Tutkijat kritisoivat yhteiskunnallista keskustelua maahanmuutosta ja sen mahdollisuuksista – Aluetutkija Timo Aron mukaan politiikan tutkija Pasi Saukkonen teki tärkeän keskustelunavauksen
Suomen pitäisi pystyä rekrytoimaan kansainvälisesti nimenomaan niitä ihmisiä joilla olisi valmiiksi aika hyvät valmiudet päästä täkäläiseen pitkälle kehittyneen pohjoismaisen yhteiskunnan työmarkkinoille. Se ei ole helppoa, sanoo politiikan tutkija Pasi Saukkonen. (Kuva: Ville Miettinen)
– Maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevan yhteiskunnallisen keskustelun tietotaso on tavattoman matala, kun ei tehdä töitä sen eteen, että opeteltaisiin niitä asioita, sanoo politiikan tutkija Pasi Saukkonen.
Saukkonen työskentelee erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä. Hänen haastattelunsa Helsingin Sanomissa (12.11.) herätti huomiota, sillä Saukkonen otti suorasanaisesti kantaa työperäiseen maahanmuuttoon perusteetta ladattuihin suuriin odotuksiin.
Perusteetta siksi, että nykymeiningillä työperäisestä maahanmuutosta ei ole sellaista apua Suomen nostamisessa pahenevasta työvoimapulasta kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, Saukkonen sanoo.
Tämän keskustelun tietotaso on matala yksinkertaisesti siksi, että asioihin ei perehdytä kunnolla, Saukkonen siis arvioi. Tähän puolestaan voi olla erilaisia syitä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
-Haluttaisiin kauhean mielellään kuulla helppoja, yksinkertaisia ratkaisuja tavattoman monimutkaisiin kysymyksiin, Saukkonen kuvailee yhdeksi syyksi.
Lähestymistapa on lähtökohtaisesti väärä, Saukkonen muistuttaa. Hän kertoo kokeneensa aika paljon turhautumista viime aikoina.
Turhautumista aiheuttaa muun muassa se, että tutkittua tietoa ei oteta tosissaan. Saukkonen on viime aikojen haastattelujen ohella taustoittanut tilannetta laajasti verkkosivuillaan ja muutenkin julkaissut paljon aiheesta.
Kuten monessa muussakin vaikeasti ratkaistavassa asiassa, aiheen vaikeus saattaa tehdä poliitikot aroiksi. Tutkittu tieto otetaan vastaan mutta se ei läheskään aina johda varsinaisiin toimenpiteisiin, uudenlaiseen toimintaan ja ajatteluun.
-Ei välttämättä koske kaikkia tutkijoita ja kaikkia aloja, mutta oma käsitykseni on, että asioiden monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta ei usein haluta ottaa vastaan, ja sitä kautta sitä, että näitä asioita pitäisi ihan oikeasti opetella.
Tämä ei ole mukava puheenaihe poliitikoille. Erityisesti vaalien lähestyessä on tapana ennemmin luvata kaikille kaikenlaista kuin puhua siitä, mitä on ehkä pakko ottaa palvelutarjonnasta pois.
Saukkonen onkin halunnut nostaa keskustelua siitä suorasanaisilla ulostuloilla.
-Olen alkanut saada sellaisen käsityksen, että tässä väistellään tietynlaista yhteiskunnallisen keskustelun vastuuta sillä, että ulkomaisella työvoimalla voitaisiin jotenkin ihmeellisesti ratkaisevasti korjata tätä tilannetta. Ei siihen ole realistisia perusteita.
Epämukavia keskusteluja
Hieman samaan tapaan epämukava aihe voi olla perusteellinen keskustelu siitä, millaiseen palvelurakenteeseen tulevaisuudessa on varaa.
Helsingin Sanomien haastattelussa Saukkonen arveli, että mikäli maahanmuutto ei ratkaise maan haasteita, edessä on ”epämiellyttäviä rakenteellisia uudistuksia”.
Hän ei halua tarkemmin määrittää millaisia uudistuksia pitäisi mahdollisesti tehdä. Se on poliittisten päättäjien tehtävä.
