Näin kaupunginjohtajat kommentoivat akkuteollisuuden mahdollisuuksia ja valitusten vaikutuksia – Onko oikeusasteesta tulossa lupaviranomainen? pohtii Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö
Kotkan Sunilan tehdas lopetti toimintansa vuonna 2023, mutta kaupunki havittelee uutta nostetta akkuteollisuudesta. Investointihankkeet ovat herättäneet niin toivoa talouden elpymisestä kuin huolta meren kohtalosta. Kuva: Ville Miettinen
Akkumateriaaliteollisuus tarjoaa kunnille mahdollisuuksia suuriin, kansallisestikin merkittäviin investointeihin. Teollisuuden aiheuttama ympäristökuormitus aiheuttaa huolta niin kuntalaisissa kuin luonnonsuojelujärjestöissä.
Valitukset hidastavat hankkeita. Viimeksi helmikuussa Vaasan hallinto-oikeus kielsi Basfin Harjavallan-akkumateriaalitehtaalle myönnetyn ympäristöluvan täytäntöönpanon. Tehtaan varsinaisen toiminnan käynnistämistä on odotettu vuosikaudet.
Päätöksen vuoksi tehtaan koetoiminta oli keskeytettävä. Syynä päätökseen oli Etelä-Suomen aluehallintoviraston (avi) tehtaalle myöntämästä ympäristöluvasta tehty valitus. Valittajia olivat Puhtaan meren puolesta ry ja Vesiluonnon puolesta ry.
Hallinto-oikeuden asettama toimintakielto on voimassa siihen asti, kunnes valitus on ratkaistu lainvoimaisesti tai kunnes asiasta toisin määrätään.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Harjavallan kaupunginjohtaja Hannu Kuusela pitää tuoretta käännettä turhauttavana.
-Seitsemän vuotta ankaraa odottelua, että tehdas pääsisi tuottamaan materiaalia, jolla pyritään ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Kyllähän tämä vaikuttaa siltä, ettei vihreän siirtymän investointeja haluta Suomeen.
-Oikeusvaltioperiaatetta ei parane tällaisena geopoliittisena aikana kyseenalaistaa, mutta kyllähän tässä tuntuu että suomalainen yhteiskunta ei kuitenkaan näin valmis ole, että meillä olisi varaa torpata näitä hankkeita. Mutta näköjään on.
Puhtaan meren puolesta ry (PMP) ja Vesiluonnon puolesta ry valittivat ympäristöluvasta, koska se mahdollisti tuotannon natriumsulfaattijätteiden kuljettamisen rekoilla Selkämereen Meri-Porissa sijaitsevan Venator P&A Finland Oy:n kautta. Venatorilla ei ole kiteytystä tai muuta aidosti soveltuvaa tekniikkaa sulfaatin poistamiseen.
Kiteytyksen toteuttaminen merkitsisi lisäinvestointeja ja lisäkuluja yhtiölle, Kuusela muistuttaa.
Nyt periaatteessa valmis tehdas odottaa ympäristöluvan uutta käsittelyä.
Kaupunginjohtajan mukaan pitkät ja jähmeät luvitukset eivät edistä kipeästi kaivattujen vihreän siirtymän investointien saamista Suomeen.
-Turhauttavaa tämä on, totta kai. Ja vaikuttaa myös muihin mahdollisiin hankkeisiin. Suomi ei pysty valtion tuella houkuttelemaan investointeja Suomeen, eikä tämä luvitusprosessi lukuisine valitusmahdollisuuksineen tee Suomesta erityisen houkuttelevaa investointikohdetta.
-Rohkenen epäillä, että ympäristöasiat ovat kuitenkin globaaleja. Paraneeko ympäristön tila sillä, että investoinnit toteutuvat jossain muualla, kuten nyt on käynyt. Arvelen, että suomalainen järjestelmä on kuitenkin sellainen, jossa voidaan luottaa luvitukseen ja niissä mainittujen ehtojen valvontaan.
Vaikutukset kaupungin suunnitelmiin
Tehtaan viivästyminen heijastuu myös Harjavallan kaupunkiin. Investoinnit eivät toteudu, ellei kaupunki ole investoinut maa-alueeseen, infraan ja niin edelleen. Tuottoa kaupungille alkaa kuitenkin tulla vasta, kun tehdas toimii ja tuo verotuloja ja luo työpaikkoja.
-Sehän tässä on vaarallista mielestäni, että jos tämä laajentaa kuntien turhautumista vihreän siirtymän investointien houkutteluun, niin kohtahan meille ei investoi kukaan minnekään. Ja ei meillä kyllä siihen ole mielestäni varaa.
Kuusela viittaa tuoreen Kuntalehden juttuun vihreän siirtymän kustannusten kohdentumisesta kuntakentälle.
