Tätä mieltä: Miten väärässä ihminen voi olla, kun on kyse omista aivoista
Tiina Ojutkangas on Kuntalehden tuottaja.
Olen kaikkien multitaskaajien äiti ja nyt olen huomannut, että hiukan on mennyt överiksi. Kun on paahtanut pitkän talven monenlaisissa seikkailuissa, ei pää kestä perässä. Työkaverin mielestä minulla pätkii. Huomautuksessa voi olla hiukan huumoria, mutta ei kokonaan.
Minähän elän nyt vaihetta jossa keventelen, elän lempeästi ja itseäni kuunnellen, teen töitä vain kahdeksan tuntia päivässä, pidän melkein joka viikko kaksi vapaapäivää enkä koske älypuhelimeen iltakahdeksan jälkeen. Tai no, melkein. Mutta paljon pahempaakin ovat aivoni kokeneet.
Arvostan psykologeja, jotka viitoittavat terveen elämän rajoja ja suuntia. Näin kesän kynnyksellä tuntuu ennen kaikkea muiden ihmisten puolesta lähes mahdottomalta eräs ohjeistus. Että kesäloman lähestyessä pitää siirtyä lomalle vähitellen, puhdistaa pöytä hyvissä ajoin ja ikään kuin loiventaa työtahtia. Jokaisessa työssä tämä ei ole mahdollista!
Työterveyslaitoksen verkkosivuilla on ohjeita lomakäyttäytymiseen. Sen verran kovan luokan ammattilaisia ovat, että kannattaa ainakin vilkaista. Sieltähän se lähtee ajasta ennen lomaa. ”Hidasta tahtia loman lähestyessä”.
Ymmärrän idean. Että loman alkaessa ei olisi pää niin sumussa, ettei ymmärrä mistään mitään. Että työasiat pulpahtelevat pintaan koko ensimmäisen lomaviikon jopa niin, että parhaat ideat syntyvät lomalla.
Aika monet johtavassa asemassa olevat ihmiset lukevat lomalla työsähköposteja ja hyväksyvät laskuja, pitävät jopa kokouksia. Minä olen ajatellut, että se on parempi menetelmä kuin se, että kuukauden loman jälkeen tulee pää puurona töihin ja yrittää selviytyä loman aikana tulleesta kuormasta. Olen ollut niin väärässä.
Lomalla on tärkeää antaa ainakin muille lomarauha, jatkaa Työterveyslaitos. Ensimmäinen lomani yrittäjänä antaa ainakin teoriassa mahdollisuuden säädellä omaa vapaa-aikaansa tai jos ei säätele, niin oma vika. Eikä minua ennenkään ole kukaan muu estänyt lomailemasta täydellistä lomaa kuin minä itse.
Haastattelin runsas vuosi sitten aivotutkijaa ja luin jutun äsken uudestaan. Kyllä kai se on uskottava, että aivot eivät kestä mitä tahansa. Aivojen on saatava levätä ja toipua, hidastaa tahtia ja tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Siis ihan oikeasti, saavatko sinun aivosi levätä riittävästi?
Vastausten pitää löytyä itseltäkin. Nykyajan elämä ja rytmi ovat rasittavia myös vapaalla. Härpättimet ja erilaiset laitteet soivat, piippaavat ja vaativat.
Kaiken rasituksen syy ei ole työ vaan oma elämäntapa. Jokainen ihminen voi itse vetää rajat. Sitä opettelen. Nautin siitä, että puhelin voi olla eri huoneessa ja eri kerroksessa. Vain harvalla ihmisellä omassa maailmassani on niin tärkeää asiaa, että se pitää hoitaa iltayhdeksältä, ainakaan työasiaa.
Onneksi keksin jo aikoja sitten, että elämme tässä ja nyt. Tänään teen sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa ja lepoa. Tänään teen sellaista työtä, jossa voin olla hyödyllinen ja nauttia siitä itsekin. Hyvä elämä muodostuu paljon muustakin kuin lomasta.
Tiina Ojutkangas, Kuntalehden tuottaja
Kiitos erinomaisesta artikkelista! Monet mahdollisuudet ovat olemassa, ne olisi vain osattava ottaa käyttöön.