Nuutajärvellä on valmistettu lasia jo yli 200 vuoden ajan. (Kuva: Lauri Rotko)

Design-tuotteiden valmistus on kunnille edelleen elintärkeää, mutta aina ei tarvitse tehdä kaikkea Suomessa. Design voi työllistää kunnissa, vaikka itse valmistus olisikin rajojen ulkopuolella. Nuutajärven lasikylän hytissä ollaan suomalaisen työn ytimessä. Suomen vanhimmassa lasikylässä on valmistettu lasia yhtäjaksoisesti yli 200 vuotta.

Nuutajärven lasikylän hytissä lasitaiteilija Markku Salo ja lasinpuhaltaja Janne Rahunen työstävät lasiteosta. Muotoilijan ja valmistuksen yhteistyö on vanhaa perinnettä, joka käy yhä harvinaisemmaksi. Design ja valmistus erkanevat toisistaan.

Suomen vanhimmassa lasikylässä Urjalassa on valmistettu lasia yli 200 vuotta. Teollinen tuotanto loppui Nuutajärvellä vuonna 2014, kun Fiskars siirsi teollisen lasinvalmistuksen Iittalaan Hämeenlinnaan.

Markku Salon mielestä Suomessa pitkälti tapahtunut designin ja tuotannon erottaminen toisistaan on kohtalokasta, koska muotoilijan ja tuotannon välinen konkreettinen yhteys katkeaa. Nuutajärvellä suora kontakti muotoilijan ja tuotannon välillä toimii yhä.

– Kun tuotepäällikkö tilaa Suomessa muotoillun tuotteen ulkomailta, hän saa juuri sitä mitä osaa tilata. Uudet ideat ja tuotekehitys onnistuu vain muotoilijoiden, insinöörien ja valmistajien yhteistyönä, Salo vakuuttaa.

Salon mukaan Suomi menee design-tuotteiden valmistuksessa toiseen suuntaan kuin muu kehittynyt maailma. Kiinalaiset ja japanilaiset turistit etsivät Suomessa valmistettuja Muumi-mukeja, mutta eivät niitä löydä.

– Kannattavuusongelma koskee nimenomaan sarjavalmistusta, ei uniikkia taidelasia, Salo täsmentää. Sarjojen valmistamista Suomessa pidetään kannattamattomana. Sen sijaan uniikkilasia ja piensarjoja valmistetaan yhä Nuutajärvellä ja Riihimäellä. Lisäksi Iittalassa on onneksi säilynyt pitempien sarjojen valmistus.

Lasinpuhallus ei kuitenkaan lopu Suomesta. Joukko uusia lasinpuhaltajia kouluttautuu ammattiin Tavastian ammattiopistossa ja lasinpuhallusopit saadaan Nuutajärven koulutushytissä.

Muotoilu kasvussa, valmistus vähenee

Suomalainen design valmistetaan yhä useammin ulkomailla. Mutta kannattaako sitä surra, vai onko se lopulta myös hyvä asia?

Suomalaisen Työn Liitto hallinnoi kahta tärkeää merkkiä. Avainlippu-merkki kertoo kotimaisesta valmistuksesta ja Design from Finland Suomessa tehdystä muotoilusta.

Design-merkin haltijalla pitää olla pääkonttori Suomessa ja myös verot maksettuna Suomeen.

Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala toteaa, että muotoilua määritellään sen tuottaman lisäarvon kautta. Muotoilutyö voi olla perinteistä esinemuotoilua, digitaalista muotoilua tai palvelumuotoilua.

– Määrittelemme muotoilun niin, että joko yrityksellä on omassa henkilökunnassa muotoilijoita tai muotoilupalvelu ostetaan ammattimuotoilijoilta.

Design from Finland -merkki on jo melkein neljälläsadalla yrityksellä Ivalosta Helsinkiin. Monilla yrityksillä on lisäksi Avainlippu. Toisaalta kaikilla yrityksillä ei ole kumpaakaan merkkiä, vaikka ne suunnittelisivat ja valmistaisivat Suomessa.

Kehitys näyttää kulkevan siihen suuntaan, että Suomessa kannattaa pikemminkin suunnitella kuin valmistaa.

Lausala korostaa, että meillä on todella merkittäviä design-yrityksiä, jotka eivät valmista Suomessa, mutta tuovat silti paljon verotuloja omalle paikkakunnalleen ja työllistävät suuren joukon ihmisiä, kuten Lahdessa pääpaikkaa pitävä suuri vaatetus- ja kodintekstiiliyritys L-Fashion Group tai Tampereella ja Vantaalla toimiva perinteinen lastenvaatevalmistaja Reima.

Muotoiluintensiiviset alat, kuten vaatteiden ja huonekalujen valmistus, eivät ole Lausalan mielestä auringonlaskun aloja. Päinvastoin. Huonekaluteollisuus on näyttänyt, kuinka niinkin vaikealla alalla voidaan menestyä uudistamalla muotoilua ja toimintatapoja.