-Kunnat ottavat nyt yksin riskiä. Jos investoinnit realisoituvat, yhteisöveropotille on kyllä jakajia. Valtioja hyvinvointialue kyllä ottavat sieltä omansa pois. Mutta kuntien riskillähän tämä etenee.
Kuuselan mielestä on erikoista, että ympäristöjärjestöt eivät katso kokonaisuutta.
-On selvää, että luontoa ei saa pilata.
-Sulfaattipäästöillehän ei ole aiemmin määritelty raja-arvoja, hän viittaa ympäristöministeriön suunnittelemiin raja-arvoihin.
-Ensimmäinen lupa, joka korkeimmassa hallinto-oikeudessa BASF:lta kumottiin, siinä sulfaattipäästöt olisivat jääneet näiden rajojen alapuolelle. Eli periaatteessa se olisi ollut sellaisenaan hyväksyttävissä.
Ympäristönsuojelujärjestöillä on oikeus käyttää lainsäädännön suomia keinoja valituksissaan, Kuusela myöntää.
-Pitää vain ottaa huomioon, että nämä karkottavat investoijia muihin maihin.
Kuusela on toiminut Harjavallan kaupunginjohtajana seitsemän vuotta. Koko tämän ajan on suunniteltu ja odotettu BASF:n tehdasta oleelliseksi osaksi akkuarvoketjua, hän sanoo.
-Ja koko ajan on ollut kasvavaa kysyntää näille sähköistyvän liikkumisen edellyttämille akkumateriaaleille.
Kotkan ja Haminan hankkeet
Niin ikään helmikuussa sai ympäristöluvan Haminaan suunniteltu akkumateriaalitehdas. Sen sulfaattipäästöt itäiseen Suomenlahteen ovat herättäneet suurta huolta. Haminan viereen Kotkaan on suunnitteilla kaksi suurinvestointia, akkumateriaalitehdas ja kennotehdas.
Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö kommentoi Kuntalehdelle sähköpostitse, että kyseessä on laajempi kokonaisuus kuin vain Etelä-Kymenlaakson taloutta elvyttävä.
– Mittaluokaltaan jo pelkkä kennotehdas tulisi olemaan Suomen historian suurin teollinen investointi. Eli kyseessä on koko valtakunnan näkökulmasta erittäin merkittävät hankkeet, jotka tuovat elinvoimaa koko Suomeen ja vahvistavat uskoa sille, että Suomen on mahdollista saada kansainvälisiä puhtaan siirtymän investointeja. Toki tämä on samalla Etelä-Kymenlaaksolle ja koko itäiselle Suomelle todella iso asia, jotka toteutuessaan muuttaisi alueen tulevaisuuden kuvaa huomattavalla tavalla.
Vastaavasti mahdolliset takaiskut hankkeille olisi nähtävä Etelä-Kymenlaakson aluetta suurempina takaiskuina, Sirviö sanoo. Takaiskut olisivat hänen mukaansa ”iso harmi koko Suomen houkuttelevuudelle”.
– Sinällään Kotkan alueella on valmisteilla myös useampia pienempiä teollisuus- ja muita hankkeita, joita myös edistämme. Näiden vaikutukset tulevaisuuteen ovat myös toteutuessaan suuria, mutta ei tietenkään niin valtavia kuin näissä akkuteollisuushankkeissa.
Aluehallintovirasto myönsi helmikuussa ympäristöluvan Haminan tehtaalle, joka saa siis käynnistää toimintansa. Tehtaan aiheuttamat sulfaattipäästöt itäiseen Suomenlahteen ovat nostattaneet paikallista vastustusta koko hanketta vastaan.
Kaupunginjohtaja Sirviö pitää meriluonnon puolustamista luonnollisena ja ymmärrettävänä.
-Olen varma, että toimintaa suunnittelevat yritykset myös ymmärtävät vastuullisuutensa luontoarvojen suhteen, koska heidän tuotteensa tulee loppukäyttäjien mielestä täyttää vastuulliset arvot monessa mielessä.
– Kun AVI on nyt Haminan tehtaalle myöntänyt ympäristöluvan, niin itse luotan kuitenkin siihen, että viranomaiset ovat lupaa myöntäessään tehnyt riittävän tarkat ja parhaimmat mahdolliset arvioinnit ja tullut niiden perusteella lopputulokseen, jossa ympäristölupa on toimintaan myönnetty.
Kenen lupaan luotetaan?
