kaupungin tilanteet ovat hyvin erilaiset, samoin uudistuksen vaikutus niihin.

Hän myös huomauttaa, että uudistusta tehdään kaikille 295 kunnalle.

Käsitys siitä, että uudistuksessa ei ole otettu huomioon suurten kaupunkien kasvu- ja investointitarpeita ei myöskään saa kovin paljon ymmärrystä.

Pitkäniemen mukaan investointitarpeiden huomioonottamisessa ei tapahdu mitään muutosta uudistuksen myötä.

– Muuten muutoksia voi olla tulossa.

Jos se sata euroa asukasta kohti on jollekin kunnalle ratkaiseva kysymys, on syytä olla huolestunut, kuuluvat terveset.

Kuntia rauhoitetaan myös huomauttamalla, että sote-investoinnit eivät enää rasita kuntia, samoin kuin eivät nopeimmin kasvavat ja vaikeimmin ennakoitavat sote-käyttökustannukset.

Edelleen kunnille huomautetaan, että kunnallisveron yksikkötuotto kasvaa. Suhteessa käyttötalouteen puolen prosentin tuotto vastaa nykyisessä järjestelmässä kokonaisen prosentin tuottoa. Puoli prosenttiyksikköä yhdeksästä prosentista on suhteessa paljon enemmän kuin 20 prosentista.

Kuntasektorilta lähtee 17,6 miljardia

Maakunnille siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä 17,6 miljardin euron tulot.

Valtionosuuksia maakunnille siirtyy kunnilta kuusi miljardia. Siitä 4,7 miljardia on osuuksia, jotka perustuvat laskennallisiin sote-kustannuksiin. 1,3 miljardia otetaan kuntien saamista erilaisista vos-lisäyksistä.

Suurin maakunnille siirtyvä tuloerä ovat verotulot, joita siirtyy kunnilta 11,65 miljardia. Se tarkoittaa, että kuntaverosta siirtyy valtion kerättäväksi ja maakunnille tilitettäväksi 11,71 prosenttiyksikköä.

Näin ollen kuntien väliset erot veroprosentissa säilyvät absoluuttisesti ennallaan ja suhteellisesti kasvavat huomattavasti.

Yhteisöveroista maakunnille siirtyy 600 miljoonaa euroa. Yhteisöveron kuntaosuudesta leikataan maakunnille 9,02 prosenttiyksikköä.  Sitä, että osa siirtyvästä verosta otetaan yhteisöverosta, perustellaan yhteisöveron suhdanneherkkyydellä.

Eroja tilastointimenetelmissä

Tiedot siitä, mitkä kunkin kunnan sote-kulut ovat, perustuvat kuntien kyselyyn antamiin vastauksiin. Jonkin verran ongelmia on aiheutunut siitä, että kuntien tilastointimenetelmät eivät ole yhdenmukaiset.

Siksi ”pahimpia epäjohdonmukaisuuksia” on karsittu, sanoo neuvotteleva virkamies Ville Salonen.

Pitkäniemen mukaan kuntia rohkaistaan käyttämään olemassaolevia yhdenmukaisia tilastointimenetelmiä.

Suuret kuntien väliset erot tuskin kuitenkaan selittyvät vain laskentatavoilla.

Sote-kustannukset vaihtelevat kunnittain välillä 1 439–6 465 euroa per asukas. Kunnallisveron yhden prosentin tuoton vaihteluväli on 113–411 euroa asukasta kohti. Lisäksi yhteisöverojen tuotto vaihtelee.

Kuntiin jäljelle jäävät kustannukset asukasta kohti vaihtelevat 1 846 ja 4 399 euron välillä.

Kun kuntaveron volyymi laskee huomattavasti, siihen perustuva tasausjärjestelmä ei enää toimi.

Valtionosuusjärjestelmä uusiksi

Siksi kuntien valtionosuusjärjestelmää täytyy uudistaa. Järjestelmän perusrakenne pysyy entisellään, mutta osa kriteereistä poistuu, osa korvataan uusilla. Sote-kustannuksiin liittyviä kriteerejä ei enää käytetä. Työpaikkaomavaraisuus korvataan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiskertoimella. Joitakin tasaus- ja kompensaatioelementtejä poistetaan käytöstä.

Tasauslisäjärjestelmän osuudet muuttuvat. Tasauslisäprosentti nousee 80:tä 90:een. Se on osuus, joka kunnalle maksetaan tasauksena keskimääräisen kuntaverokertymän ja kunnassa toteutuneen kertymän erotuksesta väestömäärään suhteutettuna. Vuonna 2017 tasauslisää sai 265 Suomen 295 kunnasta.

Tasausvähennys alkaa nyt 30 prosentista ja on lievästi progressiivinen. Se muuttuu kiinteäksi 15 prosentiksi. Siis hyvin toimeen tulevien kuntien verotulosta leikataan uudistuksen myötä vähemmän muiden kuntien hyväksi.

Kiinteistövero mukana osittain

Kiinteistövero on palautettu osittain mukaan tasausjärjestelmään eli osa siitä otetaan huomioon laskettaessa kuntien verokertymiä. Voimalaistoksista otetaan huomioon vain ydinvoimaloiden maksama kiinteistövero. Vesivoimaloiden usein pienet kotikunnat saavat pitää niiltä kerättävät kiinteistöverotulonsa järjestelmän ulkopuolella.

Vuoteen 2012 asti kiinteistövero otettiin kokonaisuudessa huomioon, sitten se poistettiin kokonaan ja nyt siis palautetaan osittain.

Nämä tasausjärjestelmän muutokset eivät arvioiden mukaan riitä pitämään kunnille aiheutuvia muutoksia kohtuullisina.

Lisäksi otetaan käyttöön kaikki rahoitusaseman muutokset kattava tasausjärjestelmä. Voimaantulovuonna muutos kunnan rahoitusasemaan rajataan suunnilleen nollaan verrattuna vuoden 2019 tilanteeseen. Vuodesta 2024 eteenpäin sotesta aiheutuva tasapainon muutos on korkeintaan sata euroa asukasta kohti.

Eero Karisto
Eero Karisto
eero.karisto@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*