Esimerkiksi kelpaa Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla toimiva Hakola Huonekalu ja lahtelainen Isku, joka laajentaa parhaillaan ja keskittää tuotantonsa Lahteen. Hyvä muotoilu on menestyksen avain molemmilla.

Kyllä Suomessa vielä monella paikkakunnalla valmistetaan maailmanluokan ykkösbrändejä, kuten Genelecin kaiuttimia Iisalmessa ja Suunnon urheilukelloja, sykemittareita ja rannetietokoneita Vantaalla. Järeämpää designia edustavat Rovaniemellä muotoillut ja valmistetut BRP:n moottorikelkat. Niiden valmistuksen parissa työskentelee satoja ihmisiä.

 

Finlayson pelastui, Impivaara ei

Suomen tekstiiliteollisuuden perinteikkäin brändi Finlayson on uudistunut viimeisen kahden vuoden aikana perusteellisesti uusien omistajien Jukka Kurttilan ja Petri Pesosen käsissä.

– Kotimaisella valmistuksella on merkitystä, jos halutaan pysyä impivaaralaisena suljettuna talousalueena, sanoo Jukka Kurttila. – Sitten sillä on merkitystä, että tehdään täällä kaikki itse ja myydään tuotteita toisillemme.

Mutta, jos suomalainen yritys haluaa aidosti kansainvälistyä ja pärjätä ulkomailla kilpailussa kansainvälisiä brändejä vastaan, sillä ei Kurttilan mukaan saa kauheasti olla merkitystä, missä tuote valmistetaan. Muuten ollaan pulassa.

Kotimainen valmistus voi toimia vain pienten sarjojen tuotannossa, esimerkiksi kodintekstiileissä voi pärjätä muutaman miljoonan euron liikevaihtoa tekevä yritys.

– Mutta jos lähdetään hakemaan sadan miljoonan euron yrityskokoa, niin voin luvata, ettei kodintekstiilien teko Suomessa varmasti onnistu. Täällä Suomenmaalla ei ole edes yhtään kutomakonetta ollut jäljellä kahteenkymmeneen vuoteen. Kankaanpainokoneita on jäljellä muutamia.

Poikkeuksen tekevät vain räsymatot. Mattojen kutominen onnistuu edelleen Suomessa, ja yllättäen Finlaysonin tähdekankaista kudotut räsymatot vietiin käsistä. Se oli osoitus brändituotannon yllätyksellisyydestä. Pitää tarjota nopeasti sitä, mitä kansa kulloinkin haluaa.

Ryhtyessään tekstiiliyrittäjäksi Kurttila laski myös kotimaisen valmistuksen mahdollisuuden. Jos pussilakana valmistettaisiin kotimaassa, siitä pitäisi pulittaa kolminkertainen hinta, noin 150 euroa kappaleelta.

Valmistuksen osuus pussilakanan kuluttajahinnasta on kymmenisen prosenttia. Tämän vuoksi kaikki suurimmat tekstiilifirmat valmistavat näihin tuotteisiin erikoistuneissa maissa.

Suurin arvonmuodostus tulee suunnittelusta, markkinoinnista ja myynnistä, Kurttila korostaa. Hänestä kannattaisi enemmän keskittyä siihen, että brändätään suomalaisia tuotteita paremmin. Siinä suomalaisilla on vielä paljon oppimista.

– Ei se muotoileminenkaan riitä, pitää osata myydä. Myymisen taito usein unohtuu designissa.

Finlaysonin popup-liikkeitä on jo parisataa koko maassa. Kauppoja tulee ja menee nopealla sykkeellä. Se on uutta Suomessa.

Mainosmiehestä teollisuusyrittäjäksi loikannut Kurttila lupaa lisää kysyttyjä räsymattoja joulumarkkinoille. Hän tietää, että ihmiset maksavat myös siitä, että tuotteissa on tarina mukana. Räsymatot kudotaan Suomessa. Se on yksi tarinan juoni.

Finlaysonin brändi on lähes yhtä vanha kuin Nuutajärven lasikylä. Kyky uusiutua on molempien pitkän iän salaisuus.

Lasinpuhaltaja Janne Rahunen Nuutajärvellä. (Kuva: Lauri Rotko)

Teollinen muotoilu on Lahden brändiä

Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta sanoo muotoilun kuuluvan olennaisesti kaupungin brändiin. Erityisesti teollinen muotoilu kukoistaa.

– Kun vietettiin Design Capital -vuotta 2012, hitsauslaitteita Lahdessa valmistava Kemppi oli eräänlaisena mannekiinina. Muotoilu voi olla yritykselle yksi ratkaisevia menestystekijöitä, vaikka hitsauskoneiden valmistusta teollisuudelle ei pidettäisi muotoiluintensiivisenä.