Sirviö nostaakin esiin kysymyksen siitä, kenen myöntämiin lupiin lopulta nojataan. Nyt lupapäätöksistä valitetaan usein, ja kuten viimeksi Harjavallan tapauksessa nähtiin, oikeus oi kumota viranomaisen päätöksen
– Investointien luvitus ja tässä tapauksessa ympäristöluvitus ei sinällään ole mielestäni vaikeaa tai jähmeää, toki vie oman aikansa. Ehkä se suurempi ongelma on se, että mikäli luvasta valitetaan, niin sitten asia siirtyykin oikeusprosessiin ja ympäristöluvan uudelleen arviointi tehdäänkin esimerkiksi hallinto-oikeudessa, Esa Sirviö sanoo.
– Tämä johtaa kysymykseen, onko eri oikeusasteista tulossa paikka, joissa ympäristöluvat lopulta myönnetään tai ei myönnetä. Käsitykseni mukaan aluehallintovirastot ovat lupaviranomaisia, joissa todelliset asiantuntijat ovat arvioimassa perusteita luvalle.
Mikäli muodostuu jatkuvaksi käytännöksi, että myönnettyä tai kielteistä lupaa haastetaan joka kerta eri oikeusasteissa, voi Sirviön mukaansyntyä ikävä ajatus siitä, että onko lopulta aivan sama mitä lupaviranomainen päättää, kun lopullinen päätös syntyy oikeussalissa
– Mikä tällöin on esimerkiksi aluehallintovirastojen ja siellä työskentelevien asiantuntijaviranomaisten rooli jatkossa? En tarkoita sitä, ettei luvasta tai lupaprosessista voisi valittaa, mutta mielenkiintoista on se, millaisesta näkökulmasta oikeusasteet asiaa arvioivat ja onko oikeusasteista itse asiassa tulossa uusia lupaviranomaisia. Tämä on enemmän kuin hieman hämmentävää.
– Oikeuslaitoksen tulisi käsitykseni mukaan keskittyä puhtaasti siihen, onko luvitus tehty oikeudellisesti oikein ja oikeassa järjestyksessä. Pitkillä lupaprosesseilla on varmasti vaikutus isojen investointien kotiuttamiseen Suomeen ja aiemmin suomalaista lupaprosesseja on pidetty selkeänä ja kohtuullisen yksiselitteisenä ja nyt se ei sitä kaikilta osin ole.
Akkuteollisuuden jätteiden sijoittamista Itämereen vastustamaan noussut kansanliike keräsi adressiin yli 66 000 allekirjoitusta. Adressi peräänkuuluttaa kiertotalouden edistämistä ja jätteiden asianmukaista käsittelyä Itämereen sijoittamisen sijaan. Adressi luovutetaan tänään ympäristöministeri Kai Mykkäselle, kok., ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutzille.
-CNGR Finland Oy Suomenlahden rannalla Haminassa sai ympäristöluvan 12.2.2024, jolla yritys saa sijoittaa yli 99,5%:a akkumateriaalitehtaan jätteistä Itämereen – yli 142 000 tonnia vuodessa. Päätös on huolestuttava ennakkotapaus, luontojärjestöt sanovat.
Ne kuvailevat Haminan tehdasta ”Suomen suurimmaksi sulfaattipäästöksi”.
Sirviö vakuuttaa, että viranomaisten näkemykseen tulee luottaa.
-Kuten edellä totesin, niin itse luotan lupaviranomaisten arviointeihin, koska heillä on paras asiantuntemus asiassa. Kun Haminaan suunnitteilla olevalle tehtaalle on ympäristölupa myönnetty, niin tehtaan tulee toimia luvan mukaisissa rajoissa ja raja-arvioissa.
-Mikäli luvan kriteerit eivät täyty, niin silloinhan lupaviranomainen voi monella tavalla toimia asiassa. Merialueet ovat olleet Kotkalle todella tärkeitä kautta historian ja tulee olemaan sitä myös tulevaisuudessa ja tätä kautta meriluonto on alueellemme todella merkityksellinen.
”Merellisen luonnon riskeeraamiseen ei ole varaa”
Esa Sirviön mukaan tasapainoilu elinvoiman rakentamisessa ja ympäristöarvojen huolehtimisessa ei sinänsä ole vaikeaa, kun yhteiset pelisäännöt ovat kaikille selvät.
– Luonnollisesti ympäristö muuttuu merkittävällä tavalla jo pelkästään isojen tehdasrakennusten myötä, mutta näitä asioita on jo ennakoitu vuosia voimassa olleessa maakuntakaavassa ja nyt kaupungin kaavoissa. Omasta mielestäni merellisen luonnon riskeeraamiseen ei ole yhdelläkään osapuolella varaa.
-On myös huomattava, että Kotkaan suuntautuvissa hankkeissa (katodiaktiivimateriaalitehdas ja kennotehdas) ei kuitenkaan ole samanlaisia natriumsulfaattiin liittyviä vaikutuksia kuin Haminan tehdashankkeella.