Speksit ovat kuitenkin selvät: huoltosuhde heikkenee dramaattisesti ja työvoimapula näyttää vain pahenevan monilla aloilla, jotka ovat tähän saakka luoneet pohjaa hyvinvointiyhteiskunnalle.
-Yhtäältä kysymys on rahoituksellinen ja toisaalta ei pelkästään rahoituksellinen vaan myös tekemisisestä ja tekevistä käsistä. Näissä kahdessa isossa kysymyksessä ei ole mitään ihmeellistä eikä uutta, mutta olen väärä ihminen sanomaan tutkijana, että mitä pitäisi tehdä. Se on muiden toimijoiden asia, Pasi Saukkonen sanoo.
Saukkosen mukaan ulkomaisesta työvoimasta voi olla apua, jos oikeasti ruvetaan tekemään töitä sen eteen – tähän saakka tekeminen vain on ollut huonoa, hän sanoo.
– Mutta ratkaisua siitä ei saada.
-Jos vähän rankemmin muotoilee, joudutaan selvästi vähentämään palvelujen saatavuutta ja tasoa koko maan mittakaavassa, kun ei rahat riitä, ja erityisesti niillä paikkakunnilla, joissa puuttuu tekevät kädet. Kuten sanottu, nämä ovat poliittisia kysymyksiä.
Taikasanoja perehtymisen sijaan
Aluetutkija Timo Aro konsulttiyhtiö MDI:stä pitää Saukkosen keskustelunavausta työperäisen maahanmuuton realismista tärkeänä.
Maahanmuuton mahdollisiin vaikutuksiin väestökehitykseen ja alueiden tulevaisuudennäkymiin perehtynyt Aro sanoo, että työperäinen maahanmuutto on herättänyt alueilla keskustelua viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä.
-On sisäistetty, että työvoimaa on pakko löytää jostain. Sitä kautta keskustelu on mennyt työperäiseen ja koulutusperäiseen maahanmuuttoon yhä syvemmälle.
Hän on samaa mieltä Pasi Saukkosen kanssa keskustelun kapeudesta.
– Meillä yleensä mahtuu yksi tai kaksi teemaa keskusteluun. Ja kun jotkut asiat ovat hirveän yleisellä tasolla, kuten vihreä siirtymä tai kaupunkipolitiikka tai tässä tapauksessa työperusteinen maahanmuutto, puhutaan paljon pinnallisella tasolla mutta ei juuri mennä sisälle siihen asiaan, mistä oikein puhutaan.
-Samalla tavalla kuin digitalisaatio tai globalisaatio, se on vähän kuin taikasana, että kun sen tuo esille, koetaan että se riittää ratkaisuksi. Tämä on oikeastaan johtanut vain siihen, että sisällöllinen tulevaisuuteen liittyvä keskustelu pysähtyy.
Aro toivoisi perusteellista keskustelua siitä, mitä työperäinen maahanmuutto tarkoittaa, ja miten se eroaa koulutus- ja osaamisperusteisesta maahanmuutosta.
– Ja ennen kaikkea: minkä tyyppisiä työperäisiä muuttujia siellä käsitteen alla on.
Aro muistuttaa, että se osaaja- ja työvoimapula, josta nyt puhutaan, niin tämä on vasta alkua. Mitä pitemmälle mennään 2020- ja 2030-luvuilla, vaikuttavat yhä vahvemmin demografinen muutos ja työmarkkinoiden muutos. Väestö vanhenee ja työmarkkinoilta poistuvat ikäluokat ovat suurempia kuin sinne tulevat ikäluokat.
Suomella pitkä takamatka
Alueiden kiinnostus maahanmuuttajia kohtaan näkyy esimerkiksi pohdintana, miten niiden ankealta näyttävä väestökehitysennuste voitaisiin saada kauniimmaksi maahanmuuttajien avulla.
Pasi Saukkonen muistuttaa, että pelkkä maahan tulijoiden numeerinen volyymi ei ratkaise ongelmaa.
-Koko ajan pitäisi kuljettaa keskustelussa, että laajamittainen maahanmuutto tarkoittaa laajamittaista suomalaisen yhteiskunnan kielellisten, kulttuuristen ja etnisten rakenteiden muuttumista. Paljon erilaisia tulkkaustarpeita, monenlaisia haasteita kasvatukseen ja koulutukseen ja niin edelleen.