Myllyvirran mielestä vaasimuotoilusta pitää päästä eteenpäin. Tuotteen käytettävyys ja ergonomia työssä on myös muotoilua. Sen avulla erotutaan.

Toinen esimerkki lahtelaisesta teollisesta muotoilusta ovat Oilonin energialaitteet. Ne eroavat Myllyvirran mukaan saksalaisesta kilpailijasta paitsi tekniikaltaan parempina myös ulkonäöltään ja väreiltään.

Lahtelaista muotoilua edustavat tietysti myös huonekaluvalmistaja Isku ja L-Fashion Group. Luhta muotoilee tuotteensa Lahdessa ja työllistää noin 1 600 ihmistä. Isku-huonekalujen parissa työskentelee Lahdessa noin 400 ihmistä.

Lahden muotoilumainetta on ylläpitänyt uusia muotoilijoita tuottava Lahden muotoilu- ja taideinstituutti. Se on osa Lahden ammattikorkeakoulua.

Jalkineista Sievi tunnetaan

Sievin kunnanjohtaja Janne Tervo on tyytyväinen kunnan brändiin. Sievi-jalkineet tunnetaan paremmin kuin kunta, jossa niitä valmistetaan. Jalkinetehdas työllistää kunnassa kolmisensataa ihmistä ja parisataa naapurikunnassa Oulaisissa.

Sievin nimi on kelvannut myös naapurikuntien yrityksille. Sievitalot suunnitellaan Sievissä, mutta valmistetaan Kokkolassa. Sievin Keittiö puolestaan toimii Ylivieskassa.

Sievin Jalkine tuottaa ammattijalkineita, mutta on laajentunut myös kuluttajatuotteeksi. Kumiteräsaappaiden valmistuksesta aloittanut paikallinen yritys on edelleen perheyritys. Jo kolmas sukupolvi on astunut jalkinebisnekseen yrityksen perinteisillä sijoilla Sievin Asemakylässä.

Nuutajärvi on Urjalaa tunnetumpi

Urjalan kunnanjohtaja Hannu Maijala on tottunut siihen, että Nuutajärven lasikylä tunnetaan paremmin kuin Urjalan kunta, jossa se sijaitsee.

– Osa ihmisistä luulee, että Nuutajärvi on oma kuntansa.

Maijala muistuttaa, että Fiskars siirsi lasitehtaan toiminnan Hämeenlinnan Iittalaan pari vuotta sitten. Lasikylä on silti edelleen kunnan merkittävin matkailukohde. Myös lasikylän taiteilijat tunnetaan, heistä parhaiten Markku Salo.

 

 

TAUSTA: Vastuullinen yritys kertoo alkuperän

– Kuluttajaa kiinnostaa yhä enemmän, missä tuote on valmistettu. Avainlippu-merkki kertoo, että tuotteen tai palvelun valmistuksesta vähintään puolet tapahtuu Suomessa.

– Avainlippu on myönnetty jo 3 300 tuotteelle, tuoteperheelle tai palvelulle.

– Design from Finland -merkki kertoo tuotteen tai palvelun muotoilusta Suomessa. Design-merkkejä on myönnetty sadoille tuotteille ja palveluille.

– Useat yritykset kertovat tuotteidensa valmistusmaat nettisivuillaan.

– Kotimaisia tuotteita voi hakea osoitteesta: www.sinivalkoinenvalinta.fi

 

Esimerkkejä suomalaisesta design-valmistuksesta:

design_kartta

1 Rovaniemi: BRP eli moottorikelkkatehdas; Lappset-leikkikenttävälineet

2 Kajaani: R-Collectionin vaatteet (anorakki)

3 Posio: Pentikin astiat

4 Iisalmi: Genelecin kaiuttimet

5 Lappajärvi: VM-Carpetin matot

6 Sievi: Sievin Jalkineen kengät

7 Ristiinan Kuomiokoski: Kuoma-jalkineet

8 Lapua: Lapuan Kankurit

9 Urjala: Nuutajärven uniikkilasiesineet

10 Hämeenlinna: Iittalan lasit

11 Kaarina: Alvar Aallon huonekalut

12 Heinola: Interfacen sohvat, Secton valaisimet

13 Hämeenlinna: Iittalan lasiesineet, Kultakeskuksen korut

14 Raaseporin Billnäs: Fiskarsin lumilapiot

15 Leppävirta: Fiskarsin pannut

16 Lahti: Iskun huonekalut

17 Kurikka: Jokipiin Pellava

18 Kitee: Martelan toimistokalusteet

19 Raisio: Martelan toimistokalusteet

20 Turku: Muotikuun vaatteet

21 Vantaa: Suunto-urheilukellot

22 Helsinki: Marimekon painokankaat, Kalevalakorut

23 Hanko: Weiste-joulukoristeet

 

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 10/2016

Avatar
Merja Ojansivu
merja.ojansivu@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*