Enää ei tarvita entisenlaisia kunnantaloja – "Kavahdan sitä, että kunta pitää kiinteistöjään vuosia ilman fiksua tekemistä"
Infran ja kiinteistöjen kunnossapito vaatii kasvavan osuuden kuntien rahoista ellei toimintatapoja uudisteta.
Teksti Jukka Nortio
Taloudellinen ahdinko pakottaa monet kunnat priorisoimaan aiempaa tarkemmin, miten kiinteistöjä ja infraa ylläpidetään. Kunnat ja kaupungit eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään. Kun yhtäällä rakennetaan uusia raidehankkeita, mietitään toisaalla, puretaanko vielä käyttökelpoinen, mutta tyhjäksi jäänyt terveyskeskus.
– Helpoin ratkaisu on hankkia seinien sisälle uutta tekemistä. Jos tilat ovat tyhjiä eikä niille ole käyttöä, ne kannattaa purkaa, Mikko Simpanen sanoo.
Hän näkee Kuntaliiton kehittämispäällikkönä kirkkaasti kuntien tilanteen ja sparraa kuntia niiden kiinteistöomaisuuden hallinnassa.
Irti kunnantaloista
Kunnantalon ylläpitokustannus on helposti 10 000–15 000 euroa kuukaudessa, joka on pienelle kunnalle iso raha. Niitä ei kannata varmuuden vuoksi pitää. Purkamisen kustannus on keskimäärin vuoden ylläpitokustannukset.
– Kavahdan sitä, että kunta pitää kiinteistöjään vuosia ilman fiksua tekemistä, Simpanen sanoo
Monin paikoin kiinteistöjä tarjotaan erittäin halvalla, jopa eurolla, jotta joku ottaisi niiden ylläpidon kontolleen ja toisi kuntaan elämää. Aina eivät alehinnatkaan auta.
Purkaminen on noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi myös siksi, että työn tekeminen on muuttunut myös kunnissa. Enää ei tarvita entisenlaisia kunnantaloja.
– Valtaosa kunnantaloista on vajaakäytöllä, kun ihmiset tekevät etätöitä. Herää kysymys, täytyykö kuntalaisten kustantaa ison kunnantalon ylläpito, jos töitä voidaan tehdä yhtä fiksusti paljon pienemmissä tiloissa, Simpanen pohtii.
Valtio sälyttää kustannuksia kunnille
Valtiolla on jatkuvasti paineita siirtää liikenneverkoston rakentamis- ja ylläpitokustannuksia kunnille. Tunnin juna -hankkeessa Helsingin ja Turun välillä valtio edellyttää radanvarren kunnilta 300 miljoonan euron maksuja, jotta hanke etenisi.
Trendi kiihtyy vuosi vuodelta, kun työnjako kuntien, valtion ja yksityisteiden tiekuntien välillä lipsuu jatkuvasti.
– Pidämme sellaista tapaa vääränä, että valtion väyläverkon rakentaminen kunnan ohi tai läpi tuottaisi aina kustannusvastuuvaatimuksia kunnalle. Kaavamainen, tietyn prosenttiosuuden vaatiminen väylähankkeiden kustannuksista, ei ole hyväksyttävä tapa toimia, Kuntaliiton yhdyskunta ja ympäristö -yksikön va. johtaja Paavo Taipale sanoo.
Hänen mukaansa on ollut ikäviä esimerkkejä pieniin kuntiin kohdistuvista kustannusten jakovaatimuksista, jotka koskevat valtion väyläverkon hankkeiden osarahoitusta.
Vesimaksut nousevat merkittävästi
Vesihuollon asema kuntien vastuulla olevasta infrasta on selkeä. Pääsääntö perustuu lakiin: asiakkaat maksavat pitkällä aikavälillä asiakasmaksuina kaikki verkostojen ja laitosten kustannukset. Näin ei kuitenkaan ole toimittu, ja vesihuollon saneerausvelka on kasvanut.
Vesihuollon investoinnit ovat olleet pitkään keskimäärin runsaat 400 miljoonaa euroa vuosittain. Niiden pitäisi nousta lähelle 800 miljoonaa euroa, jotta korjausvelka saadaan kurottua umpeen parissa kymmenessä vuodessa.
Maksukorotuksia on tulossa jo lähivuosina.
– Tällä hetkellä vesimaksut ovat varsin kohtuullisia verrattuna kotitalouksien käytössä oleviin varoihin. Kaksinumeroisia korotusprosentteja tullaan monilla vesilaitoksilla näkemään toistuvasti lähivuosina, jotta laitokset voivat vastata saneeraustarpeisiin, Taipale sanoo.
