Oikeita lukuja – vääriä tulkintoja
Matematiikassa kaksi on aina kaksi ja 2+2=4. Kunnallistaloudessa samakin luku voi merkitä eri kunnissa hyvin erilaista asiaa.
Tilaston sosiaali- ja terveystoimen menot kertovat sen, mitä menoja ja tuloja kunnan kirjanpitoon on kertynyt. Tilaston luvut voivat olla suuria tai pieniä, mutta suuri ei ole itsestään selvästi huono eikä pieni hyvä.
Pieni luku ei myöskään osoita suoraviivaisesti toiminnan halpuutta eikä suuri sen kalleutta. Joskus konsultti on haarukoinut saneerauspotentiaalia laskemalla kunnan sosiaali- ja terveystoimen eri tehtävien kustannusten euroa/asukas -eron vertailuryhmän keskiarvoon ja potentiaalia on löytynyt.
Suoraviivainen tilaston lukujen käyttö johtaa harhaan. Eri yhteyksissä on todettu 10 000–30 000 asukkaan kuntien menojen olevan muita pienemmät. Siitä on sitten päätelty, että ne ovat muita tehokkaampia. Kaupunkien ympäryskuntien pienet kustannukset johtuvat muita pienemmästä tarpeesta, koska ikärakenne on keskimääräistä nuorempaa.
Virallisen tilaston toimintojen kuvauksen puutteet voi paikata ainakin suurimpien kaupunkien osalta erillisselvityksillä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten vertailussa tulisi ottaa huomioon palvelujen tarve joko ikä- tai tarvevakioinnilla. Muuten tehdään vääriä johtopäätöksiä.
Kuntien talouden ja palveluiden tulosurheilun kaltainen vertailu vaikuttaa skitsofreeniselta. Välillä suuret menot todistavat kunnan panostaneen johonkin toimintaan, välillä suuret menot ovat osoitus löysästä menokurista.
Miltä tuntuisi urheilijasta, joka ei kisan alkaessa tiedä, palkitaanko tällä kertaa hyvästä vai huonosta suorituksesta? Kentillä kyllä tiedetään, mikä on hyvä suoritus, mutta kuntien kustannusvertailussa kriteerit vaihtuvat vertailijan ja tilanteen vaihtuessa.
Tutkija Heikki Helinin koko artikkeli kuntaesimerkkeineen luettavissa tuoreessa Kuntalehdessä!