Useimpien humanitaaristen maahanmuuttajien matka työmarkkinoille on pitkä, Saukkonen muistuttaa. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin, joka on Suomea reippaasti edellä niin maahanmuuttajien vastaanottamisessa kuin heidän työllistämisessään. Se on kuitenkin vienyt aikaa – ja Ruotsi on onnistunut kotouttamisessa paljon paremmin kuin nykyisestä julkisesta keskustelusta voisi päätellä, Saukkonen huomauttaa.
Jos nykyiseen osaajapulaan halutaan ratkaisua, pitäisi puhua kansainvälisestä rekrytoinnista. Pitäisi siis miettiä, keitä halutaan.
Käytännössä siis pitäisi löytyä nopeasti työllistyviä paikkoihin joissa on kovin tekijäpula.
– En millään muotoa vastusta hädänalaisten vastaanottamista, mutta suurimman osan heistä matka työmarkkinoille on pitkä. Se ei ole ratkaisu työvoimaongelmiin lyhyellä aikavälillä ainakaan, Saukkonen sanoo.
-Suomen pitäisi pystyä rekrytoimaan kansainvälisesti nimenomaan niitä ihmisiä joilla olisi valmiiksi aika hyvät valmiudet päästä täkäläiseen pitkälle kehittyneen pohjoismaisen yhteiskunnan työmarkkinoille. Se ei ole helppoa. Työperäisesti olemme saaneet enemmän ihmisiä vain Virosta. Kaikki muu on ollut vähäistä.
-Ei voi ajatella vain numeerisesti, mutta pitää myös miettiä, että keitä ja mistä, jos todella halutaan työvoimaa.
Juurruttaminen on valtava haaste
Myös Timo Aro arvelee, että Suomessa vallitsee valheellinen tietoisuus siitä, että olisimme jotenkin poikkeuksellisen houkutteleva kohde täällä pohjoisessa, jonne tulee valtava määrä osaavaa työvoimaa ulkomailta.
-Samalla unohtuu, että muut Pohjois-Euroopan maat ovat vähintään 15-20 vuotta meitä edellä kaikissa maahanmuuttoon liittyvissä palveluissa, asettumis- ja sijoittumispalveluissa lupakäytännöissä, koulutuksessa ja niin edelleen. Meillä on myös valtava etumatka kurottavana umpeen
Keskustelu työperäisestä maahanmuutosta on Aron mukaan vienyt ”ilmatilaa” keskustelulta koulutus- ja osaamisperusteisesta maahanmuutosta.
Tiedekorkeakoulujen ja ammatillisen oppilaitosten ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut 2010-luvulla merkittävästi, Aro muistuttaa.
-Isoin kysymys on: kun heidät on saatu tänne Suomeen tutkinto-opiskelijoiksi, meidän pitäisi kaikin mahdollisin tavoin pitää heistä kiinni ja saada heidät juurruttamaan jo opiskelun aikana paikalliseen työelämään.
-Tuntuu, että menetämme paljon vastavalmistuneita lupakäytäntöjen jäykkyyksien ja byrokratian takia.
Näin asia nähdään myös esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, jonka ELY-keskus vetosi viime vuonna käytäntöjen sujuvoittamisen puolesta. Kannanoton mukaan oleskelulupaprosesseihin liittyvät hankaluudet vaikeuttavat merkittävästi sekä paikallisten yritysten että maahanmuuttajien arkea.
Pohjois-Karjalan alueellinen maahanmuuttoasiain toimikunta totesi, että maahanmuutto on pitkällä aikavälillä välttämätön ehto osaavan työvoiman saatavuudelle ja Pohjois-Karjalan kehitykselle.
Pitovoima vaikuttaa myös siihen, miten maahanmuuttajina Suomeen tulleet sijoittuvat tulevaisuudessa. Aron mukaan vasta viime vuosina on päästy kiinni siihen, mitä tapahtuu maahanmuuttajille, kun he tekevät jatkomuuttoja ja kirjautuvat tilastoissa vieraskielisiksi.