Kunnallistekniikka loppuu, kun väki vähenee
Väestöään menettävillä vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla saatetaan tulla Taipaleen mukaan ääritilanteissa tilanteeseen, jossa vesihuoltoverkoston kautta ei ole enää taloudellisesti eikä teknisesti mahdollista tarjota vesihuoltopalvelua. Kun näin käy, pitää kunnan taata muulla tavalla näiden asukkaiden vesihuolto, esimerkiksi tukemalla kaivojen tai kiinteistökohtaisten jätevedenkäsittelyjärjestelmien rakentamista.
– Vesihuoltolain mukaan vesihuollon kustannukset voidaan kohdentaa alueellisesti. Jos jollain alueella on korkeat kustannukset, siellä voi olla korkeammat maksut. Jossain tulee kuitenkin raja vastaan, että kiinteistökohtainen järjestelmä on edullisempaa kuin verkoston ylläpito, Taipale sanoo.
Vesi- ja viemäri-infran järjestämis- ja kehitysvastuut lankeavat kunnille lainsäädännön kautta.
– Kunnat selvittävät myös vesipalveluiden yhtiöittämismahdollisuuksia: onko palveluita järkevää tuottaa itse vai voisiko ainakin osan palveluista yhtiöittää, FCG:n Kiinteistöt-liiketoiminnan liiketoimintajohtaja Jan Tapper sanoo.
FCG:llä pitää kiirettä myös kiinteistöjen ja infran yhtiöittämisten kanssa.
– Teemme kunnille koko ajan enemmän erilaisia selvityksiä. Teemme ne puhtaasti taloudellisina laskelmina, mahdollisimman objektiivisesti ja ilman tunteita, Tapper kertoo.
Valmisteilla oleva vesihuoltolain uudistus kannustaa vesilaitoksia maksurahoitteisuuteen. Ely-keskus valvoo laitoksia jatkossa nykyistä tarkemmin. Laitoksia toisaalta myös kannustetaan yhteistyöhön ja yhdistymisiin, sillä niillä on jatkuvia resurssivajeita. Eduskunnan käsittelyssä olevan vesihuoltolain uudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2026 alusta.
Kuntien energialaitoksia on myyty aika ajoin, kuten osa Kemin Energia ja Vesi Oy:stä Oulu Energialle. Mikkelissä myytiin vuoden 2023 marraskuussa 49 prosentin siivu Etelä-Savon Energiasta sijoitusyhtiö Abrdn:lle. Tunnetuin energiayhtiön kauppa lienee Espoon Sähkön myynti vuosina 2002–2006 ensin E.Onille ja sittemmin Fortumille.
Kunnat eivät ole sen sijaan luopuneet yhteisesti omistamistaan yhdyskuntajätehuollosta vastaavista yhtiöistään, sillä jätelaissa on kunnalle säädetty vastuu asumisen ja kunnan hallintotoimintojen yhdyskuntajätehuollosta. Myöskään vesihuoltolaitoksia ei ole myyty yksityisille yrityksille. Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys vesihuoltolain muuttamisesta estäisi jatkossa kuntia myymästä vesihuoltolaitoksia yksityissektorille.
Infra säästökohteena
Säästöt ja kunnossapidon priorisointi koskevat myös katuverkkoja, viheralueita ja muuta kuntainfraa. Priorisoinnissa ensimmäinen vaihe on laskea joidenkin alueiden kunnossapitoluokkia.
Suurimmat rahat kuluvat katuverkoston kunnossapitoon, josta on kaikissa tilanteissa pidettävä huolta. Toki sielläkin on edelleen parantamista, muun muassa kilpailuttamista ja urakkatapoja kehittämällä.
Yksi kehitysaskel on kunnossapitotarpeita koskevan tiedon jatkuva keruu ja tämän datan hyödyntäminen.
– Tietoja kunnossapitotarpeista kerätään muun muassa some-kanavien kautta nykyään huomattavasti tehokkaammin ja halvemmalla kuin aiemmin. Tämä kohdentaa kunnossapitoa sinne, minne sitä tarvitaan, Taipale sanoo.
Katujen ja muiden yleisen alueiden kunnossapitoa hoitavat sekä kunnan omat organisaatiot, kuntien yhtiöt että yksityiset yritykset. Esimerkiksi Lahdessa ja Mikkelissä toiminnasta vastaavat yksityiset yritykset. Oulun Infra puolestaan siirtyi syksyllä 2024 VRJ Etelä-Suomi Oy:lle.
Juttu korjattu 23.9. klo 15.45 //Korjattu kohtaa: Kuntien energialaitoksia on myyty aika ajoin, kuten osa Kemin Energia ja Vesi Oy:stä Oulu Energialle. Päätöksestä tehtyjen valitusten käsittely on kuitenkin vielä kesken. Tosiasiassa valitusten käsittely ei ole kesken, sillä valituksen tehnyt henkilö veti valituksensa pois.
Lue myös: