Tutkimus: Pitkittynyt työkyvyttömyys kehittyy epätasaisesti eri sosioekonomisissa ryhmissä

Pitkittynyt työkyvyttömyys kehittyy eri tavalla eri ammattiryhmissä. Vanhempien tulo- ja koulutustaso taas vaikuttavat siihen, kuinka todennäköisesti nuori jää työelämän ulkopuolelle.

Valtiotieteiden maisteri Laura Salonen tutki pitkittyneen työkyvyttömyyden kehittymisen riskitekijöitä ja nivelkohtia tuoreessa sosiologian väitöskirjassaan. Väitöskirja tuo esiin, että työympäristö ja sairauspäivärahapäivien määrä vaikuttavat työkyvyttömyyden pitkittymisen todennäköisyyteen. Vaikutus oli kuitenkin hieman erilainen eri sosioekonomisissa ryhmissä.

Työttömät muodostavat heterogeenisen joukon, minkä on nähty ajoin vaikeuttavan työllistämistoimia. Työkyvyttömyyteen vaikuttavien riskitekijöiden tunnistaminen ajoissa voisi auttaa kuntia parantamaan työllisyyttä.

– Työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi ja siinä ilmenevien sosioekonomisten erojen tasaamiseksi olisi jatkossa tarjottava varhaista apua nuorille aikuisille ja perheille. Ehkäisemällä sairauspäivärahapäivien kertymistä ja parantamalla psykososiaalista työympäristöä voidaan sekä ehkäistä työkyvyttömyyden ilmenemistä, että ylläpitää jäljellä olevaa työkykyä, Salonen sanoo.

Eroja sosioekonomisten ryhmien välillä

Sosioekonominen asema vaikuttaa pitkittyneen työkyvyttömyyden kehittymiseen. Suurimmassa riskissä ovat matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat työntekijät ja työelämän ulkopuoliset, kuten pitkäaikaistyöttömät.

Yleisimmät syyt suomalaisten työkyvyttömyyden pitkittymiseen ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden sairaudet. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet korostuvat naisvaltaisilla aloilla ja hoitoalalla. Mielenterveysongelmat taas ovat yliedustettuina miehillä, ylemmillä toimihenkilöillä, johtajilla ja yrittäjillä.

Osin eroihin vaikuttaa todennäköisesti työnkuva. Esimiestyö on henkisesti kuormittavaa, mutta ei useinkaan altista tuki- ja liikuntaelinsairauksille.

Salonen nostaa esiin mielenterveysongelmien kasvavan määrän, mihin myös korona on vaikuttanut kielteisesti.

 – Mielenterveyden perusteella myönnetyt sairaspäivärahat on ilmiö, johon tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Työkyvyttömyyden ehkäisyn lisäksi pitäisi pyrkiä ylläpitämään olemassa olevan työkyvyn säilymistä, vaikkei se olisi täydellinen.

Pitkä sairauspäivärahakausi lisää riskiä

Pitkä sairauspäivärahakausi lisää tutkimuksen mukaan pitkittyneen työkyvyttömyyden riskiä. Erityisesti pitkä sairauspäivärahakausi nosti ylempien toimihenkilöiden työkyvyttömyyseläkeriskiä.

Pitkäaikaistyöttömillä ja työntekijöillä todennäköisyys päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle oli kuitenkin suurin riippumatta sairauspäivärahakauden pituudesta. Huomioitavaa oli, että työntekijöillä jo lyhyt sairauspäivärahakausi lisäsi työkyvyttömyyseläkeriskiä.

Toimihenkilöiden nopeammin kasvava riski voi kertoa työkyvyttömyyden erilaisesta kehittymisestä, ammattiryhmittäisistä eroista sairastavuudessa tai siitä, että eri ammattiryhmien väliset erot työpaikan käytännöissä vaikuttavat työkyvyttömyyden kehittymiseen.

– Ylemmillä toimihenkilöillä voi myös olla korkeampi kynnys jäädä sairauspäivärahalle. Se tehdään vasta, kun ongelmat ovat syviä ja sairasloma kestää pitkään.

Ympäristöllä ja työnkuvalla merkitystä

Työnkuva ja työpaikan ominaisuudet vaikuttavat osaltaan työkyvyttömyyden kehittymiseen. Salosen tutkimuksessa nousi esiin, että niin sanotuissa aktiivisissa ammateissa, joissa työntekijällä on paljon vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia, riski työkyvyttömyyden pitkittymisestä oli pienempi. Passiivisissa töissä, joissa vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta oli vähän, riski kasvoi.

Etenkin naisille erityisen haitallisia näyttivät olevan työpaikat, joissa vastuuta oli paljon, mutta vaikutusmahdollisuuksia vain vähän.

Salosen mukaan työkykyä ylläpitävät esimerkiksi mahdollisuudet vaikuttaa omaan työaikaan ja siihen, miten ja kenen kanssa työskentelee. Myös välit työkavereihin ja esimiehiin vaikuttavat siihen, onko työympäristöllä myönteinen vai kielteinen vaikutus työkyvyttömyyden kehittymiseen.

– Korona on korostanut psykososiaalisen työympäristön tärkeyttä. Esimerkiksi etätyön onnistuminen riippuu paljon esimiestyöstä.

Nuorilla vaikuttaa vanhempien tausta

Nuorilla vanhempien sosioekonominen tausta ja koulutus vaikuttivat riskiin jäädä työelämän ulkopuolelle. Mitä matalampi tulo- ja koulutustaso vanhemmilla oli, sen todennäköisemmin heidän lapsensa jäi 19–27-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle.

Poikkeuksena olivat matalasti koulutetut nuoret aikuiset, joiden vanhemmat olivat korkeakoulutettuja. Heidän riskinsä jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle oli kaikkein suurin.

Selitys saattaa Salosen mukaan löytyä koulutettujen vanhempien kyvystä tunnistaa lastensa työelämään liittyvät ongelmat varhaisessa vaiheessa.

– Jos vanhemmat ohjaavat nuoren varhain työpalvelujen pariin, on työkyvyttömyyden kuntoutus oikeastaan positiivinen asia. Seurannassa huomattiin, että kahden vuoden aikana korkeakoulutettujen lapset palasivat työkyvyttömyyseläkkeeltä muita useammin takaisin työn tai opiskelun pariin.