-Se on aika kylmäävää luettavaa. Jos kaikki maakunnat saavat muuttovoittoa maahanmuuttajista, niin vieraskielisistä saa muuttovoittoa enää kaksi maakuntaa. Eli kaksi seutua, Uusimaa ja Varsinais-Suomi, kerää vieraskielisten jatkomuuttoja.
Useat isot kaupungit, kuten Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu menettävät vieraskielisiä maahanmuuttajien jatkomuutossa.
-Se saattaa olla jatkossa työvoiman saatavuuden kannalta vielä isompi kysymys. Ei riitä, että maahanmuuttajat tulevat Suomeen, vaan kysymys on, mihin he tulevat ja mihin he jäävät Suomen sisällä.
Ehkä ”epämiellyttäviä rakenteellisia uudistuksia” olisi suomalaisten työnantajien asenteiden ja käytöksen muutos varsinkin nuoria ja toisaalta ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan.
Tähän asti on voitu vaatia työntekijöiltä kaikki tieto ja taito, työnantajan ei ole tarvinnut osata edes käytöstapoja.
Työnantajilla on ollut historiallisesti valta-asema valikoida runsaasta hakijajoukosta parhaimmat ja tutuimmat, helppoa, samalla on ollut varaa olla ylimielinen.
Miten työnantajat voisivat muutua houkuttulevammiksi ”ulkomaiselle osaavalle työvoimalle” kun ei ole tarvinnut olla sitä edes kotimaiselle.
Työnantajat valittavat verotusta, byrokratiaa, lamaa, taloutta, poliittista ilmapiiriä, kritisoivat AY-liikettä, työnhakijoiden tasoa eli kaikissa muissa on vikaa, omaa yrityskuvaa ja sen muodostumista erityisesti rekrytoinnissa ei osata katsoa.
Rafael Hellsten
Hämeenlinna
Samaa mieltä olen minäkin. Työnantajien on helppo valittaa, kun delekoivat kaikki työnsä muille, mutta nostavat silti asemassaan suurta palkkaa pelkästä delekoimisesta.
Kuntatyönantajat eivä ole koskaan välittäneet työntekijöistään, vaan pyrkivät ottamaan heistä kaiken irti minimimenoilla, mutta maksimi tuloksella. Budjetti on olematon, mutta tuloksen pitäisi lähennellä mahdottomuutta annetuilla resursseilla. Kuitenkin rahaa löytyy pääliköiden ja johtajien ylisuuriin palkkoihin, vaikka heidän työpanoksensa lähentelee olematonta ja kohdistuu lähinnä pusertamaan työntekijöistään viimeisetkin pisarat antamatta mitään takaisin.
Saukkoselta olen jo vuosia sitten lukenut maahanmuuttoteemasta harvinaisen selkeää näkemyksellistä järkiviestiä neuvoksi käytännön toimiin. Poliitikoille maahanmuutto on kevyt ratkaisu työvoimakysymykseen, mutta sitähän se ei ole vaikka ehdottomasti olisikin hyödyllinen.
Ratkaisun toteuttamiseen tarvittavat toimet ovatkin sitten vaikeita ja tähän mennessä toteutettuina monet jopa tyhmiä. Esimerkiksi korkeakoulut rekrytoivat opiskelijoita maailmalta, koska se on korkeakoululle taloudellinen ja imagollinennetu, mutta entäpä sitten… Valmistumisen jälkeen nämä ihmiset ovat ”ulkona” suomalaisesta työelämästä. Samaan aikaan alueet ja yritykset virittävät rekryverkkojaan maailmalla ja poliitikot puhuvat työperäisestä maahanmuutosta. Vieressä osaamis- ja koulutusperusteista polkua aloittaneet ihmiset jätetään alkutaipaleelle.
Saukkosen ja Aron mainitsemat muut toimenpiteet ovat valtion ja kuntien politikoille vielä vähemmän merkittäviä. Näyttää, että kansalaisyhteiskunnalta/ järjestöiltä toivotaan toimia, joita ei haluta vahvemmille hartioille. Kiitos Saukkoselle asian esille ottamisesta.