Veronkorotus tuo kunnalle yhä vähemmän rahaa
Kunnat ovat nostaneet viime vuosina tuloveroprosenttejaan tiuhaan tahtiin, mutta kuntien efektiivinen tuloveroprosentti ei ole noussut vastaavasti.
– Itse asiassa kuntien efektiivinen tuloveroprosentti on pysynyt viime vuodet hyvin vakaana, sanoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio.
– Tällöin ero todellisen kunnallisveroprosentin ja kuntien efektiivisen tuloveroprosentin välillä on noussut yhä suuremmaksi.
Kun vuonna 2000 ero maan keskimääräisen kunnallisveroprosentin ja efektiivisen veroprosentin välillä oli 3,15 prosenttiyksikköä niin tänä vuonna ero revähtää jo lähes viiteen prosenttiyksikköön (4,96 %).
Efektiivinen veroaste vaihtelee kunnittain
Efektiivinen veroaste kuitenkin vaihtelee, sillä kuntien väliset erot ovat suuret. Kuntakohtaisia tietoja on saatavilla vuodesta 2013. Tuolloin nimellisen ja efektiivisen kunnallisveroprosentin ero oli pienimmillään Kauniaisissa, jossa ero oli hieman alle kaksi prosenttiyksikköä. Suurin, yli kahdeksan prosenttiyksikön ero, löytyi Siikaisista (kunnallisveroprosentti 21,00, efektiivinen veroaste 12,55).
Matalin efektiivinen veroaste (11,80) on Polvijärvellä, jonka efektiivinen verotus on pysynyt alle 12 prosenttiyksikössä neljä vuotta peräkkäin. Koko tuon ajan Polvijärven kunnallisveroprosentti on ollut 19,0.
Efektiivisellä tuloveroprosentilla tarkoitetaan kuntien saamia todellisia kunnallisverotuloja suhteessa tuloihin. Efektiivinen veroaste on laskennallinen, vain kuntien kassavirroissa näkyvä veroaste.
Ero kuntien päättämän nimellisen kunnallisveroprosentin ja kuntien todellisuudessa saamien kunnallisverotuottojen välillä aiheutuu kunnallisverotuksessa myönnettävistä verovähennyksistä.
Verovähennykset laskevat suhteellisesti voimakkaimmin erityisesti pienituloisten ja keskituloisten maksamia veroja. Keskeisiä kunnallisverotuksen vähennyksiä ovat kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja kunnallisverotuksen eläketulovähennys.
– Kuntien efektiivinen tuloveroaste matelee siis tyypillisesti sellaisissa kunnissa, joissa on suhteellisesti enemmän pienituloisia asukkaita, Minna Punakallio sanoo.
– Tyypillisesti matalan tulotason ja matalan efektiivisen kunnallisveroasteen kunnissa on myös kova kysyntä kuntien tuottamille palveluille, mikä ylläpitää kuntien menojen ripeää kasvua.
– Tilanne synnyttää noidankehän, jossa kunnat saavat kunnallisveroista keskimääräistä pienemmän osuuden, mutta paineet nostaa nimellistä kunnallisveroprosenttia ovat suuret. Juuri tällaisissa kunnissa kunnallisveroprosenttia onkin nostettu 2000-luvulla tiheään.
Kehitystä vaikea muuttaa
Minna Punakallion mukaan kehitystä on hyvin vaikea muuttaa, sillä verokevennysten suuntaaminen pienituloisille on havaittu kannustavaksi veropolitiikaksi. Tällä hetkellä pienituloiset eivät kuitenkaan maksa enää valtionveroa, joten uusien verokevennysten suuntaaminen pienituloisille voi tapahtua vain kuntien verotuksen kautta.
– Toisaalta myös sitä pidetään hyvänä, että kunnat pystyvät elämään pääosin omilla verotuloillaan. Viime vuosina kuntien verokevennykset on kompensoitu kunnille valtionosuuksien lisäyksenä.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma toteaa tuoreessa blogikirjoituksessaan verotuksesta, että järjestelmä kaipaa päivittämistä.
– Yhden lähtökohdan tarjoaisin: tuloverosta tehtävien vähennysten painopisteen siirtäminen valtionverotukseen, Mäki-Lohiluoma kirjoittaa. (Linkki blogiin)