Kaks.fi: Kaavoituksen uudet valtasuhteet auki
Maakuntauudistuksen myötä kaavoituksen sääntely on muuttumassa. Toimijoiden toimivaltasuhteet tulevassa maakuntauudistuksessa ovat vielä auki, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiön Kaks.fi-sivusto.
Kaks.fi esittelee HTM Susanna Wähän väitöstutkimusta, jossa tarkastellaan sekä valtasuhteita että valtion intressejä ja valvonnan tarvetta alueidenkäytössä.
Maakuntauudistuksen myötä ely-keskukset lakkaavat eikä tilalle ole kaavailla mitään muutakaan alueidenkäyttöä valvovaa viranomaista.
Wähän mukaan uudistuksen ajatus on, että maakunta laatii kaavoitukseen maakuntastrategiaa, joka ei olisi juridisesti sitova. Se, millä tavalla uusi perustettava maakunta kuntia kaavoituksessa ja alueidenkäytössä ylipäätään ohjaa, tulee todennäköisesti vaihtelemaan paljon maakunnittain.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Tosiasiassa olemassa olevat rakenteet tulevat määrittelemään sen, millaiseksi maakunnan ja kunnan välinen suhde muotoutuu.
Wähä arvelee, että uusi organisaatio synnyttää itsessään kokonaan uuden toimintakulttuurin ja toimivaltasuhteet, joskin toimijat pysyvät ainakin pääosin samoina – nykyisten maakuntien tai kuntien rajoja kun ei olla muuttamassa, Wähä pohtii.
Valtiolla pitää olla rooli
Valtion roolia vähennettiin edellisen kerran kaavoituksessa vuosituhannen alussa. Asema- ja yleiskaavojen vahvistamisesta luovuttiin, mutta ely-keskukset saivat tehtäväkseen valvoa kuntien kaavoitusta.
– Kun maankäyttö- ja rakennuslakia säädettiin, ajatus oli, että valtio päättää siitä, mihin asioihin pitäisi kaavoituksessa kiinnittää huomiota. Nyt valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita on uudistettu maakuntien uuteen rooliin peilaten ja tavoitteita on paljon aikaisempaa vähemmän, Wähä sanoo.
Hänen mielestään valtiolla pitää olla rooli alueiden käytössä, mutta sitä tulee pohtia, millaisin tavoin ja välinein tuota roolia toteutetaan.
Valitukset harvinaisia
Wähä tarkastelee myös kaavavalituksia ja pyrkimyksiä niiden rajoittamiseksi. Erityisesti viranomaisten tekemistä kaavavalituksista on keskusteltu ja niitä on kyseenalaistettu.
– Ylipäätään muutoksenhaun kohteiksi joutuu ehkä kymmenen prosenttia kaavoista ja näistä yksi kolmasosa päätyy korkeimpaan hallinto-oikeuteen, Wähä kertoo. Valituksista neljä prosenttia on viranomaisten tekemiä.
Kuntakohtaiset erot valituksissa ovat suuria.
Halua rajoittaa viranomaisten mahdollisuuksia valittaa Wähä selittää maakuntien ja kuntien itsehallinnollisen roolin korostamisella.
– Valvonnasta puhutaan julkisuudessa negatiivisesti siihen sävyyn, että valitus pysäytti jonkun tärkeän hankkeen. Hyvin harvoin puhutaan itse valituksen kohteena olevasta asiasta joka voi olla juridisesti monimutkainen ja tarvita perustellusti myös hallintotuomioistuimen ratkaisun, Wähä sanoo Kaks.fi-sivulla.
