Riittääkö eläke julkisen sektorin työvuosien jälkeen - näissä tehtävissä pienituloisuuden riski on suurin
Tuore laskelma tuo lisätietoa julkisen sektorin työeläketurvan riittävyydestä sekä havainnollistaa, missä ammateissa pienituloisuuden riski eläkkeellä on suurin.
Julkisen sektorin vanhuuseläkkeensaajista lähes 40 prosenttia sai toimeentulon turvaamiseksi Kelan eläkkeitä vuonna 2024, selviää Janne Salosen, Joonas Rahkolan ja Tarmo Valkosen laskelmasta, joka on julkaistu Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa. Määrällisesti asia koskee noin 180 000 henkilöä.
Laskelma perustuu Kevan rekisteriaineistoon vuosilta 2018–2024 ja tarjoaa aiempaa tarkemman kuvan niistä eläkeläisistä, joiden työeläke ei yksin riitä turvaamaan toimeentuloa. Tällöin Kelan eläkkeet – kansaneläke ja takuueläke – muodostavat tärkeän osan kokonaiseläkkeestä.
Laskelma osoittaa, että julkisen sektorin työmarkkinoilla on selvästi ammatteja, joissa pitkäkään työura ei välttämättä takaa riittävää eläketurvaa. Erityisesti matalapalkkaiset ja osa-aikaiset työt altistavat pienituloisuuden riskille eläkkeellä.
Eroja ammattiryhmien välillä
Selvityksen mukaan eläketurvan tasossa on suuria eroja ammattiryhmien välillä. Vuonna 2024 Kelan eläkkeitä saaneiden osuus oli pienin hallinnon, suunnittelun ja tutkimuksen alalla (19 prosenttia) ja suurin sosiaalialalla (54 prosenttia) ja tekniikan, tuotannon ja turvallisuuden alalla (48 prosenttia). Ammattiryhmittäin tarkasteltuna Kelan eläkkeet täydentävät työeläketurvaa eniten siivoojilla, (67 prosenttia työeläkkeen saajista saa myös Kelan eläkettä), omaishoitajilla (66 prosenttia), laitoshuoltajilla (64 prosenttia), päiväkotiapulaisilla (62 prosenttia) ja laitosapulaisilla (61 prosenttia).
Kelan eläkkeitä saaneet olivat keskimäärin 76-vuotiaita, ja 79 prosenttia heistä oli naisia.
Vuoden 2024 lopussa 15 prosenttia julkisen sektorin vanhuuseläkkeensaajista jäi pienituloisuusrajan alapuolelle – tämä tarkoittaa noin 72 200 henkilöä.
Laskelmassa arvioitiin myös kokonaiseläkkeen muutosta, kun Kelan vanhuuseläkkeen maksu alkaa 65-vuotiaana. Tämä nostaa eläketurvaa keskimäärin noin 100 eurolla eli 10 prosentilla kyseisissä kohorteissa.
Kokonaisuutena laskelma antaa uudenlaista tietoa eläketurvan rakenteesta ja pienituloisuuden riskitekijöistä julkisella sektorilla. Tulokset korostavat tarvetta arvioida eläketurvan riittävyyttä erityisesti niissä ammateissa, joissa työeläke ei yksin riitä turvaamaan kohtuullista toimeentuloa eläkkeellä.
Aiemmat kommentit
Keskustele
Luitko jo?
Julkisella sektorilla olisi peiliin katsomisen paikka. Erittäin tärkeää, merkityksellistä, vaikuttavaa ja vaativaa työtä tekevien koulunkäyntiavustajien/iltapäivätoiminnanohjaajien, laitoshuoltajien/laitosapulaisten osa-aikaiset ja koulujen loma-aikoina palkanmaksun keskeyttävät työsopimukset ovat suorastaan röyhkeitä. Pidemmän kesäloman kohdalla asian saattaa ymmärtää mutta muutoin lyhyempien lomajaksojen tai lomapäivien kohdalla ilmiö hävettää. Työvoimapalveluissa ilmiö näkyy lomia edeltävinä viikkoina kohtuuttomina asiakasvirtoina. Määräaikaisten työsopimuksien varassa elävät opettajat, yksi yhteiskuntamme selkärangoista, virtaavat koulunsa lopettavien nuorten seassa työttömiksi kesälomien alkaessa.
Omaishoitajat ovat vielä täysin oma lukunsa. Minimaaliset korvaukset ja kohtuuton byrokratia henkilöiden kohdalla, joiden työn ansiosta julkinen terveydenhuolto toimii edes siinä mittakaavassa, kun toimii. Useimmiten kyse on puolisoaan hoitavista, itsekin iäkkäistä miehistä ja naisista. Jos joku arjen sankarimitali pitäisi antaa, sen voisi helposti perustella näille pääosin rakkaudesta ja sitoutumisesta voimansa ammentaville henkilöille. Moni muu, saaveittain veroeuroja saava asia tässä yhteiskunnassa ei tuota likimainkaan sitä arvoa, jonka nämä naurettavia palkkioita usein 24/7 työstään saavat tuottavat. Vain pienellä osallakin näistä euroista maksettaisiin raatajille edes minimitulotaso.